Käyttäjän derHorst kirjoittamat vastaukset
-
Olen tuosta Puukin viimeisestä kirjoituksesta harvinaise samaa mieltä. Jos metsäpäässä ei ole kannattavuutta, niin toimintakin pikku hiljaa hiipuu. Se hyvä puoli asiassa on, että metsä kyllä tulee toimeen ilman hoitoakin. On aina tullut ja tulee jatkossakin sen tekemään.
Mutta alkuperäiseen aiheeseen. Kyllä metsänhoitoyhdistyksillä paikkansa on. Yhdistyksiä on hyviä ja huonoja, niin kuin kaikkia organisaatioita. Se miksi itse en yhditykseen kuulu, on tuo MTK-kytky. Vaikka metsätaloutta harjoitankin, niin en mitenkään voi samaistua mtk-laiseen ajattelumaailmaan. Edunvalvontaa tehdään joo, mutta kenen etujen? Se on tässä se kysymys. Kartelliasiassa oltiin itse osakkaita Metsäliiton kautta, hupsista keikkaa.. Vapaaehtoisuutta vaadittiin kaikkeen muuhun kuin metsänhoitomaksuun, mutta senkin hoiti sitten yksityishenkilö kuntoon. Sertifikaatista vouhotetaan, mutta sekin hoituisi markkinaehtoisesti, jos teollisuudella todellinen hätä sen suhteen olisi. Eli onko edunvalvonta pohjimmiltaan organisaatioiden ja toimintatapojen ylläpitoa, on ehkä se pääkysymys.
Missäpäs korvataan kivihiilellä?
Turpeella oli hetkensä. Tosiasia on se, että turveteollisuudessa ylenkatsottiin esim vesistövaikutuksia. Hoettiin mantraa, että se aiheuttaa vain xxx prosenttia Suomen vesisitöpäästöistä. Totta varmaankin, mutta ei hirveästi lohduta niitä, jonka rantaa laskuoja tuli. Ei turvefirman pomon pihaankaan käyty kippaamassa xxx prosenttia Suomen yhdyskuntajätteistä.
Eli pitäisi ymmärtää hetki, kun yleinen mielipide alkaa kääntyä ja korjata toimintaa silloin. Nyt on myöhäistä. Ilmastokysymykset katkaisivat kamelin selän. Jos kaikki muut ympäristötekijät olisi hoidettu mallikkaasti eikä selitelty, niin turvetuotanto jatkuisi vielä aikansa.
Olen sitä mieltä, että saa mennä. Työpaikkoja menee kyllä ja se on ikävää. Mutta niitä myös tulee samaan ketjuun toisaalle. Hakepuuta Suomessa riittää. Metsäteollisuus itki takavuosina, miten lyhytkuituinen ensiharvennuspuu on täyttä p**skaa. Nyt ei ole kuulunut niitä puheita, kun sitä palaa voimaloissa. Kilpailu tekee ihmeitä.
Onko mtk jossakin ilmaissut täsmälliset tavoitteet hirvieläinkannoille? Jos on, niin mitkä ne ovat ja mihin toimiin järjestössä on päätetty ryhtyä, jos tavoitetta ei saavuteta? Kuka saa potkut tms?
Tulee vaan mieleen, että jos se on jo nyt siinä todellisessa tavoitteessa eikä ole aikomustakaan tehdä mitään… Onhan moni noista päättäjistä tänäkin syksynä varmasti ollut hirviä jahtaamassa.
Kyllä varmaan energiapuun käyttö kasvaa kautta maan. Täytyy kuitenkin muistaa, että isänmaalliset yhtiöt pitävät huolen siitä, että osaltaan hakepuun kysyntä kasvaa erityisesti Venäjällä ja Baltian maissa koskien ainakin rannikon ja radanvarsien käyttöpaikkoja. Lisäksi pitää muistaa sellufirmojen lobbausvoima sekä itku ja valitus, jota tullaan kyllä käyttämään, jos sellupuun hinta uhkaa tämän takia yhtään nousta.
Uudistamisrajat ja aikataulut on tehty ihan muusta kuin metsänomistajan näkökulmasta. Kolme tai kymmenen vuotta, ihan sama, on liian lyhyt aikajänne tarkastella uudistamisen onnistumista. Oikeastaan vain ensiharvennuksen jälkeinen tilanne on ratkaiseva: tuolloin pitää olla se tuhatkunta kasvatuskelpoista puuta ja noin 30 vuoden aikajänteellä. Jos tuohon ei pysty, niin epäonnistuminen on lähellä. Eli mitäpä väliä sillä on montako tainta tuolla uudistuksen ja ensiharvennuksen välillä kasvaa. Pitää muistaa, että jokainen ensiharvennuksessa kaadettu istutustai tuottaa tappiota omistajalleen.
Puukin mielestä (kommentti edellä) on siis niin, että 8 te mönkijän vuosikulut saa kuoletettua 0,1 ha pienaukolla ja 0,3 ha harvennuksella 10 hehtaarin tilalla, mutta se ei 100-kertaisella alalla (1000 ha yhteismetsällä) onnistu esim. 10 ha aukolla ja 3o ha harvennuksella, kun kyseessä on 100-kertainen investointi (800 te). Kummallista. Vai onko niin, että mönkijän voi vähentää kaikesta hakkuutulosta, mutta motoketjulla vain hankinta- ja pystykaupan erotuksesta? Voi sen noinkin laskea, mutta silloin vertaillaan omenoita ja appelsiineja samanmakuisina.
