Käyttäjän derHorst kirjoittamat vastaukset
-
Niin, sopimus ehtoineen kannattaisi tehdä kirjallisena. Ottamatta kantaa yksityiskohtiin, kun ei tunne tapausta, niin kai voidaan kuitenkin sanoa, ettei tonttihakkuuta ja metsän hankintahakkuuta voi suoraan vertailla keskenään. Tontti usein siivotaan hakkuun jälkeen yms. ja se maksaa. Kaupungissa yksittäisen tonttipuun kaataminen maksaa satasia.
Eipä ollut kovin yllättävä tutkimustulos. Samaa voisi sanoa valtaosasta metsätalouden toimihenkilöistä: ei mitään käsitystä eri toimenpiteiden vaikutuksista kannattavuuteen. Tuo epärationaalisuus ilmenee myös mm. ylisuurina uudistusinvestointeina (ts. säännönmukaisena kuusen istutuksena kohteesta riippumatta ilman taloudellista analyysiä). Mutta kukin tyylillään – pääasia, että omistaja itse on itse ratkaisuihinsa tyytyväinen.
Miksi palstan kirjoittajat ovat kateellisia paperimiesten palkoille? Eikö ajattelumaailman pitäisi mieluummin mennä niin, että miten voisi kehittää omaa työmarkkina-arvoaan siten, että pääsisi samaan? Eläkeläisillä ja kehittymishaluttomilla se ajattelu tietenkin on turhaa. Palkkakustannukset tai nuo korotusjänkäykset ovat kuitenkin niin, pieni kuluerä tuossa teollisuudenhaarassa, että pikemminkin taas on kyse periaatteiden taistelusta kuin puhtaasti euromääräisistä kustannuksista.
Pitkäänhän on ollut selvää, että puun reaalihinta jää vuosi vuodelta jälkeen yleisestä kustannuskehityksestä, jota inflaatioksikin haukutaan. Siitä metsänomistajien pitäisi olla aidosti huolissaan. Nimellishinnan pysyminen samana riittää teollisuudelle varsin hyvin, jos saa menemään läpi edes inflaation mukaisia korotuksia lopputuotteen hintaan. Luin hiljattain jutun, jonka mukaan euron alkuajoista (20 vuodessa) sen arvosta on toteutuneen inflaation kautta sulanut noin 26 prosenttia. Paljonko lienee puun nimellishinta noussut samana aikana? Vai peräti laskenut?? Tuossa yksi syy, miksi investointilaskelmissa kannattaisi joskus niitä korkolaskujakin ajatella,vaikka se pilkan kohteena palstalla onkin. Raha ei ole samanarvoista, kun aikaa kuluu. Paperimiesten voi ajatella näkevän tuon ja pitävän edustaan kiinni edes sen inflaation verran – toisin kuin metsänomistajien.
Tässä lienee tullut selväksi, ettei eu:n tai ympäristöjärjestöjen vaatimukset ole kovin kohtuullisia suomalaisen metsänomistajan näkökulmasta. Eivät liene toteutumassa. Kun kuitenkin kritiikkiä on ilmassa niin lienee jotakin parannettavaa nykymenossa. Polarisaatio ei varsinaisesti paranna tilannetta, vaan järkevää ja rakentavaa keskustelua pitäisi saada aikaiseksi. Molemmilla osapuolilla lienee sanomansa ja aika pienillä liikahduksilla voisi olla hyötynsä puolin ja toisin.
Fsc:ssä on kyse valtapolitiikasta, mutta maksaja toki on selvillä. Pefc on mtk:n vastaus tähän, mutta sen lähtökohta on vanhojen menettelytapojen turvaaminen, ei esim luonnon huomioon ottaminen . Väittely ei lopu ikinä. Ja se on tässä tilanteessa suomalaisten heikkous: ulkopuolelta päästään määrittelemään tekemistä, kun ei sisäisesti pystytä.
Ei tuossa kommentissa ollut kyse hakkuutavasta, vaan ostopuolen markkinavoimasta. Suomen puumarkkinoilla hinta on juuri se, minkä muutama toimija katsoo sopivaksi. Niin sanottua kilpailua tehdään sen antamissa rajoissa. Ulkomaita seurailemalla piirtyy eri käsitys hinnoista. Toki täytyy myöntää ettei joka maan markkinoilla kauppa käy yhtä sujuvasti kuin kotimaassa, mutta vakavaraiset toimijat taitavat myydä esim Slovakiassa puuta ihan eri hintaan kuin suomalaiset. En siis itse ole tämän kuvion ulkopuolella, vaan sen armoilla , mutta vertailukohtia on hyvä hakea. Ei suomen puukartelli ole mihinkään hävinnyt. Suomessa myydään puuta aika halvalla verrattuna naapureihin, varsinkin kuitupuuta.
Markkinat ovat aina oikeassa täydellisillä markkinoilla. Suomen puumarkkinoilla ei taida olla niin.
Perspektiiviä oman reviirin ulkopuolelle saa vaikka tuosta:
https://foresteurope.org/docs/fullsoef2015.pdf
Esimerkiksi sivulla 248 on listailtu eri maiden metsäpinta-aloja ja puuvarantoa. Selailemalla löytyy ihan mielenkiintoisia juttuja mm. kasvuista jne. Hollannissa näyttäisi tuon mukaan metsää 376000 ha ja reilut 80 milj. kuutiota eli kuuluisan Päijät-Hämeen verran. Moni osaa laskea, paljonko 30 %:n vaateet tarkoittaisi tuolla.
Monissa maissa on yllättävän paljon metsää. Monissa kasvutkin ihan eri luokkaa kuin Suomessa. Googlettelemalla löytyy myös puiden hintatietoja esim. Keski-Euroopasta, aika masentavaa luettavaa suomalaisen metsänomistajan näkökulmasta…
Tuossa aikaisemmin oli ihmettelyä, miksi puun hinta ja metsätilojen hinnat kulkevat eri suuntaan. Nuohan eivät johdu samasta tekijästä, vaan vaikuttimet ovat eri tekijöitä.
Puun hinnan pitää kurissa Suomessa kilpailun puuttuminen. Markkina on niin keskittynyttä ja vanhojen tapojensa ohjaama, että kilpailua on lähinnä paperilla. Sen verran fiksuja pelureita tuolla kuitenkin on, että hinnan laskuksi riittää inflaatio eli nimellishinnan pitäminen samana vuosikymmenestä toiseen. Jossakin hintapiikissä välillä lipsahtaa hintakuri. Vertailun vuoksi Keski-Euroopan kuusitukin hinta tänä syksynä noin 115 eurossa kuutiolta, joka tosin lienee tienvarsihinta.
Metsätilojen hinnat taas johtuvat keskuspankin harjoittamasta rahan painamisesta ja siitä johtuvasta nollakorkoympäristöstä. Tuo nostaa kiinteän omaisuuden ja osakemarkkinoiden arvon, kun jonnekinhan se raha ohjautuu. Suomessa oman mausteensa mukaan tuo rahastojen hankinnat. Heille metsätalouden tuotto ei ole ykkösasia, kun tuotto tehdään rahasto-osuuksien hallinnalla.