Maanviljelijät ja nuoremmat on todettu aktiivisemmiksi omistajiksi. Veikkaan taustalla olevan niinkin yksinkertaisen asian kuin velkarahan. Työikäistä maanviljelijää ei taida Suomesta löytyä, jolla ei velkaa olisi. Samoin muustakin väestöstä nuoremmilla on enemmän velkaa kuin vanhemmilla. Tällöin ei ole varaa pitää löysää rahaa puissa kiinni, vaan hakkuumahdollisuudet käytetään. Näin itsellänikin, vaikka Peten veroista pääomaa ei olekaan.

Vaikka julkisuudessa puhutaankin vain nuorista ja maanviljelijöistä velkaantumisen sijaan, tähän asiaan sukupolvenvaihdoksen helpottamisella ilmeisesti pyritään. Omaisuus pitää saada nopeammin niille, jotka vierasta pääomaa pyörittävät. Kokonaan oma lukunsa on se, nopeuttaako helpotukset tätä kehitystä, vaiko ainoastaan tekee siitä halvempaa. Siihen en osaa ottaa kantaa.

Raivaussahana 150 voisi olla ok, mutta edelleen hinta/paino-suhde on pielessä. 192 on lähes yhtä kevyt ja hiukan tehokkaampi, mutta yli satasen halvempi. Tosin raivausveitsi on kaikilla tavoin ylivoimainen tuossa hommassa. Ja ihan perinteinen oksasaha pystykarsintaan.

Liikkeessä näin 150:n. Aika huvittavan oloinen 1,1 millin levyinen ketju ja laippa oli. Vaikka saha ei sorkkarauta olekaan, aina joskus syystä tai toisesta joutuu hiukan voimaa käyttämään. Siksi äärimmilleen kevennetyt rakenteet ei luottamusta herätä.

Vapaavuoren kommentit ei tainneetkaan olla Kokoomuksen linjan mukaisia, kun jo nyt sieltä tuli kommenttia. Luettavissa metsäuutisissa.

Hyvä näin.

Petri: ”Ministeri Jan Vapaavuori ehdotti Helsingin Sanomien uutisen mukaan paluuta metsien pinta-alaverotuksen piiriin. Ministeri Ihalainen on samaa mieltä.”

Joko taas? Hyvin on muutamilla kavereilla teollisuuden tarjoamilla illallisilla viesti mennyt perille. Jopa niin hyvin, että ihan normaali verotusmuoto, jossa verot maksetaan toiminnasta syntyvistä tuloista, hämärtyy. Demarien kohdalla tämän vielä jotenkin ymmärrän, mutta kokoomuksen pitäisi hallita perusasiat. Maksuja lisäämällä ei talous lähde liikkeelle, kuten EK:n kannanotoista ilmenee.

Sipilällä on terveempi lähestymistapa: Puun käyttöä pitää saada lisättyä. Puun tarjonta ei ole pullonkaula.

Mitään rajanvetoa ei tarvita. Raja on keinoteikoinen, eikä siten oikeudenmukainen. Esimerkki: 50 ha perintömetsää passiivisella omistajalla pahan päivän varalla tai 25 ha omilla rahoilla ostettua metsää aktiivisesti hoidettuna.

Parin tonnin liikevaihdolla pyörivä nettikauppakin on elinkeinotoimintaa, miksei siis aktiivinen metsätila olisi? Alan sisällä pitäisi lopettaa tällaiset puheet porukan kahtiajaosta.