Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Glyfosaatilla ainakin ensimmäisenä vuotena heinikko ei välttämättä häviä, mutta lajisto muuttuu. Toki kasvustokin harvenee tukkona rehottavaan heinikkoon nähden.
Maaperän laatu on ratkaisevan tärkeä asia koivun menestyksen kannalta. Tiiviissä ja kosteassa savimaassa tuskin mikään muokkaus auttaa, kun juuret kasvaa ensimmäisena vuotena perusmaahan. Eli tämä asia kannattaa selvittää huolellisesti ennen puulajivalintaa. Kuusi tuntuu kasvavan hyvin, vaikka maaperä olisi liian vaikea koivulle.
Muissa yksityiskohdissa osaaminen ei riitä neuvomiseen.
Kalle: ”Näin luonto toimii ja pitäisi toimia kaikkialla suomessa, pois lukien pohjois-lapin.”
Metsäpeuralle soveltuvaa luontoa vaan ei ole tarjolla kuin pieniä alueita, joten luonnon toiminnasta ei kannata nyt puhua. Eri asia olisi, jos peura levittäytyisi koko Etelä-Suomeen.
Puukiipijän pönttöjä ajattelin itsekin laittaa. Vaikkei kirjanpainajat vähenisikään, ei homma hukkaan mene. Ylläpidänhän pönttöjä muutenkin. Pari vuotta sitten merkkasin ne jo kartalle, vaikken pönttöjen lukumäärässä oikeille lintuharrastajille pärjää alkuunsakaan.
Riippuu rhy:stä, mutta ainakin täällä vaihtelee n. 20-30 kpl / 1000 ha. Paljon vai vähän, mutta ainakin vähemmän kuin nykyinen.
Puukiipijälle?
Ei nyt ole epäselvyyttä siitä, oliko peurojen kannan kehitys onnistunut vai jotain muuta. Taimikon hoidon virheistähän minä puhuinkin vai jäikö se jotenkin epäselväksi.
Nyt katsotaan eteenpäin ja yritetään saavuttaa tavoitteeksi asetettu kanta.
Edelleen:
”Hyvin on kannan hallinnassa onnistuttu viimeisen 15 vuoden ajan. Ilmeisesti on kantaa hieman ”suojeltu”.”
Niin on, mutta kun mennään eteenpäin, kannattaa jättää taustapeiliin vilkuilu vähemmälle. Kukapa meistä ei olisi tehnyt virheitä vaikka taimikon hoidossa. Ei silti täällä kyseenalaisteta taimikoiden hoitoa.
Suurpetokeskustelusta:
”Jos ei ole lunta, kyttäysjahti käy työlääksi. Jo sen vuoksi, että peura ei aina putoa niille jalansijoilleen. Jäljityksessä on silloin koira välttämätön. Tästä on kokemusta tältäkin syksyltä. Kaveri ampui hämärissä kahta kaurista pienellä pellolla. Hyvistä osumista huolimatta loikkivat tiheään taimikkoon.”
Metsästäjän pitää tunnistaa riski, että peura juoksee jopa 50-100 m. Kyttäyspaikka ei aivan optimaalinen ole, jos vieressä on taimikko, josta kuollutta peuraa ei löydä.
Annelin lämpökamerakaan ei auta, kun eläin jää sopivasti katveeseen.
”Monikaan työssä käyvä ei ole kiinnostunut pimeässä ja hämärässä tapahtuvasta jahdista lisätöineen. En minäkään ,vaikka olen eläkkeellä. Päivän valossa koiran avulla jahti on paljon mielekkäämpää. Veikkaan ,että peliväsymys hirvijahdin jälkeen vaivaa muitakin . Yökökkiminen ei kiinnosta.”
Yökökkiminen on ongelma vain alkukaudesta, jolloin hämärä tulee klo 8. Silloin ammutun peuran käsittely vie aikaa sen verran, ettei aamulla ole kiva lähteä töihin. Tosin viikonloppunahan työssä käyvät metsästävät ja tosimiehillä kestää laittaa peura orteen 20 minuuttia. Sen mitä olen maisemia katsellut, tähän aikaan pitää olla kyttäämässä ennen kolmea ja se taas onnistuu vain kaikkein nopeimmilta, eli niiltä, jotka pääsevät töistä puoli neljä ja ovat kotona jo puoli kolme.
Tähän aikaan vuodesta pimeä tulee puoli viisi, joten yötöitä ei ole tarve harrastaa. Lumien jälkeen mahdollisuudet paranee, silloin voi kytätä ympäri vuorokauden. Mutta jos ei kiinnosta, eihän sille mitään voi.
En näe mielekkäänä verrata peurakolarien kustannuksia susiin ja sen perusteella muodostaa mielipidettä tarpeesta vähentää susia, koska peurakolarien kustannus on susivahinkoja suurempi. Mitä muita laitetaan rinnakkain, elintasosairauksiin kuolleet ja rattijuopot?
Peuroja ei suojella, vaan kantaa leikataan tai ainakin yritetään leikata tihentymäalueella. Susia suojellaan.
Missä tilanteessa kyttääminen ei onnistu, mutta ajojahti onnistuu?