Käyttäjän e-salo kirjoittamat vastaukset
-
Muistan jonkun kansakouluajan oppikirjan n. 60 luvulta. Siinä oli juttua metsän hävittämisestä ja kuvassa oli aidasseipäistä tehtyä aitaa, tekstissä mainittu että oli kaadettu nuoria puita aitaa varten. Siihen aikaan oltiin siirrytty piikkilankaan ja edellinen aidantekotapa oli tarkoituksen mukaista tuomita metsan hävitykseksi.
Lapin poroaitoja usein olen ihmetelyt. Ne on isommista puista tehtyjä, isojakin pituudeltaan. On siina ollut tekemistä.
Nykyajan töissä on semmonen ominaisuus, että ne kuormittaa kehosta etupuolen lihaksia, jotka sitten on kireitä. Selkäpuolen lihakset puolestaan jää heikoiksi ja löysiksi. Sama helposti korostuu salitreeneissä. Eteenpäin kääntyneitä olkapäitä näkee melkein kaikilla.
Halonhakkuu on justiinsa hyvä vastaliike korjaamaan tuota epäsuhtaa. Esim ojankaivuu yms lapiohommat ei sitä tee.
Vamman kuntoutukset on sitten asia erikseen.
Kuntosalilla voi hyvin tehdä ns eristettyjä liikkeitä jotka kohdistuu johonkin tiettyyn lihakseen.
Valitetavasti vaan oikeassa elämässä on vähän käyttöä jostakin yksittäisestä lihaksesta.
Metsätyössä liikkeet liikkeet yleensä kohdistyy useampaan lihakseen ja niveleen, mikä on ihan eri asia. Myöskin tasapainopuoli treenaantuu metsätyössä.
Kyllä kuntosalillakin on paikkansa, mutta suurimmaksi osaksi siellä tehdään liikeita, joista on enempi haittaa kuin hyötya, kuten esim penkkipunnerrus. Monelle kuntosalilla kävijälle esim. kahvakuulailu olis sopivampi vaihtoehto.
sitä mieltä minäkin, että lämmitettäessä kuuma ja pitkä hiillos on hyvä. siitähän sitä lämpöä hyvin tulee Kun on palanut hiillokselle, niin ilmaluukku ja savupelti lähes kiinni, niin ei mene lämmöt harakoille.
Joiltakin muurareilta ja nuohoojilta kysynyt kommentteja puiden päältä sytyttämisestä. Päältä sytyttämisessä on heidän mielestään se ongelma, että palaminen usein lähtee hitaasti käyntiin, ja se aiheuttaa nokeentumista. Joissakin vanhemmissa tulipesissa pesän rakenne on myos semmoinen, että päältä sytyttäminen ei ole toimiva vaihtoehto.
Onhan sekin otettava huomioon, että jännitteisen linjan varresta puita kaadettaessa voi kaato mennä pieleen ja mitä siitä voi seurata.
Moton hommia tuommoiset linjanvarren hakkuut.
Eos miten ne 20 kV linjojen hakkuut on kauppasopimukseen merkattu. Fingridin (110 kV ja 400 kV) linjojen hakkuut oli ainaskin hankintakauppoja.
Ostajahan tekee verottajalle ilmoituksen keneltä on milläkin kaupalla ostanut ja mitä maksanut. Joten verottajallekin tuttuja asioita ovat.
Lopullisessa verotuksessa ei varmaankaan eroa kummaksi on laitettu, tiedä sitten miten ennakonpidätykset ja alvit eroaisi toisistaan.
Eikös kaikki tai suurin osa Venäjältä viedystä puutavarasta ja metsäteollisuuden tuotteista olleet lähtöisin FSC sertifioiduista metsistä ?
Hyvin on Venäjä onnistunut senkin huiputuksen aikanaan tekemään.
Fingrid pitää yllä valtakunnallista kantaverkkoa. Heillä on sopimuksissa oikeus pitää linjan reunametsä niin matalana että johdoille ei ole vaaraa kaatuvista puista. Kun fingrid hakkauttaa reunametsää, niin kylla siinä sopimus ensin tehdään, toki jos mo ei tee sopimusta niin on sitten eri asia ja hakataan kumminkin. Puista on saanut hankintahinnan, verotuksessa hankintakauppa jossa ei mitään kuluja myyjällä.
Paikallisilla jakeluverkon operaattoreilla on oikeus kaataa linjalle retkottava vaarallinen puu vuokratun johtokäytävän ulkopuolelta, mutta ne jättää sen niille sijoilleen kun ovat saaneet kaadettua. Reunametsän hakkuusta ’säävarmaksi’ ja puiden pois kuljetuksesta pitää sopia mo:n kanssa.
Joskus vuosikymmeniä sitten oli tyyli että 20kV linjoja vedeltiin metsiin ja hankaliin mäensyrjiin joita ainakin keskisessä Suomessa piisaa. Nyt on sekin muuttunut ja koetetaan saada linjat ihmisten ilmoille kun linja tulee käyttöikänsä päähän.
Fingridin linjoilla on ainakin uudemmissa sopimuksissa että saavat pitää reunametsän max tietyn korkuisena. mutta ei sekään kovin leveä suikale ole.
Paikallisten verkkoyhtiöiden (20 KV) linjoilla taitaa olla sopimuksissa vaan linjan leveys. Nyt on sitten havahduttu hakkailemaan reunametsistä linjalle taipumassa olevia puita, mutta kylla se vaatii sopimisen mo:n kanssa. Jossakin Pohjois-Karjalassa tehtiin muutama vuosi sitten tämmöset reunametsähakkuut mhy:n toimiessa mukana ja tulos oli hyvä.
Aika huonosti joillakin verkkoyhtiöillä liikkuu tieto firman sisällä mitä ollaan tekemässä.
Mulle tuli kerran tieto yhdestä 20 KV linjasta että se puretaan muutaman kuukauden sisällä. Kohta tuli toinen viesti jossa kerrottiin että reunametsä harvennetaan, oli valtakirjat yms jo allekirjoitusta varten mukana. Sain lopulta heidät uskomaan että ei ole järkeä lähteä koneiden kanssa rymyämään ja sotkemaan nuorta metsää kun linja puretaan. Aattelin että nyt on kaikki hyvin ja ymmartävät asian kun hakkuuta ei tullut.
Jossain oli kumminkin katkos, koska verkkoyhtiö laittoi vielä asiasta ilmoittamatta raivaussahamiehet töihin vetämään linjan alusen sileäksi. Osan matkaa linja kulki taimikossa, ja linjan alle oli noussut hyvä luontainen taimikko samalle kohtaa joka olisi sulautunut hyvin istutustaimikkoon.
Kun soitin raivuusta verkkoyhtiöön niin taas eivat aluksi tienneet mitään että linja puretaan. Työnjohtaja oli ollut lomalla. Vaikka hän olikin nainen, niin kylla minä hänen tekemisiään ja ammattitaitoaan kehuin oikein kunnolla varttitunnin ajan.
Tuommoset linjojen reunametsien hakkuut jos mitkä olis hyvä toteuttaa siten, että valtakirjat ja valvonta olisi mhy:n tehtävänä. Jos jokainen mo joutuu erikseen asioista sopimaan, niin helposti menee niin että verkkoyhtiö saa hölmöillä mielin määrin.