Käyttäjän derHorst kirjoittamat vastaukset
-
Jos ajatellaan metsän vuosituotoksi 3-4 prosenttia (jokainen veikatkoon sen oikeellisuutta). Rahasto vetää päältä pois esi. Timpan mainitseman 1,5 prosenttia eli puolet. Jos rahasto on vivuttanut nollakorkoympäristössä, niin maksaa se silti lainan marginaalin. Olkoon tässä vaikka 1 prosetti. Jos vipua on puolet pääomasta, niin taas menee puoli prosenttiykksikköä tuotosta. Jos marginaali on enemmän, kuten epäilen, niin tuotosta häviää yhä enemmän.
Golf-osakkeita näistä tulee siinä vaiheessa, kun markkinakorko nousee huikeaan 1,5-2 prosenttiin (olisi siis edelleen historiallisen alhainen). Tuolloin metsän tuotto ei kata kuluja ja pääoma alkaa vetäytyä. Mutta mistä rahat lunastuksiin?? Jälkimarkkoinnoilla ei osta kukaan, sikäli kun edes ovat jälkimarkkinakelpoisia. Tai sitten pitää löytyä laskutaidottomia sijoittajia yhä enemmän, mutta ei niitäkään ja varakkaita sellaisia loputtomiin löydy, he ovat jo rahansa menettäneet muissa virityksissä.
Näissä rahastokeskusteluissa kannattaa muistaa rahastoyhtiön ansaintalogiikka: se tienaa rahasto-osuuksien myynnistä ja hallinnoinnista. Metsät ovat vain väline siinä. Ei rahastojen metsät kasva sen paremmin kuin yksityisenkään, eivätkä ne sen parempaa hintaa puustaan saa juuri kuin yksityisetkään. Hoidon kulut niillä on isommat, kun kaikki palvelu ostetaan.
Eli laskennallisella ja todellisella tuotolla ei tarvitse olla mitään muuta yhteistä kuin se mitä kehtaa esitteeseen painaa. Nykyinen nollakorkoympäristö ja keskuspankin jakama raha tämän mahdollistavat. Joskus sekin loppuu, mutta rahastoyhtiön hallinnointipalkkiot jatkavat juoksemistaan. Nämä ovat tulevaisuuden golf-osakkeita, joista ei järkevästi eroon pääse. Mutta sehän ei ole rahastoyhtiön, vaan sijoittajan murhe.
Kannattaa tunteen palon keskellä miettiä tuota viestintää. Firma avautui tarkasti harkiten tässä kohtaa, mutta kannatta miettiä mitä jätettiin kertomatta.
Tyly tosiasia on, että sanomalehtipaperin kysyntä vähenee. Sitä ei haluttu korostaa, että lakkauttamalla yksi laitos, parannetaan joidenkin muiden toimintaedellytyksiä, mutta ulkomailla. Kun irtisanominen on yhtiölle Suomessa halvinta, se tehdään täällä. Tuo on täysin loogista globaalille toimijalle. Jos kyseessä olisi ollut yhden tehtaan putka, niin koneita olisi ajettu niin pitkään kuin toiminta olisi ollut voitollista. Nythän ei näin tehty.
Toisaalta ei viestinnässä turhaan korostettu sitäkään, että alueellisesti puun kysyntä on Keski-Suomessa noussut Äänekosken startattua. Eivät yhtiöt halua nostaa kuitupuun hintaa, vaan lakkautetaan tuotantoa vanhemmasta päästä. Näin siis käy kaikkien uusien selluinvestointien jälkimainingeissa. Yksi tehdas pois ja kuidun hintapaine pysyy matalampana.
Kolmantena tuo oli aika suora viesti / kosto paperiliitolle hävityn työehtosopimuskierroksen jälkeen. Aika odotettu reaktio. Ja on siinä varmasti poliittista kannanottoakin, mikä jokaiselle sallittakoon.
