Käyttäjän derHorst kirjoittamat vastaukset
-
Tuo on oikeastaan ensimmäinen selkeä merkki yhtesikunnan muutoksen vaikutuksista metsäalaan. Tämän päivän lapsista puolet syntyy Uudellamaalla. Varsin iso siivu lopuista muutamalla kaupunkiseudulla. Kehitys on kulkenut tuota rataa oikeastaan 1990-luvun alun lamasta lähtien. Tällä on dramaattiset seuraukset metsäalaan tulevien parin-kolmen vuosikymmenen aikana. Se ulottuu paljon muuhunkin kuin metsäkoneenkuljettajiin. Jos ulkomaista työvoimaa ei ole tai robitiikka hyppele huimia askeleita, niin työvoimapulaa on maaseudulla monessa paikassa. En oikein usko, että kaupunkilaistunut suomalainen nuori yht’äkkiä sankoin joukoin maaseudulle muuttaisi.
Asiaa voi miettiä myös metsänomistuksen näkökulmasta. Perhemetsätalous, niinkuin asiaa jossakin piireissä kutsutaan, saattaa olla haasteen edessä. Toisen sukupolven kaupunkilaiseen ei välttämättä uppoa sama ajatusmaailma kuin iltamissa on totuttu. Rahastot, aktiiviset yksityiset ja yhtiöomistajat pystyvät ulosmittaamaan tuota muutosta tiettyyn pisteeseen, mutta rajoitteet on heilläkin. Vaikka nyt tuo työvoimapula, kun niitä nuoria tarvitaan muillekin aloille. Veikkaan, että olemme nähneet vasta alkutahdit metsänomistuksen keskittymisessä.
Puuki on oikeassa nettonykyarvojen laskennasta siinä mielessä, että täydellä varmuuudella laskelma menee väärin. Ei tulevaisuutta voi ennustaa. Itse näkisin noiden laskelmien puolustukseksi sen, että siinä edes yritetään hahmottaa (tai laskija yrittää) mahdollisia kehityskulkuja ja lopputulokseen vaikuttavia tekijöitä. Mutta jos edes sen jokainen sisäistäisi, että metsätalouden investointien vaikutusaika on ihan poikkeuksellisen pitkä verrattuna mihin muuhun tahansa toimialaan ja sen, että rahalla on aika-arvo, jota yritetään jonkin korkonannan avulla taklata. Sitten ollan ajattelussa jo askel etempänä.
Sanoisin metsätalouden suurimmiksi haasteiksi keskittyneen puumarkkinan ja siitä johtuvan jatkuvan puun reaalihinnan laskun. Metsänhoitomenetelmien valinta tai vihreiden / EUn / minkä tahansa muun organisaation muodostama uhka ovat pieniä tuohon verrattuna.
Olen parin edellisen kanssa samaa mieltä, että päätöksenteon metsätaloudessa pitää perustua tietoon ja omiin johtopäätöksiin. Tapion vahvuus on puuntuottamisen perinteissä, kyllä niillä motteja syntyy. Oman päätöksenteon vahvuus piilee siinä, että perehtyy oletuksiin suositusten takana ja testaa, millä oletusarvojen muutoksilla suositukset muuttuvat positiivisesta negatiiviseen, vaikka sitten kannattavuusnäkökulmasta. Sitten aletaan olla tilanteessa, jossa voidaan ajatella päätöksenteon taustalla olevan myös harkintaa kopioidun käytösmallin sijasta.
Tuo ei siis ole kannanotto minkään tyylin metsänkasvatususkon puolesta.
Tuossa monimuotoisuuskeskustelussa korostuu vähän turhaan nuo rosentit. Ne kannattaisi ymmärtää jonkinlaisina utopian tavoitelukuina, jotka tuskin koskaan toteutuuvat. Enemmän kannattaisi kuunnella sitä signaalia, jota noihin liittyy. Metsätalous saa enenevässä määrin kritiikkiä monimuotoisuuden laiminlyönnnistä ja kyllä siinä tietty pointtinsa on. Tuossa kannattaisi olla Suomessa paremmin kärryllä eli monimuotoisuuden ja talouskäytön yhdistämisessä paremmin. Silloin ei EU huutelisi niin kiivaasti. Sertifikaatti (pefc) on laadittu siihen malliin, että vaikea sitä on rikkoakaan.
