Käyttäjän derHorst kirjoittamat vastaukset
-
Visakallolle: Muista mainituista en tiedä, mutta voi kommentoida FSCtä tai mitään muutakaan sertfikaattia, koska en ole niiden sääntöjä koskaan kokonaisuudessaan lukenut (käsi ylös joka on ja vielä muistaa ne!!). En koe niistä mitään hyötyväni, mutta toivottavasti sellun ja sahatavaran myyjä hyötyy. Ihan muualla työssä käyvä kaupunkilaismetsänomistaja olen, joka kyllä varmasti tekee metsätöitä keskimääräistä maalaisomistajaa enemmän. Ei löydy taustaa myöskään biologiaan tai vihreisiin. Vähän ekonomistitaustaa löytyy, joten sen takia nuo kannattavuuskysymykset itseäni kiinnostavat.
Mutta huomaatteko itse, miten palstalla joku vähänkään erilailla ajatteleva teloitetaan justiinsa. Oman ajattelun laajentaminen ja pyrkimys ymmärtää muiden ajattelua ei aina ole huono juttu. Joku on saattanut sitä joskus pitää sivistävänäkin.
En muuten ollut kommentissani itse kieltämässä avohakkuuta. Olen pienen sellaisen teettänyt viimeksi keväällä. Mutta jos yksi aloite saa tällaista pelkoa ja huolto aikaan, niin asia lähentelee lähinnä nettipalstoilla esiintyvää samanmielisten joukkohysteriaa. Tuskinpa tuollaista avohakkuukieltoa koskaan tulee, mutta keskusteluavauksena ihan hyvä. Asioita kannattaa miettiä joskus laajemminkin eikä keskustelusta haittaakaan ole. Aika takajaloillaan asiasta täällä väki tuntuu olevan.
Ja tosiaan, metsätalous ja avohakkuut vähentävät vanhasta lahopuustosta riippuvaisten lajien monimuotoisuutta, ei siitä mihinkään pääse. Mm. vanhat sekametsät meiltä alkavat olla loppu, leviämisreitit vanhojen metsien kuvioilta on usein poikki ja vanhan metsän pinta-ala vähenee. Vanhalla metsällä käsitän tässä muutakin kuin pelkkää puuston ikää, Kyllä vanhasta metsästä pitäisi löytyä järeää lahopuuta mutta se on harvennuksilla putsattu pois.
Ja edelleen keskusteltu kääntyy pois kannattavuuskysymyksistä. Kannattaako kuusta istuttaa, jos jokainen harvennuksella hakattava istutustaimi tuottaa laskennallista tappiota edes kiertoajan normaalilla korkovaatimuksella. Tässä se metsätalouden pointti on. Jos taloutta ei huomioida, niin onko kyse sitten metsänkasvattamisesta vai metsäharrastamisesta? Vai puuntuottamisesta vailla taloudellista tavoitetta?
No huh huh, mitä juttua tässä ketjussa. Tuskinpa yksi aloite avohakkuukiellosta on metsätalouden suurin uhka. Vai onko pelko siitä, että aloitteessa oltaisiin jotenkin asian ytimessä? Monimuotoisuuden kannalta valitettava tosiasia on, että nykyisenkaltainen metsätalous tuhoaa joka päivä enemmän monimuotoisuutta kuin luo uutta.
Jos todellista huolta metsätalouden tulevaisuudesta haluttaisiin kantaa, niin pitäisi keskittyä kannattavuuskysymyksiin. Nyt touhu ei ole mitenkään metsänomistajan näkökulmasta taloudellisesti järkevää, kun otetaan kustannukset ja aikaperspektiivi koron kautta sekä puun reaalihinnan kehitys huomioon. Mutta se on paljon tylsempi aihe kuin pelotella vihreiden metsäpolitiikalla tai perinteisesti MTKlaisuudesta poikkeavilla toimintatavoilla. Huono kannattavuus ja metsänomistajien ylisukupolvisen kaupungistumisen kautta tapahtuva henkinen irtaantuminen maaseudusta tulee muuttamaan metsätaloutta enemmän kuin moni ymmärtää. Jonakin päivänä metsää saattaa Suomessa saada vielä aika halvalla, tuotto menee muualle kuin metsänomistajille kiihtyvään tahtiin.
Tämä hirvipolitiikka on mielenkiintoinen kysymys. Sen verran taustaksi, että omat maani sijaitsevat alueilla, joissa hirvet ovat kesäisin ja lähtevät talveksi talvilaitumille. Viime talvi oli ensimmäinen, kun hirvet talvehtivat alueella. Omille maille ei tuhoja tullut yksittäisiä puita enempää, mutta naapurustossa syötiin kyllä männyn ja koivun taimikoita. Hirvikanta tuntuu kasvavan joka vuosi, vaikka lupa- ja saalismäärät ovat kasvaneet vuosittain. Ja aika helposti lupakiintiö ammutaan täyteen joka syksy.
Herää tietysti kysymys, onko lupakiintiön taustalla oleva arvio hirvikannasta ja todellinen hirvimäärä alueilla ollenkaan samalla tasolla. Mielestäni ei, vaan todellisuudessa hirviä on paljon virallista lukua enemmän. Viime syksynäkin metsästysseurassa todettiin hirviä olevan joka puskassa.
