Käyttäjän derHorst kirjoittamat vastaukset
-
Ihmettelen vähän tuota ilakointia, KKOn päätöksen johdosta tai siitä että jotkut peräsivät oikeuksiaan. Kartelli perustettiin vain ja ainoastaan puun hinnan laskemiseksi. Kyseessä lienee Suomen tähänastisen taloushistorian suurin kuppaus ennen tulevaa SOTE-uudistusta, joka tulee ajamaan heittämällä ohi. Tässä kalpenee Soneran ilmatilan osto Saksasta tai StoraEnson Amerikan valloitukset. Silti osa maanomistajista iloitsee KKOn lopputuloksesta, kai ilakoivat varastetusta polkupyörästäänkin.
Tämä KKOn päätös avaa metsäfirmoille suoran väylän uuteen kartelliin, joka tosin toteutetaan nyt vähän fiksummin ilman UPMn muistiinpanoja. Tulemme näkemään laskevan kuitupuun hinnan, ehkä jo tästä talvesta lähtien. Sanktion vaaraa ei ole ja markkinaoikeusmaksut ovat pikkurahoja tuossa sopassa.
Ymmärrän UPMn roolin kartellissa, kun se on oikea firma, jonka ainut tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Kuten myös Enso, jolla tosin oli noihin aikoihin iso valtion omistus. Lienee kuitenkin omistajaohjauksella peiliin katsomisen paikka. Mutta ystävämme Metsäliitto: metsänomistajien omistama osuuskunta! Se on perustettu siksi, että maanomistajat saisivat puusta kunnon hinnan, ei polkemaan sitä hintaa. Saiko kukaan potkuja tai laskua aiheutetusta vahingosta? Tehtiinkö täsmennyksiä firman strategiaan tai nostiko hallitus metelin? No eihän nyt semmoista. Jos sinulta hajotettaisiin auton peilit ja tekijä tiedettäisiin, niin haluaisitko korvauksen?
Samaa mieltä Metsäkupsan kanssa. Etelä-Savo keikkuu vuodesta toiseen hakkuutilastojen kärjessä. Samaan aikaan kyseessä on yksi Suomen ikääntyneimmistä maakunnista, kun työikäiset ovat lähteneet sankoin joukoin Etelä-Suomeen. Tuo yhtälö aiheuttaa alueella lisääntyvän ostopalvelun tarpeen metsänhoitotöissä. Vaikka alihankinnalla tai yhteen isoon asiakkaaseen turvautuen alkuun ja pikku hiljaa oma isomman mittakaavan asiakashankinta käyntiin. Siinä se katekin pikku hiljaa paranee.
Todellisilla kuluilla istutus (1000-1500 e / ha) + taimikonhoidot esim. 4 prosentin laskentakorolla kääntyy plussalle hyvällä tuurilla toisessa harvennuksessa ja huonossa vasta päätehakkuussa. Laskeskelin noita pari vuotta sitten aikani kuluksi aika kireillä kiertoajoilla ja lopetin istutukset niihin laskelmiin, sijoitan uudistuskulut muualle. Eli kun koron unohtaa, niin metsänomistus on pirun kannattavaa, koron kanssa ei todellakaan. Nykyarvoa tyhjästä päätehakkuuseen kuvastaa summa-arvolaskelmien paljaan maan arvo (satasia; karulla vähän satasia ja rehevällä ehkäpä max. 5 kpl satasia).
Laskelmat olettavat puun reaalihinnan, verotuksen yms. pysyvän vakiona koko kiertoajan. Näinhän ei tosiasiassa ole, vaan reaalihinta tuppaa laskemaan, työpanos kallistumaan ja verotus kiristymään ajan kuluessa,. Tai noin on ainakin taaksepäin tarkasteltuna tapahtunut ja miksikäs se kehitys ei noin jatkuisi.
Mutta kun kirjaa kaikki kulut tarkasti ylös ja odottaa 60-80 vuotta, niin siinä sen saa luotettavasti selville. Tuohon aikaan vaan liittyy niin paljon epävarmuustekijöitä, että muuten kukaan ei voi väittää olevansa oikeassa.
Mihinkään osakkeeseen ei kannata sijoittaa vain sillä perusteella, että se on laskenut huipustaan 25-35 prosenttia. Osakkeisiin sijoittamisen kaksi elementtiä ovat osinko ja osakkeen arvon kehitys. Jos uskot niiden käyttäytyvän tuottotavoitteesi mukaan, niin silloin kannattaa harkita sijoittamista sen verran kuin kestät riskiä. Mutta ettei homma menisi veikkaamiseksi, niin kannattaa tutustua sijoitettavaan yhtiöön ja toimialaan, jotta voisi etukäteen yrittää ymmärtää mitkä tekijät em. tuottoelementteihin juuri tuossa osakkeessa vaikuttavat. Jos osakesijoittaminen olisi helppoa, niin kukaan ei kävisi päivätöissä.