Katselin illan a-studiota. Hassi veteli täyttä bullshittia siitä, että taksonomia jäisi jotenkin vapaaehtoiseksi. Sanoisin vapaaehtoiseksi pakoksi. Mutta Hassi kyllä argumentoi asiansa hyvin, se pitää antaa vanhalle politikolle tunnustuksena. Sen sijaan Mäkihakola ja Kalmari olivat esiintyjinä aika surkeita. Tunteen palolla asian vierestä. Paremmat esiintyjät kepun pitää saada telkkariin, jos haluavat uskottavia olla.
Niin joo. Onhan sieltä se biodiversiteettistrategia EUsta vielä tulossa. Josko siinä sitten seuraava mittelö noiden kesken. Siellä ne suojeluprosentit muuten vasta on käsittelyssä.
No nythän se hallitus näyttää asettuneen taksonomiaa vastustavien puolelle. Eli mitä tästä opimme? Turhia hötkyilemättä nukkuu yönsä paremmin. Tosin tiedä sitten, onko tuolla Suomen kannalta mitään merkitystä asiassa.
Oliskohan tuo ensimmäinen onnistuminen kepulta hallituskaudella? Ja mitähän vihreät saa tästä vastineeksi?
Ranelle vaan sen verran, että yritin tuossa edellä ihan rautalangalla avatakin, että kaikki ilmoille heitetyt luvut eivät välttämättä ole mitä niiden väitetään olevan. Tai niihin ei kannata suhtautua hirveällä tunteenpalolla ennen kuin on selvitellyt ihan oman ajattelun kautta taustoja niiden takana. Ilmeisesti epäonnistuin.
Piti nyt vielä guuglettaa tuota Päijät-Hämettä. Pinta-ala 625000 ha, josta metsää 70 % eli ehkä reilut 400 000 ha. 5000 e/ha antaisi monimuotoisuuden kustannukseksi parisen miljardia. Kymppitonnilla neljä miljardia. Jokainen voi mielessään pyöritellä, miten realistisista luvuista puhutaan. Noillahan saisi viisikko kuitattua parin kuukauden – puolen vuoden valtionvelat… Siinä valossa MTKn koko maan 12 mrd voisi olla realistisempi, mutta todennäköisesti väärä sekin.
Lukuja on siis helppo heitellä. Kun niitä vähän pohtii, niin voihan aueta toisenlaisiakin näkemyksiä. 5000-10000 e/ha on älytön siinäkin mielessä, että tuossa Päijät-Hämeen metsäpinta-alassa on paljon sellaista, josta ei ikinä kuitata päätehakkuullakaan tuollaista summaa. Eli vaikka joku luku on kirjoitettu, niin se ei välttämättä ole totta. Näissä viljellään usein isoja lukuja, mutta ne pitää suhteuttaa viitekehykseensä.
En osaa Visakallolle sanoa, paljonko monimuotoisuuskustannukset tähän saakka olisivat Päijät-Hämeessä olleet, mutta eivät ainakaan 5000-10000 e/ha. Nykykustannukset tulevat lainsäädännöstä, jossa korvauselementtejä valtion puolelta, ja sitten sertifioinnista, jotka puolestaan ovat markkinaehtoisia. Markkinat hoitanevat ne, kun on edunvalvontaakin, eikös vain:)
Sitten taas noihin suojeluprosentteihin odottelisin ihan rauhassa virallista mittausta. Nyt on roiskittu 10-20-30 %, mutta ymmärtääkseni mikään noista ei ole ulkoa annettuja tiukan suojelun lukuja. Maailma ei ole tainnut kaatua yhteenkään EU-päätökseen eikä kaadu tähänkään. Ei edes suomalainen metsätalous.