Käyttäjän e-salo kirjoittamat vastaukset
-
<p>Metsälössä jos jokaiselle yksittäiselle toimenpiteelle alkaa laskemaan kannattavuutta korkolaskujen avulla, niin usein kaikki alkaa näyttää kannattamattomalta.<br /><br />Korkolaskuja kymmenien vuosien ajanjaksoille ei muuten ei käytetä esim. teollisuudessa investointien kannattavuutta laskettaessa lainkaan. Vaikka sielläkin henkilöita, jotka osaavat jos jonkinlaista laskua.</p>
Jos on joskus hiihdellyt Päijänteen pohjoisosien rantametsissä, niin tajuaa miksi Muuramen suksitehdas teki 180 cm pituisen metsäsuksen.
Umpihankihiihtokisat jossakin Pudasjärvellä hiihdetään erilaisissa maastoissa. Siellä joku 250 cm on ihan ok pituus.
Ruotsin armeijan ylijäämä hiihtovälineissä on monia nykyaikanakin aivan mahtavia ominaisuuksia. Esim siteet on paljon paremmat kuin Suomessa myydyt eräsuksien siteet. Nahkaremmit voi olla kovettuneet, mutta ne saa helposti notkistumaan rasvaamalla.
Ruotsin sauvat on kanssa parasta mahdollista laatua metsässä hiihtelyyn. Metallisina ne on hieman painavat, mutta todella lujaa tekoa. Hyvä oivallus on kaksoispiikki, se puree kovaankin jäähän.
Ruotsin sukset on tietysti metsähiihtoon liian pitkät (220 cm) ja painavat, mutta kun ne hyvin tervaa, niin sopivalla kelillä tulee esiin puusuksen kaikki hyvät ominaisuudet.
Norjan armeijan puusukset ovat lyhyemmät (180 cm) ja kevyemmät. Samaa pituutta ovat edesmenneen Muuramen suksitehtaan Muurskit , niissä vaan pohja on vanhaa mallia voideltava.
Joskus aikanaan kun töissä muovisukset alkoi lipsumaan, eika ollut voiteita mukana, niin pito tehtiin puukolla viiltelemällä ohuita poikittaisviiltoja pitoalueelle pohjaan. Pohja ei mennyt pilalle jos osasi tehdä homman oikein.
<p>Juuri niin: pituusraja on järkevämpi kuin paksuusraja.<br /><br />Aina vaan otetaan korkolaskut avuksi perustelemaan mitä milloinkin. Ne nyt oikeesti on tarkoitettu tilanteisiin, jossa rahaa talletetaan pankkiin. Varsinkin jos laskeskellaan korkolaskuilla jonkin metsän uudistamistomenpiteen kannattavuutta vuosikymmenien ajanjaksoissa, niin soveltuvuudesta ei voi olla kovinkaan varmoja.<br /><br />Selkeämpi on laskea metsälön kustannukset ja tuotot /vuosi. Pystyy laskemaan kohtalaisella tarkkuudella 10 vuoden jakson eteenpäin.</p>
niin taikka kuten mulla kädet vaan venyy mutta mutta pölkky ei liikahda ylöspäin…
sama havainto kuten edella upm:n toiminnasta, että joku käy merkkaamassa leimikon rajat, ajourat varastolle ja jos on jotakin luontokohdetta. se joku voi myös olla urakoitsijan palkkalistoilla.
aika pieniä kuusenviljelyalat oli 50-70 luvulla. Vajaatuottoisia lepikoita ja koivikoita uudistettiin kuuselle, kuusikot yleensä istutettiin männylle.
Kuusikoidenkin uudistaminen aloitettiin tietoisesti kuivahkoilta ja karuimmilta tuoreilta kankailta.Menihan siinä sivussa mäntyä semmoisille maille joissa kuusi olisi ollut sopivampi puulaji.
Nyt päätehakattavat kuusikot on vielä suurimmaksi osaksi luontaisesti syntyneitä. Männiköissä alkaa olla enempi keinollisesti uudistettuja mukana.
Eikös ”Sopimukseen kuulumattomien puiden hakkuusta” (leimikon rajan ylitys) ole ihan maininta pienella printattuna kauppakirjan ehdoissa. Joskushan se on myyjälle eduksikin että otetaan enempi.
En nyt muista mitä on ehdoissa siitä jos jätetään osa leimikosta hakkaamatta, joskushan sekin on myyjälle eduksi.
Semmosta muistan sattuneen, että on ostettu paikan päällä käymättä paikasta josta ei järjellisesti saa korjattua. Koko leimikosta on sitten maksettu mita on kauppakirjaan laitettu ja puut jääneet pystyyn. Noita ei kylla paljoa ole ollut, ja voi olla ostohenkilölla potkut lähellä jos monta semmosta kauppaa tekee.
aika vähän näkee verhopuustoja nykyään. ennen niitä piisas ja hakattiinkin kuiduksi, ajourathan sitten taimikkoon tuli valmiiksi.
Vuokila esiti aikanaa että kuusentaimikkoon jätettäsiin taimikonhoidossa kuusten mittaisia tai vähän pidempiä rauduskoivuja 100 -200 kpl /ha. Taitavasti toimimalla niistä saisi vaneritukkia ensiharvennuksessa, jossa niistä valtaosa poistettaisiin. Tämäkin asia voi tulla kohtapuoliin uudestaan esiin.