Muutakin sivuseurausta tämä vielä aiheuttaa. Kuusta on istutettu pää märkänä vuosikymmenet. Tuo perustui hirvien lisäksi ajatteluun, että mekaanininen massa on se juttu. Onko enää? Jokaisen kannattaisi tuota uudistusketjua miettiä, suunnitelmaa pitäisi maanomistajankin ymmärtää muuttaa.
Paljon korostetun kiertotalouden näkökulmasta tämä tietysti on tappio. Tuolla taisi mennä siistauslaitoskin. Jos sitä ei jonnekin muualle pystytetä, niin mihin menee suomalainen keräyspaperi jatkossa. Ehkä siinä on paikka jollekin muulle toimijalle.
Metsäkeskuksesta kysäisemällä tuo varmasti selviää. Saattaa olla lain tai asetuksen valmisteluteksteissäkin jotakin mainintaa, tai sitten on puhtaasti kyse viranomaistulkinnasta.
Oli miten oli, niin eihän tuommoisella suolla ole mitään taloudellista merkitystä. Pystykauppana kukaan ei osta, hankintana korjuukulut tulojen luokkaa eikä ojittamallakaan saisi tuottoa nousemaan kulujen suuruiseksi. Ympäristötukikohde, jos siihen sattuisi kelpaamaan.
Kyllähän Kemin tehdas luvan saa, jos sitä haetaan. Tuo korvaisi vanhan tehtaan ja sen takia päästöt eivät muodostu luvan esteeksi. Eri tilanne kuin Kuopiossa.
Nythän on alettu oikeuskäytännössä pikku hiljaa siirtyä aluepolitiikasta ympäristön suojeluun, mikä on hyvä asia. Vaikka se ei tällä palstalla kehuja kerääkään. Kun on kannattava hanke, niin silloin nuo ympäristöasiatkin pystytään laittamaan kuntoon. Huonoilla / kannattamattomilla hankkeilla eri juttu, kuten Talvivaarassa.
Vanhoille sellutehtaille muodostuu ihan uutta arvoa, kun katsotaan asiaa vähän pelkkää tuotantoa laajemmalti. Vanhan luvan (ympäristön kannalta surkeat ja toimijan kannalta hyvät) ehdot muodostunevat tulevaisuudessa kullan arvoisiksi. Sen takia kaikkea vähän heikoimmin kannattavaa tuotantoa ei ehkä kannata ajaa puritaanisesti alas, jos se kytkeytyy isomman kombinaatin toimintaan. Sisämaan laitoksia ei ehkä enempää ajetakaan alas ja tuo kääntyy suomalaisen metsänomistajan eduksi pitkällä aikavälillä.
Eli ennen kuin teilaa lupamääräyksiä tai oikeuden päätöksiä huoltoaseman pöydissä, niin kannattaa pohdiskella asioita vähän laajemmissa asiayhteyksissä.
Ei kuitupuun hinta nouse lähitulevaisuudessa. Veikkaisin tasaista noin inflaation kokoista reaalihinnan laskua pitkälle tulevaisuuteen. Kuitupuumarkkina on niin keskittynyt, että hinta on helppo pitää kurissa. Sahat ovat aika riippuvaisia hakkeen ja latvakuitujen menekistä, joten se hillitsee menohaluja. Myös jokunen mhy on tehnyt isoja toimitussopimuksia mm. ruotsalaistaustaisen sellujätin kanssa, joten heidänkin ”edunvalvontaa” sen vähän heikentää. Täysi kartellihan tuossa kuitupuumarkkinassa on kyseessä.
Polttohakkeen kautta on ainut toivo pienpuun paikallisesta hinnanlisäyksestä, mutta tuontipuu vie siitäkin siivunsa. Toisaalta metsäfirmoilla on niin vahva edunvalvonta, että he osaavat pitää hintapaineet kurissa, vaikka sitten tukkimarkkinan kautta. Puun keskihinta ei nouse kuin kovassa sahasyklissä harvakseltaan.
