Tuohon alkuperäiseen suunnitelmaan vinssata isot rungot kokopuuna jäälle kevyehköllä kalustolla. Siinä on kaksi ongelmaa: vinssaaminen ja varsinkin kokopuuna vinssaaminen. Tuo ei onnistu tuota kalustoa särkemättä.

Aikanaan teimme samantyyppistä kiskomalla moottorikelkalla mäntyrunkoja hirsimökkityömaalle jään yli. Rinnankorkeusläpimitta joka puulla 25-30 cm ja katkaisukohta läpimitassa 15 cm. Rungoille kertyi pituutta 10,5m -14,8 m, pidimme pituuksista kirjaa. Homma hoitui niin, että katkaistu hirsirunko kerrallaan puut nykäistiin rantaan vievän tien varteen moottorikelkan etureen avulla. Puu kulki aika kivuttomasti tyvi pankon päällä ja latva perässä lumessa raahaten. Lastaus hoitui kaatamalla reki ja vääntämällä kuitupöllillä takaisin pystyyn. Jään yli puita vietiin siten, että sama kalusto nyki takareki pitkällä köydellä kiinnitettynä pari-kolme puuta kerrallaan puut määräpäähänsä. Reilut sata runkoa meni. Meni kyllä lynxistä yksi mäntäkin ylikuumenemisen takia.

Eli tässä tapauksessa. Hommaa vanha parireki. Hitsaa siihen eturekeen mönkkärin vetokoukkuun käyvä pyörivä pää, ja tuolla vehkeellä puut sopivissa pätkissä jäälle. Tyven lastaus vinssin avulla reen pankolle ja köydellä kiinni. Tullee heittämällä siihen jäälle, kun tyvi on ilmassa ja paino kohdistuu reen jalaksille. Sitten joko parireellä tai mönkkärin kärryllä mantereelle. Reen hyvä puoli on se, että menee vähän huonommallakin jäällä, kun paino jakaantuu isolle alalle.

Satsaus käytettyyn parirekeen noin parisataa. En sitten tiedä, onko kokonaisuudessa taloudellista järkeä, mutta onnistuessaan jää ainakin hyvä fiilis.

Kyllä kieltämättä aika paljon tunteita herättää tuo turveveron korotus. Ehkä kyse ei niinkään ole turpeesta, vaan kielloista tai olotilan muuttumisesta noin ylipäätään. Näin voisi ehkä näin keittiöpsykologina ajatella.

Jos nyt kuitenkin laajemmin ajatellaan, niin ei kai voi lähteä ajatuksesta, että ’joku muu’ vähentää kasvihuonepäästöjä, mutta Suomen ei tarvitse, jos ei halua. Pitkällä aikavälillä tuo päästöjen vähentäminen saattaa olla Visakallon peräänkuuluttama itsemäärämisoikeuskysymys, sillä jos etelämmässä asumisolosuhteet muuttuvat kovin sopimattomiksi, niin lopulta täälläkin puhutaan ihan jotakin muuta kieltä kuin suomea. Tietysti senkin joku saattaisi kestää paremmin ruskeaa vettä katsellen turpeen tuottaman sähkövalon loisteessa.

Mutta vakavasti ottaen tuossa on oikeastaan vaan ’saastuttaja maksaa’ -periaatteesta. Varmaan sitä turvetta voisi ihan rauhassa poltella, kunhan nappaisi hiilidioksidit ja muut päästöt talteen. Eikä tilanne muutu yhtään paremmaksi, vaikka miten kiukuttelisi, että kiinalaiset tai jenkitkin tuottavat päästöjä. Kyllä ongelma on maailmanlaajuinen ja noissa maissa kärsitään omat seurauksensa.

Tsekkasin tuota turvetuotannon hiilidioksidipäästömäärää. Vuonna 2017 Suomessa oli kutakuinkin samalla tasolla turvetuotanto ja henkilöautoliikenne. Molemmat noin 10 prosenttia Suomen co2-päästöistä. Kumman lopettaisitte, jos saisitte valita siten että tuohon 10 prosentin vähennykseen tähdättäsiin?? Eli kyllähän tuo turvetuotanto aika lailla hiilidioksidia tupruttelee. Päälle vesistöpäästöt.

Tämä on nykyään mielenkiintoinen tilanne tämä valtioiden velkaantuminen. Eurooppa on käytännössä valinnut saman tien kuin jenkit ovat tehneet jo ajat sitten: rahaa painetaan lisää. Sillähän noista veloista ainakin aikansa selvitään. Korkokaan ei pääse nousemaan, kun rahaa on tarjolla enemmän kuin sijoituskohteita.

Sivujuonteena tuo tietysti aiheuttaa omaisuusarvojen ’perusteettoman’ nousun. Tuohan näkyy esim. metsäalalla metsäkiinteistöjen arvonnousuna, kun rahastot niitä ostavat. Ei metsien tuotto ole mihinkään noussut, mutta rahastot imuroivat tuota löysää sijoittajien rahaa ja metsät näyttäytyvät uskottavana kohteena, kun johonkin se raha kanavoituu. Sama homma tietysti esim. asunto- ja kiinteistörahastoissa tai osakemarkkinoilla ylipäätään.

Se on sitten eri asia, kuinka kestävää tuo homma on pitemmän päälle, ja miten siitä irrottaudutaan. Rahan lisääminen markkinoille on yhtä tarkkaa hommaa kuin ripulin parantaminen pieremällä. Ei onnistu aina ei.

On tietysti helppoa syyttää vallanpitäjiä turpeen alasajosta, mutta syitä on muitakin. Turpeen voimalaitospoltto oli innovaatio 1970-luvulla. Siinä missä kivihiilikin. Vuosikymmenet myöhemmin ympäristötietoisuus on lisääntynyt ja muutkin asiat kuin kepulainen aluepolitiikka painaa päätöksenteossa. Turve olisi todennäköisesti mennyt unholaan jo asiakaspaineen allakin. Jos vähempipäästöinen myy paremmin, niin sillä tuotettaneen. Väittäisin, että tässäkin yhdellä tuotteella on elinkaarensa ja turpeen osalta aletaan olla siellä ehtoopuolella.