Käyttäjän derHorst kirjoittamat vastaukset
-
Rööriroopen ratkaisu on hyvä, jos siihen on tyytyväinen. Taloudellisessa mielessä lopputuloksen voi laskea sopimuskauden päätteeksi. Tällä hetkellä varmaan plussalla tuo ratkaisu, kesä vaikuttanee toiseen suuntaan.
Tolopaiselle sanoisin, että moni sähköyhtiö taitaa suojata noita heilahteluja johdannaismarkkinoilla, joten kyllä näillä hintapiikeillä on vaikutusta kiinteiden hintojen tarjouksiin, jos niitä paljon on. Yksittäisillä tunneilla ei mitään merkitystä.
Kuten tuossa aikaisemmin laitoin, koko viime vuoden toteutunut keskihinta itselläni oli sen 7,31 c/kWh. Tuohan muodostuu joka tunnin kulutuksen ja hinnan kautta. Laskuina kuukausitasolla se tarkoittaa, että kesällä laskut ovat mitättömiä ja talvella isompia, mutta keskihinta oli itselläni tuo. Itselleni ei niin ole merkitystä, minkä kokoinen lasku kuukausittain tipahtaa, vaan enemmän kiinnostaa niiden summa vuositasolla. Viime vuonna pääsin halvemmalla pörssisähköllä, kun ei ollut halvalla tehtyä kiinteää pohjilla. Tämä vuosi on alkanut kalliimpana, mutta lopputuloksen näkee vasta vuoden lopulla. Jos saan 5-6 c/kWh kiinteän määräaikaisen sopparin kesäkauden jälkeen, niin sellaiseen toki vaihdan. Aika näyttää.
Tässä jotakin toteutuneita pörssisähköhintoja. Taustaksi se, että kiinteähintainen määräaikainen meni umpeen alkuvuodesta 2022 (oli halpa) ja uuden tekeminen jäi muiden kiireiden varjoon. Sähkön hintahan lähti tasaiseen nousuun 2022. Kun Helen tarjosi listahinnaksi noin 40 c/kWh loppuvuodesta 2022, niin vaihdoin pörssisähköön.
Vuoden 2023 toteutunut pörssihinta 7,31 c/kWh. Joulukuu 2023 9,9 c, marraskuu 8,48, lokakuu 4,71 c ja sitä rataa. Tammikuun alku ollut kalliimpaa ja se yksi päivä tolkuttoman kallis, silti tällä hetkellä keskihinta 16,59 c ja laskenee loppukuuta kohti ainakin vähän.
Teoriassa pörssisähkön pitäisi siis olla halvin pitkällä aikavälillä, mutta kiinteän ottaisin noin 5-6 c/kWh haarukkaan. Nyt tuohon hintaan vaan ei tunnu uusia saavan.
<p>Aloitus on ilmeisesti lainaus jostakin tekstistä (jota en ole lukenut). Mutta jos on olemassa yksittäinen hakamaakohde tms., ja joka on hankala uudistettava ns. teollisuuspuulajille (tässä kuusi tai koivu), niin miksi ei kannattaisi harkita kohteelle luontaisesti tulevaa lepikkoa hyödynnettävänä voimavarana? Energiapuun hinta on monin paikoin kohtuullinen ja leppä kasvaa havupuuhun nähden nopeasti, vaivattomasti ja ilman uudistuskuluja uudistusikään. Itse hyödyntäisin todennäköisesti tuon hankalilla kuvioilla. </p>
Puun hintaan on vaikuttanut se, että ensimmäistä kertaa eläessään suomalainen metsäteollisuus on edes vähän joutunut kilpailemaan puun hinnasta. Toivottavasti jatkossakin joutuu.
MTKhan on ollut aika hiljaa tästä edunvalvonnasta.
Noista mönkijän tunneista verotuksessa itse ymmärtäisin ja olen soveltanutkin, että sen ajan minkä kone on puun ajoa varten metsässä, niin se on sen tuntikustannuskin, aamusta iltaan. Raivaukseen ajossa sitten ne matka-ajat, kun ei sillä vehkeellä raivata.
Mönkijän käytön kalliista harrastuksesta tuossa joku mainitsi. Voi olla, mutta sillä ajamalla ei mene ensiharvennuksessa se neljännes pinta-alasta ajourien alle. Saa kasvatella täystiheänä kakkosharvennukseen, jolloin ajokoneen urilla ei juuri tule tuotostappiota. Työvaltaistahan tuo tietysti on, eikä hikoileminen tietenkään kaikille sovi. Oikea kone työn mukaan, ei hammaslääkärikään vetele katuporalla, vaikka olisi tosi tehokas.
Katsoin vähän viiveellä tuon a-talkin Areenasta. Kotiahon kommentti oli kyllä hilpeä: jos vapaaehtoiset toimet suojelutoimissa ei riitä niin otetaan pakolla. Hänelle kyllä kannattaisi myöntää mtk:n kultainen mitali, eihän kukaan muu pysty tekemään tuollaista propagandaa ennallistamisasetusta vastaan. Täysin omassa liigassaan tämä kaveri.
Mutta tässä esimerkki kuinka saadaan sinänsä hyvä tavoite luonnontilan parantamisesta vesitettyä, kun ei ymmärretä kokonaisuutta.
Jos tuo on metsätalouden maata, olkoonkin sähkölinjan pohjaa, niin ei se kiinteistoverolain mukaan ole kiinteistöverotettavaa. Se ei kuitenkaan verottajaa estä tulkitsemasta kohdetta tontiksi, jos alle 2 ha. Tässä on erityisesti Itä-Suomessa verottaja kunnostautunut esim. pienten suopalstojen kauppojen osalta. Saa sen sieltä verotuksen piiristä pois, mutta oma kirjeenvaihtonsa siinäkin.
Mutta alkuperäiseen kysymykseen. Jos kohde on tosiasiallista joutomaata, niin ei sillä kummoista arvoa ole, kymppejä hehtaari ja sekin lähinnä metsästysoikeuden tms. perusteella. Jos taas kohteeseen kohdistuu tiemaksuja, niin arvo saattaa olla negatiivinen. En ostaisi, ellei olisi omissa maissa kiinni ja vaikkapa kulkuyhteyden kannalta oleellinen palanen.
Viron ja Suomen kuitupuumarkkinoiden ero on yksinkertaistettuna kilpailu. Ensimmäisessä sitä on käytännössä ja jälkimmäisessä paperilla. Kun Suomen markkinaa hallitsee suvereenisti kolme toimijaa, niin ei siinä paljon tarvitse kilpailla. Pikemminkin historian saatossa on luotu menettelyitä, joiden avulla kuitupuun hintaa pidetään tehokkaasti kurissa.
Lohdutukseksi voi toki todeta, että Suomessa tuo markkinan keskittyminen (=kilpailun puute) on aika yleistä: pankit, päivittäistavarakauppa, vakuutukset, yksityinen terveydenhuolto, energia eli oikeastaan kaikki ison rahan alat noin niin kuin esimerkkinä. Suomalaiset ovat tässäkin asiassa olleet vähän lepsuja. Kilpailuviranomaisetkin katselevat toiseen suuntaan.
MG positiivinen tulosvaroitus selluliiketoiminnassa. Lieneekö suomalaisen kuitupuun hinnan ansiota? No, tuplabonukset ja lippis niin meno jatkuu edelleen.