Jos mennään tähän hirvikannan säätelyyn, niin aika vaikeaa se on, jos metsästysseurat haluavat pitää hirvikannan korkealla. Metsästysoikeus ei ole jokamiehen oikeus, joten kanta pysyy, jos seurat niin pienessä piirissä päättävät. Suomen tilarakenteella ei oikein kilpailevaa metsästystoimintaa aikaiseksi saa. Ymmärrän toisaalta hirvimiehiä, koska mukavampaa se metsästys on, kun saalista tulee, mutta toisaalta maanomistajat tässä laskun maksavat. Homma on yhä suurempi tulevaisuudessa, kun metsänomistajakunta kaupunkilaistuu ja metsästysseurat ukkoutuvat vielä tästäkin. Asennemuutos on se avainsana.
Lannoittaessa pitää muistaa kannattavuus. Muutenhan kyse on vain ja ainoastaan kuutiokasvuun tuijottavasta toiminnasta. Kun tuohon sitoutuu euroja, niin pitää muistaa, että ne tuloutuvat vasta hakattaessa. Tässä asettuu jälleen korko oleelliseen osaan.
Lannoitus voi olla kannattava investointi, mutta ei aina ja automaattisesti. Jos lannoituksen vaikutusaika on noin 7-10 vuotta, niin mielestäni lannoitus kannattaa vain ja ainoastaan juuri tuon verran (7-10 v) ennen päätehakkuuta sopivilla kohteilla. Nuorien metsien lannoittaminen on taloudellisessa mielessä silkkaa tyhmyyttä, paitsi terveyslannoitusten (boorin puutos yms.) osalta.
Kyllä puu riittää ja sitä saa tehtaallekin riittävästi. Nyt on ollut vähän paikallista kysyntäpiikkiä, mutta kaukana ollaan vielä puupulasta. Sitten on orastava puupula, kun ostomiehet alkavat tehdä ammattinimikkensä mukaista työtä ja kysellä puuta aktiivisesti. Oikeassa puupulassa kuitupuun reaalihintakin alkaa oikeasti nousta.
Nyt ei siis olla lähelläkään tuota tilannetta. Esimerkki: tarjosin vähän aikaa sitten kelirikkoleimikkoa (pienehkö 300 mottia) valtion tien varresta. Viittä tarjousta pyysin suoraan ostajilta ja kaksi sain. Paremmalle kaupat (saha). Kolmesta isosta yksi tarjosi, mutta ei pärjännyt hinnassa, toinen lupasi tarjota, mutta ei kumminkaan tarjonnut, kolmas ei viitsinyt vastata puhelimeen saatikka soitella takaisinpäin.
Eli hyvä alku puupulan ehkäisyyn on ihan ensiksi vastata siihen tarjouspyyntöön / puhelimeen. Sillä alkuun ja sitten tarvittaessa lisäkeinot käyttöön.
Itse olisin sitä mieltä, että jos koivut / ylispuut voi poistaa taimikot päältä siten, että jää järkevä määrä kasvatettavia taimia (ensiharvennuksen jälkeinen tiheys), niin luontainen uudistus kannattaa taloudellisessa mielessä aina. Keinollisesti uudistajan riski on aika huomioon ottaen isompi.
Metsänhoito on nykyään siitä hyvä laji, että jokainen voi toimia tavallaan. Kokeilla, oppia ja vetää johtopäätöksiä seuraavaan kohteeseen.
Myönnän epätäsmällisyyteni. Toki kuitupuunkin hinta määräytyy markkinoilla, jos yksikin kauppa ostajan ja myyjän välillä syntyy. Mutta kilpailtu markkina tuo ei ole eikä hinta muodostu vapaasti. Tuota voisi verrata vähän sähkömarkkinan siirtohinnoitteluun: kulut vapaasti siirtohintaan ja kauppa käy. Näinhän esim. parin sähköyhtiön asiakkaat tulevat saamaan muistutuksen sähkölaskussaan tämän talven tykkylumituhoista, ei sähköfirma niitä loppupelissä maksa. Sama kääntäen kuitupuulla, oston kulut (metsäosaston kulut + voitto) voi olla oikeastaan mitä vaan ilman kilpailua, hintaa voi viilata pois kuitupuusta melko vapaasti. Ja kauppa käy. Tehdashintahan tuolla on firmalle se oleellinen, kantohinta on aika pieni osuus siitä ja myös se helpoiten muokattava kolmen ostajan mallissa. Ei hyvä yhtälö metsänomistajan kannalta.
”Puusta maksettava hinta määräytyy kokonaan markkinoilla…”-illan paras! Kolmen ostajan markkinat (kuitupuulla) ja puhutaan markkinahinnasta. Suomessa ei ole vapaita markkinoita kuitupuukaupassa, sorry. Tukissa voi hetkellisesti ja alueellisesti ollakin.
Toimituskauppa isossa mittakaavassa olisi sitä, että yksikin sellutehdas ulkoistaisi kokonaan puunhankintansa markkinoille. Periaatteessa se on ihan sama mitä kuitupuuta hakkuriin ajetaan. Sahalla tämä on eri juttu. Metsähallitus on Suomessa ison mittakaavan toimituskaupankävijä, mutta heidän ongelmansa on metsien pohjoinen sijainti ja pieni valikoima toimituskohteissa. Iso metsänomistajien yhteenliittymä (ison mhy:n kokoinen) voisi olla etelässä kova tekijä ja haastaisi todella nykykäytäntöjä.
Vaikka miten olisi firman mies, niin joskus pitäisi uskaltaa kyseenalaistaa asioita. Sillä se maailma kehittyy.