B vaikuttaisi paremmalta. Noissa lyhyissä tukkilaaduissa on se ongelma, ettei varmuudella tiedä, katkotaanko niitä oikeasti. Joskus puukaupoilla kyselin asiaa ja ostomies myönsi, ettei lyhyttä laatua saa sillä hetkellä tulla kuin max. 5-7 % tukkisumasta. Eli aika merkityksetön juttu tuolloin. Toinen juttu, jos siellä on esim. lyhyitä sorvimittoja tai jotakin pientä haluttua tukkilaatua. Pikkutukilla ja parrulla pystytään sitten tarvittaessa pudottamaan varsinaista tukkisaantoa.
Mutta pyydä runkohintatarjous seuraavalla kerralla, niin ei tarvii arvuutella.
En ole itse vielä törmännyt, että ostomies soittaisi, kun naapurissa on leimikko. Viime talvena soitin firmaan, kun huomasin heidän nauhansa naapurissa. Kauppa tehtiin.
Mutta edelleen tuohon puukaupan ’maan tapaan’. Metsänomistajat omistavat aika merkittävän resurssin eli puun. Siinä mielessä on erikoista, että kauppaan liittyvät pelimerkit on vuosien mittaan annettu täysin ostajalle. Näin ei taida maataloustuotteita lukuun ottamatta juuri muilla toimialoilla olla. Tässä olisi kauppojen niputtamisen paikka, jolloin markkinavoima lisääntyisi myyjäpuolella merkittävästi. Pienessä mittakaavassahan tätä on mm. kunnallisten lämpövoimaloiden puutoimituksissa. Jos kaupan olisi vaikka 100000 kuution eriä useilta maanomistajilta, niin pakottaisihan se ostajapuolen uudistamaan ajatteluaan. Pohjanmaalla tätä jossakin mittakaavassa ymmärtääkseni tehdään.