Vai onko niin, että pienellä tilalla voi harrastella, mutta isolla ei?
Aika kiivasta keskustelua. Mutta jos 1000 ha omistaja ostaa 800 te:n kaluston, kun hänellä epäilemättä on siihen varaa, niin onko se yhtään hölmömpää kuin että 10 hehtaarin omistaja ostaa 8000 euron mönkijän? Harrastukset maksavat. Jos nuo hehtaareihin suhteutetaan, niin molemmilla 800 e/ha. Joku istuttaa reilun tonnin hehtaarikustannuksilla. Mikä siitä tekee järkevää verrattuna edellisiin?
Tämä artikkelin henkilö saa tulopuolella investoinnilleen ainakin hankintalisän, ehkä vähän paremman puun hinnan ainakin kuidulla, optimaaliseen aikaan harvennetut metsät, hyvän mielen ja kokemusta. Menopuolelle koneen käyttökulut, hinnan alenemat ynnä muuta.
Kannattavuus tulee sitten noista tekijöistä. Ehkä artikkelissa ei ole kerrottu ihan kaikkea. Noilla hakkuumäärillä kannattavuus vaatii ehkä vielä kehittämistä. Jos itse hakkaa, niin palkkakustannuksia ei tule.
Se mikä ihmetyttää, on tuo yhteismetsä omistusmuotona. Jos tekee nollatulosta tai tappiota, niin kannattaisi olla se isompi veroprosentti, kun palautuskin olisi isompi.
Mutta kunnioitettavaa tässä kuitenkin on se, että jos hän ei ole tyytyväinen asian tilaan (tässä puukauppaan yhtiöiden kanssa), niin hän tekee asialle jotakin. Eikä jupise huoltoaseman baarissa tai keskustelupalstalla. Jos tämä kaveri on tyytyväinen valintaansa, niin kai muidenkin pitää olla.
Onhan siinä 800 000 euroa aikamoinen investointi. Hakkuumäärä on verrattain pieni tuon hintaiselle kalustolle. Mutta jos asian suhteuttaa metsäpinta-alaan 1000 ha, niin tuo on 800 euroa / hehtaari. Paljonkos se kuusen istutus teetettynä maksoikaan?
Jos jantteri ehtii koneen kestoiällä louskuttamaan koko alan kertaalleen läpi, niin alle uudistuskustannusten jää nollakorkoaikana. Toki tässä tapauksessa raha harrastukseen (hankintahakkuut, metsätilojen ostot) lienevät peräisin jostakin muualta kuin lainana paikalliselta osuuspankilta, muuten voi pankinjohtajakin viettää unettomia öitä.
Itsellä tuo riippuu vähän tilanteesta. Jos tuttu naapuri hakkaa, niin olen yleensä antanut metsäfirman oman varastopaikkani kautta puuta tuoda niin pitkään kun homma menee kaikin puolin hyvin. Eli puut ei jää siihen seisomaan ja jäljet siivotaan. Joskus siihen on sitten sorakuorma tai kaksi tuotu.
Kahden ostajan kohdalla homma loppui. Ensimmäisellä kertaa sovimme, että samalla lähtee firmalle pienehkö parinkymmenen kuution hankintapuuerä, kun siihen muutakin puuta tulee. No eipä lähtenyt, kun kuulemma oli just ”kiintiö täynnä” (toisella firmalla ei ollut, joten ei puissa vikaa). On sen jälkeen pyöritellyt puunsa muuta kautta. Toisella kertaa rekan jälkiä ei saatu tiestä toisen firman toimesta millään pois. Henkilöauton pohjamuovit paukkuivat viikko kaupalla. Tuossa puut hakkauttanut naapuri hommasi jonkun lanaamaan jäljet pois. Eipä tuo tuokaan firma enää minun mailleni muiden puita.
Jatkossa kun joku kysyy, niin saa varmaankin puuta pienellä korvauksella (sorakuorma tms) tuoda, mutta sitten sovitaan tuommoiset 100-200 euroa / puhelu tai alkava tunti, jos joudun perään jäljistä tai muusta vastaavasta soittelemaan. Kyllä se muiden jälkien siivoaminen sen verran harmittaa.
No makuasia. Jos rahasto-osuutta ei pysty lunastamaan rahaston likvidien varojen puutteessa ja rahat ovat jäkissä, niin paljonko on menettänyt, vaikka laskennallista arvoa olisikin? Saattaa golf-osakkeenkin joskus saada kaupaksi tai lahjoitettua jollekin. Näissä on tasapuolisuusnäkökulmakin, että osuuksia makseta vain yhdelle, jos moni haluaa lunastaa. Säännöistä tuo selviää, mutta tunnustan, etten ole niitä lukenut. En tosin sijoittanutkaan näihin.
Mutta on meillä asuntorahastojakin, joilla on ihan sama ongelma, jos toimintaympäristö muuttuu.