Eli ei toivoa kuitupuun hinnankorotuksista. Sitä pitää vain yksittäisen metsänomistajan tuottaa mahdollisimman vähän.
Itänaapurin puolella Kannaksella metsäiset alueet johtuvat mm. siitä, että niitä ei aikanaan vuosituhannen vaihteeseen saakka ja ilmeisesti tuon satelliittikuvan mukaan sen jälkeenkään saanut hakata aukeaksi tietyillä alueilla. Lähinnähän nuo tarkoittivat pääteiden varsia varsin laajalla pensselillä piirrettynä Pietarin ja Laatokan ympäristössä. Syyn voi jokainen armeijan käynyt arvailla, pohdiskelee asiaa ilmasuojan ja joukkojen naamioitumisen kautta.
Eli legenda Venäjän tolkuttomista avohakkuista ei nyt ihan Suomen rajan pinnassa pidä paikkaansa. Jossakin syrjemmässä ehkä.
Tämäkin herättää mielenkiintoisa reaktioita. Kuitenkaan kovin montaa tuota paperin sopimus ei henkilökohtaisesti koske, ei minuakaan.
Jos ajatellaan, että tuossa metsäteollisuuden ja paperiliiton kiistassa on kyse noin parin prosentin korotuksesta, niin suuntaa antava laskelma voisi mennä seuraavasti: paperimiehen vuosipalkka sivukuluineen noin 80000 euroa / vuosi, 35000 paperiliittolaista, niin puhutaan noin 60 miljoonan korotuksesta toimialalla. Työnantaja saa vastineeksi jotakin samassa yhteydessä sovittavaa tuottavuutta nostavaa, joka kuittaa osan tuosta kustannuksesta.
Eli nettovaikutus aika pieni jakaantuen pääasiassa kolmelle suurimmalle firmalle. Vertailun vuoksi nuo ostavat puuta noin parilla miljardilla vuodessa, noin 60 miljoonaa kuutiota.
Jos siis tuottavuus kuittaisi puolet korotuksesta, niin vain 30 miljoonaa pitäisi nitistää esim. puunhankintakustannuksista. 0,5 e / m3 kuittaa tuon. Oligopolin hyöty puunhankinnassa lienee kuitenkin satoja miljoonia vuodessa, joten en kadehtisi paperimiehiä, vaan miettisin, missä meni metsänomistajien edunvalvonnalla pieleen.
Suurelta osin teatteria tuo neuvotteluhässäkkä ja hyvin tuntuu yleisöön uppoavan. Varsinkin siellä huoltoaseman lippisjengissä. Ja muuten, paperikoneita Suomessa suljetaan tulevaisuudessa, vaikka palkat ja puun hinta laskisi reilusti. Kun paperin kysyntä tippuu ja sellun hinta nousee, niin eipä siinä loputtomiin voi kärvistellä.
Visakallo viittasi vähän edellä kunnan omistamaan metsään, jota ei saa hyödyntää suojelualueen läheisyyden takia. Minkälainen kohde on kyseessä? Kai siihen hyödyntämättömyyteen joku muu syy on kuin suojelualueen läheisyys??
Tässähän on palstan ehtymätön asiantuntemus pikkuisen harhateillä. Kun on viitattu Kuopion sellutehdashankkeeseen ja Oulunjärven saarihakkuisiin, niin tarkalleen ottaen KHO on ottanut kantaa edeltäviin viranomaispäätöksiin. Siis lupaviranomainen ennen KHOta on tulkinnut lakeja väärin, siitähän tuossa on kyse. Jos vaikka sellutehdashanketta muutetaan ympäristöystävällisemmäksi tai esim. Oulun tapauksessa selvityksillä osoitetaan, ettei haitallisia vaikutuksia ole, niin hommahan voisi ehkä jatkua. Ei KHO tarkalleen ottaen niitä kiellä, vaan vaatii viranomaisia toimimaan toisin. Eli aika kovaa on KHOta syyttää hankkeen kariutumisesta, kyllä virhearviot ovat tapahtuneet jo aikaisemmin.