Tolopaisella näyttää jääneen huomaamatta, että osake on splitattu listautumisen jälkeen, ts. niitä taitaa olla jokaisella silloisella omistajallaan viisinkertainen määrä. Eli ei kokonaisarvo ole mihinkään romahtanut, vaikka yksittäisen osakkeen arvo on samassa suhteessa pienempi.
Mutta tässä casessa rahastoyhtiön menestyksestä ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että noihin metsärahastoihin sijoittaminen olisi sitä tuottoisinta puuhaa, ehkä pikemminkin päinvastoin. Itse en millään ymmärrä, miten rahastomuotoinen voisi pitkällä aikavälillä olla merkittävästi kannattavampi tapa omistaa metsää kuin suora yksityinen omistus. Joo, ehkä yksittäisessä puukaupassa saa puun hinnassa mittakaavaetuja, mutta ne hallinnossa häviää moninkertaisesti.
Tuohon visakallon kommenttiin pitää vielä lisätä se, että UPM teki saman tien pitkän hoitosopimuksen noihin Kainuun tiloihin. Loistokauppa: matalatuottoiset kohteet pois omasta taseesta ja hakkuut eli puun saanti jatkuvat entisellään kuin omista metsistä! Tuohon pitäisi pyrkiä itsekin kaikissa kaupoissa.
Planterin kaltaisen logiikan omaaville rahastoja saadaankin myytyä. Mutta kun hallintopalkkio kohdistuu koko rahaston puuston arvoon eikä vain puukauppoihin.
Moteiksi käännettynä esimerkki: rahastot myyvät 10000 kuutiota puuta. Sen tuloista 5000 kuution edestä menee rahastoyhtiölle palkkiona, 1000 motin edestä tehdään oikeaa työtä (taimikonhoitoja yms.). Loput 4000 kuutiota jakaantuvat verottajalle ja tuottoina osuuksien omistajille. Kato on välissä aikamoinen. Ei siinä euro motille lisähintaa paljon lämmitä.
Suoralla metsäsijoituksella ei ihan noin paljon vedetä välistä, vaikka hoitaisi mahdollisimman kalliilla hoitosopimuksellakin.
PerassicPark kuvasi aika hyvin metsärahastoihin liittyvän likviditeettiongelman (sama tietysti asuntorahastoissa yms. erikoisrahastoissa). Rahoja ei saa ulos ennen kuin omaisuutta on saatu lihoiksi. Ja siihen voi häiriötilanteessa pitkään eikä realisointihinnasta ole juurikaan tietoa.
Jos ajatellaan metsän keskimääräisen tuoton olevan 3-4 %, niin hallinnointipalkkiota voisi mainostaa myös lauseella: ’Viemme vain 50 prosenttia tuotosta vuosittain’ (+merkintäpalkkio+lunastuspalkkio) Menisikö kaupaksi? Mutta sitähän tuo 1-2 prosenttia hallinnointipalkkiota pitkälti tarkoittaa. Nollakoroilla tuottoa voi vivuttaa, mutta normaalikoroilla ei, korkea korkotaso vie korkoina enemmän kuin metsä kasvaa tuottoa.
Metsään sijoittaminen on sen verran matalan tuottotason puuhaa, että siinä on syytä pitää kulut matalana ja ylimääräiset tahot poissa tuottoa jakamasta.
Ja edelliseen, kun korko nousee, niin voi olla aika hiljaista lisäsijoittajien suhteen. Sitten täytyy realisoida omaisuutta tavalla tai toisella. Helppo tapa on ylihakkuut (kaikki mitä lähtee, kun metsälakikaan ei enää kiellä) tai sitten pohijien myynti (ei taida saada maksettua hintaa takaisin). Mutta edelleen rahastoyhtiö tienaa!
Rahastoyhtiön bisnes on myydä rahastoja. Jos se on metsään sijoittava rahasto ja sillä on säännöt esim. max. käteisen rahan määrästä, niin sittenhän sen täytyy ostaa lisää metsää. Hinnasta riippumatta. Aina täytyy muistaa, että eri taho omistaa metsät ja eri taho hallinnoi rahastoa. Hallinnoivalla ei ole varsinaisesti riskiä, vaan tuotto juoksee aina. Rahasto-osuuksien omistajat maksavat. Homma vähän sama kuin vanhassa Kummeli-sketsissä: ’Artisti maksaa*