Käyttäjän derHorst kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä se Helsinkikin aikanaan hiilestä luopuu, eipä taida sen suhteen vaihtoehtoja olla. Tietysti vanha voimala kannattaa kuitenkin ajaa aika käyttöikänsä loppuun, ellei ole järkevästi muokattavissa muulle polttoaineelle. Samahan se on turvetuotannossa: alas sekin ajetaan, mutta kannattaahan sitä niin pitkään jatkaa, kun voimaloilla on käyttöikää jäljellä.
Jos ajatellaan, että kaukolämpöä tuotettaisiin Helsingissä puupolttoaineella, niin osa tuosta tulisi merenrantakaupunkiin ulkomailta. Sellutehdas ei ehkä olisi hulluin ajatus. Tai Loviisan voimalan lauhdevesi, nythän sillä lämmitetään Suomenlahtea.
Huomasin tuon saman kuin Puuki: menot oli muutettu nykyarvoiksi, mutta tuloja ei. Se tekee aika ison virhelähteen. Toinen mikä tuosta puuttui, on kasvun väheneminen tien alle jäävän metsämaan osalta.
Tien aiheuttaman kantohinnan lisäys on tosi vaikea määritellä, vaikka sitä epäilemättä on olemassa. Metsänomistaja ei ole ainut hyödyn ulosmittaaja, vaan on siellä metsäfirma, urakoitsijat ja naapuritkin apajilla. Investoinnin maksajasta ei onneksi ole epäselvyyttä. Aika paljon investoinnin perusteluista jää myös muiden kuin metsätaloudellisten hyötyjen arvottamisen varaan.
Laskurissa on hyvää se, että tien eri kustannuslajeja on kaivettu esiin aika kattavasti. Mutta investoinnin kannattavuuteen tällä ei ihan tyhjentävää vastausta saa.
Kaksi viimeistä kommenttia ovat ihan relevantteja mukavuustekijöitä, mutta jos ihan kylmästi kannattavuutta aloittajan kysymykseen pohditaan, niin ei niillä ole tässä suurta merkitystä. Itse ymmärrän kannattavuuden ihan puhtaana matematiikkana, mutta nyt perusteluja haetaan vähän laajemmin. Toki itsekin mieluummin ajan autolla tietä pitkin palstalle kuin kävelen, mutta metsätalouden kannattavuutta tuo mukavuus ei varsinaisesti ole.
Hiilinieluasioissa on vielä ratkaistavana monta asiaa. Ensinnäkin, kuinka jonkun tuotteen hiilijalanjälki lasketaan. Toiseksi, kenelle hiilinielu kuuluu.
Jälkimmäinen kysymys on esim. suomalaisen metsänomistajan näkökulmasta mielenkiintoinen. Jon nielu on yksityistä omaisuutta, niin saako metsänomistaja autoilla rajattomasti. Jos nielu on yhteistä, niin onko metsänomistajalla jotakin velvollisuuksia sen suhteen yhteiskunnan suuntaan. Korkeaa filosofiaa sanoisin.
Niin pitkään kun kierretään ydinkysymystä eli fossiilisten polttoaineiden käyttörajoituksia globaalisti, joudumme tätäkin teatteria käymään.
Ajokelpoisen metsätien varresta saa aina leimikon myytyä. Joo-o. Mutta paljonko siitä valmiudesta kannattaa maksaa?
Tien tekemisen kannattavuus ei taida tässä selvitä muuten kuin pyytämällä tarjous leimikosta a) nykytilanteessa ja b) tilanteessa, jossa leimikko on uuden tien varressa. Sitten kun pyytää vielä tarjouksen itse tien tekemisestä, niin vois alkaa pohtia varsinaista kannattavuutta. Raakaa laskemista.
Se, että Corollalla pääsee mukavasti raivaussahahommiin ympäri vuoden, ei varsinaisesti tule mukaan kannattavuuslaskelmiin. Ellei joku maksa kantajalle palkkaa leimikolle raivuulle menemisestä, mutta ne ovat kai siirtomaa-ajan juttuja. Toki tien varresta voi myöhemminkin tulla puuta tarjolle, mutta tiestä on myös kuluja. Nuo laskelmiin halutulla korkokannalla, niin aina parempi lopputulos.
Eli tuosta voi päätellä sen, että tietä kannattavat tai jo rakentaneet pitävät sitä aina kannattavana ja tekemistä empivät kannattamattomana. Tilanteet myös muuttuvat puumarkkinoilla: nyt ostajat valkannevat kulkukelpoiset leimikot halvalla ja kunnon ostokiimassa, kuten reilu vuosi sitten, kulkukelvottomat kalliilla.
Metsävaratiedon tarkkuudessa on aikamoisia eroja, mitä olen niihin itse törmännyt. Uusi vaikuttaisi olevan aika hyvää, mutta vanha on aika kuraa. Mutta homma kehittyy varmasti ja siinä se on metsänarvioinnin tulevaisuus.
Pari juttua noissa kannattaa muistaa. Ensiksi, metsän arvonmääritys ei ole luotettavaa kaukokartoitustiedolla, vaikka leimikon teko olisikin. Toiseksi, puustoa ei voi laskennallisesti luotettavalla tavalla kasvattaa kuin pari-kolme vuotta. Laskennallisesti kasvatettu kymmenen vuotta vanha metsävaratieto on kyllä poikkeuksetta sutta ja sekundaa.