Käyttäjän e-salo kirjoittamat vastaukset
-
Harvennuksen pitaa olla sen verran voimakas etta syntyy latvusta elvyttävä vaikutus. Toki lieväkin harvennus on parempi kuin ei harvennusta lainkaan.
Jos lähtötilanteessa runkoja on 2500 kpl/ha, on poistettavat puut niin pieniä ja kertymä samoin, että kuitupuun ostajia ei kiinnosta. Kokorunkona energiapuuksi voi kelvata jos sille löytyy kysyntää.
2500 kpl/ha oli istutus/taimikonharvennus tiheytenä 70- luvulle ja vielä 80-luvulla Enso-Gutzeitin ohjeissa. Siitä kuitenkin luovuttiin juuri kannattamattoman korjuun takia vaikka eh:t hakattiin siihen aikaan vielä miestyönä.Nyt se on jostakin taas uudestaan noussut esiin vaikka konekorjuun aikana korjuun kannattamattomuus on entisestään korostunut.
Olen useille puukauppaa tekeville firmojen metsäasiantuntijoille heittänyt kysymyksen etta voiskohan tässä kohteessa alkaa käyttämään jatkuvaa kasvatusta. Hieman hymyssä suin ovat vastanneet että voihan niin tehdä, tekee sen aukon sitten myöhemmin.
Kuten Timppa kirjoittaa, kuluttomuus on mainosmiesten puhetta joka ei pidä paikkaansa. Mukamas uusi metsä syntyy oikeaan tiheyteen eikä raivaussahatyötä yms tarvita.
Jotta taimettumista tapahtuisi niin, että sillä on jotakin merkitystä, pitää metsä hakata todella harvaksi. Tunnettu juttu, että varttuneen kasvatusmetsän vajaapuustoisuus aiheuttaa kasvutappiota, saman luonnonlain pitäisi kaiken järjen mukaan toimia myös jk-metsässä.
Nykyisinhän jk-huumassa jk-metsänä pidetään usein myös kaksijaksoisia metsiä vaikka ne eivät sitä ole.
Edelleen Vuokilaa lainaten 2500 kpl/ha tiheydellä pitää varautua männikössä ensiharvennukseen n. 10 m valtapituudessa. Justiinsahan tuosta metsäkeskuksen raportissa oli kyse, etta mennään harventamaan liian aikaisessa vaiheessa, kun on pakko jotta latvukset ei supistu liikaa.
Jos taimikon harvennus tehdään 4 -6 m pituudessa, niin kyllä silloin mielestäni voi ja pitääkin tiputtaa runkoluku 1500 -1800 kpl/ha välille.
Aikanaan Puulaaki Oy:lla männyntaimikot (luontaisesti syntyneet) harvennettiin tiheyteen 1600 kpl/ha. Puulaaki toimi Etelä- ja Länsi-Suomessa.
Mottikoulussa luimme Yrjö Vuokilan kirjaa Metsänkasvatuksen perusteet ja menetelmät. Vuokila oli aikanaan johtavia kasvu- ja tuotostutkijoita.
Vuokila kirjoittaa että havupuun taimikot voi huoletta harventaa tiheyteen 1500- 1600 kpl/ha ilman että tarvitsee pelätä kasvutappioita. Männyntaimikossa tulee Vuokilan mukaan 10 % kasvutappio jos lähtötiheys on 1000 kpl/ha.
Jos käytetään 1500 -1600 kpl/ha tiheyksiä, niin ensiharvennus on huomattavasti kannattavampi kuin esim. 2500 kpl/ha tiheyteen harvennetussa metsässä.
Vuokilan mukaan varttuneen männikön voimakas harvennus sen sijaan johtaa aina kasvutappioihin.
Ihmettelen miksi nämä Vuokilan opit ovat jääneet unholaan ? Niistä olisi ollut paljon apua kohua saaneen metsäkeskuksen korjuujälkiraportin tulosten tulkinnassa.