Käyttäjän ensolainen evakko kirjoittamat vastaukset
-
Rööri Roope
Juuri tätä äsken tarkoitin. En viitsi kirjoittaa moneen kertaan. Joku poisti äskeisen samanhenkisen kirjoitukseni vaikka se ei ollut edes rasistinen
Puun takaa
Mainitsit pitkässä ketjussa aiemmin mainitsemattoman mahdolisuuden.
Josko on sukua ja tulossa mahdolisia uusia omistajia, niin kannattaa perustaa yhtymä. Osuuksia voi myydä tai lahjoittaa vapaasti. Kulut ja tuotot jaetaan omistajien kesken ja verottaja hoitaa supsiikkaasti homman.
Verottaja verottaa (tai antaa kulut anteeksi) minulle osuuteni ja vävylle hänen osuutensa. Meidän ei edes tarvitse tietää toistemme tuloja.Pyrin siihen, että kun olen ”putsannut” palstan, niin väky myyköön osuutensa pojalleen ja perikuntani tekee minun osuudellani mitä haluaa ja ymmärtää.
Kemera ja tuettu risutalous pitää lopettaa välittömästi!
Jos joku ei pysty tai halua hoitaa (hoidattaa) metsiään, nin myyköön pois. Pitäähän meillä halukkailla ja ahkerilla toimijoilla olla jotain ostettavaa, muutakin kuin osakkeita.
Ostakaa maata, sitä ei valmisteta enää!
Kyllä niitä huonoja metsitettäviä peltoheittoja riittää vielä pitkään.
Tulevaisuudessa sähköt pannaan maakaapeleihin, ja ähäpiti vihreille sekä Euroopan innokkaille teoreetikoille. Metsäala kasvaa!
Mustia, sinisenmustia ja harmaita kyitä on nähty jo lapsuudesta asti. Kaikilla ei ole ollut sahakuviota.
Tässä ei ole mitään ihmettelemästä. Mielestäni siinä oli, kun kuljin vesistön kapeaa harjusaarta, niin näin mielestäni ihmeitä.
Noin 200 metrin välillä tapasin kaksi kyytä. Toinen oli täysin musta ja toinen vaalea ja hiukan kellertävä. Voitaisiin puhua albiinosta. Molemmila oli selvä sahakuvio En ollut vihamielisellä päällä enkä jäänyt tutkimaan sukupuolia. Lisäksi olin paljain jaloin melko kivisessä maastossa joten luontoretki suuntautui takaisin hiekkarannalle ja telttmaastoon.On.
Itäisimmän pisteemme korkeudella Lappia kolunnut kumppani hämmästeli sattumalta vastaantulleita naavapuita. Niitä ei ollut kovin monissa puron notkoissa. Tämä tapahtui 70-luvun puolivälissä. Minulle etelän ihmisenä lapsuuden naavaisuuden häviäminen ei ollut tullut huomioon.
Kyseisen juttelun jälkeen seurasin luonnossa liikkuessani myös naavaisuutta. Se on komeasti lisääntynyt viimeisen 10-20 vuoden aikana. Kotopaikkani takana lenkkipolun varrella on niin naavainen paikka, että lappalaiset naavautuisivat naamaltaan harmaiksi silkasta kateudesta.
Kisi.
Kyseesä ei ole mitään eripuraa. Kun taiteesta puhuttiin, niin otin esiin räikeän esimerkin ”taiteilijan” touhuista.
Voihan näitä prpörmansseja kehua, mutta se pitäisi tehdä hiljakseen vessassa tai sitten avarassa huussissa ilman yleisöa.
Korpikaupungin laitamilla joku tytti teki pörrf- taidetta levitellessään sairaalatakkeja niitylle. Toinen koulukunta maalasi heinäseipäät keltaiseksi ja pystytti niitä tien varteen ehkä hehtaarin alueelle.
Missä se taide on tai oli?
Kyllä metsästyksestä pitää maksaa. Itse ainakin maksan maksuni kahteen seuraan. Vanhinpaan olen päässyt ”henkilökuntajäsenenä” vuonna -71. Olen toiminut aktiivisesti vuosia. Nyt homma on latistunut vain kahteen asiaan, metsästys ja riistanhoito.
Toiseen seuraan liityin maanomistajajäsenenä noin 20 v sitten. En toimi, mutta kyllä metsästän.Hirviporukoissa toimin yhteensä yli 20 v.
Mikä nyt sitten häiritsee niin se että tavat voivat olla niin poikkeavia.
Yksityismailla olemme aina mahtuneet toistemme sekaan, hirvenhaukut kuin myös jänisajot. Yhtiön mailla seuran hommia omineet ihmiset yrittävät toimia kuin vain omillaan. Parille koiralle yritetään varata 3000-4000 ha syyskuun lopulta vuoden loppuun!
Olemme sinne sekaan toistaiseksi menneet, mutta turha närä on turhaa.Turhia ja vaarallisia leluja ovat.
Naapuri kalastaa selällä ja ajaa omista puistaan marginaaliosuuden. Se on täysin oikein.
Paikallinen kelkkareitti kulkee pitkin sähkölinjaa, mikäpäs siinä. Takavuosina, etenkin vuodenvaihteen lomien aikaan, nämä yleensä 40-vuotiaat lapsukaiset ajelivat alueella paskaksi pätkiä yhteiskunnan ja ihmisten pitämiä latuja.Viime talvena joku lapsukainen oli retkellä aikuisten mukana ja iltasella hurjasteli hiljaisella tiellä henkensä pois. Kaikkien onneksi ei jäänyt kitumaan. Kotiin jäi vaimo ja kaksi tai kolme mukulaa.