Metsätilojen, kuten muiden omaisuusarvojen (rakennetut kiinteistöt, osakkeet), hinnat pysyvät tällä hetkellä korkealla nollakorkojen ansiosta. Erityisesti tuo näkyy rahastojen mahdollisuuksina metsäkiinteistömarkkinoilla. Jos ja kun korot joskus nousevat, niin se vaikuttaa sijoittajien käyttäytymiseen aika nopeasti. Markkinakorkojen noustessa yli keskimääräisen metsätaloudellisen tuoton, rahastot ovat ku(u)sessa. Mutta tuo kaikki tulee keskuspankkipolitiikan kautta eikä sillä kannata suuremmin päätään vaivata kuin pitämällä ulkoisen pääoman riskit kurissa.

Sen sijaan kotoperäisesti tehtynä riskinä metsätilojen hinnoille vaikkapa 10-20 vuoden aikajänteellä näkisin laskevan syntyvyyden ja trendinomaisen kaupungistumisen. Tällä palstalla kirjoittelevilla todennäköisesti valtaosalla on jonkunlainen syntymälahjana saatu kytkös metsiin ja maaseutuun. Tällä vuoituhannella syntyneillä aika harvalla satunnaisia vierailuja lukuunottamatta ja hehän ne ovat tulevia potentiaalisia metsätilan ostajia. Jos kytköstä ei lapsuuden ja nuoruuden kautta metsiin ole, niin tuskin siitä mitään megatrendiä tulevien aikuisten joukossa tuleekaan. Eli potentiaalinen ostajakunta vähenee paljon eikä mitenkään pitkän aikavälin kuluessa. Voi olla, että tulevaisuuden metsätilamarkkinoilla kilpailevat lähinnä ammattimaiset pelurit. Ja hehän osaavat sitten kannattavuuslaskennan.

Kolmas tärkeä juttu on kustannusten ja puun reaalihinnan välinen yhteys. Jälkimmäinen ei ole kovin hanakka ollut pysymään esim. palkkakehityksen perässä. Väistämättä tuo aiheuttaa mm. ulkopuolelta ostettujen palveluiden kallistumisen suhteessa puusta saatavaan tuloon. Omatoiminen ei tietysi asiasta kärsi, mutta ostopalveluita käyttävät kyllä. Siis myös ne isot ammattimaiset pelurit.

Eli väittäisin suurin metsätilojen hintaan tulevaisuudessa vaikuttaviksi tekijöiksi korkotason, tulevaisuuden metsätilojen ostajakunnan (joka lienee yhä ammattimaisempaa) sekä puun reaalihintakehityksen suhteessa muihin tuotannontekijöihin (=metsän reaalituottokehitys). Jotenkin tässä valossa kuplaantumista olisi ilmoilla ja kuplilla on taipumus jossakin vaiheessa tyhjentyä.

Pitäisikö metsänomistajien lopettaa tuo joka asiasta uhriutuminen. Aloittajan pointtinahan tässä ei ole itse metsävaratiedon julkisuus, vaan päivittely siitä seikasta, että se ylipäätään on julkista. Jos sen kokee ongelmaksi, niin sitten pitää lähteä ajamaan julkisuuslain muutosta eduskunnan kautta. Pankkisalaisuutta säädellään omalla tavallaan ja noiden vertaaminen kuvastaa lähinnä omaa tietämättömyyttään. Keskustelupalstalla samanhenkisten kanssa jupisemalla voi tietysti omaa käsitystään vahvistaa, mutta ei siitä muuta hyötyä ole.

Osaava tulkitsija on pystynyt jo vuosikausia päättelemään julkisesti saatavilla olevalta ilmakuvalta, mitä jollakin metsäalueella saattaisi puustona olla. Maastossa kävelemällä se viimeistään on selvinnyt.

Tietysti homman tehokkuus on nyt eritasolla, kun kuka tahansa pystyy lataamaan metsävaratietoaineiston ja tekemään sille vaikka haluamiaan hakuja. Tuo onnistuu tässä maassa monelta.

Joku voi tietoa käyttää omiin tarkoitusperiinsä (markkinointi, luontotiedon kartoitus tms.), mutta onhan omistuksen suoja vielä tässä maassa varsin hyvä. Enemmän tässä on kyse siitä, että tiettyjen organisaatioiden on yhä vaikeampi pitää (monopoli)asemastaan kiinni, kun tieto on yhä avoimempaa. Kilpailutekijän mureneminen luonnollisesti harmittaa.

Asiassa on myös se puoli, että metsävaratieto kerätään julkisin varoin. On kerätty vuosikymmeniä. Lähtökohtaisesti julkisin varoin kerätyn tiedon pitää olla avointa, ellei se nyt perustavaa laatua oleviin turvallisuusasioihin liity. Voisikin kysyä, onko metsissäsi jotakin sellaista salattavaa, miksi metsävaratiedon ei pitäisi olla julkista? Eikä nyt mitään pankkitilivertauksia, sen kun pystyy päättelemään siltä muinaiselta ilmakuvaltakin.

Timpalta ihan hyvä kirjoitus muuten, mutta kyllä se aukkohakkuu on kolmen suuren kuitupuuhankintaa. Tukkipuusta noin puolet (latvus+hakkeet tukista) päätyy sellutehtaalle. Sama tietysti sahoilta, vaikka ehkä vähän tarkemmin menee lankuksi. Sahatavarakuutio vaatii vajaat pari kuutiota tukkia. Latvus ja puolet tukista siis lopulta sellutehtaalle.

En tekisi tuolla kohteella mitään. Aikaa uudistumiselle on annettu vielä kovin vähän, kyllä ne taimet sieltä nousevat. Tålamoodia se Tami Tamminenkin peräänkuulutti, tosin jääkiekon yhteydessä. Eli odottele vaan se viisi vuotta ja mene sen jälkeen keväällä ennen heinän kasvua paikalle raivaussahan kanssa. Tilanne näyttää paljon valoisammalta silloin ja paikalle tulee hyvä mänty-koivu-kuusi-sekametsä, joka muuttuu päätehakkuuseen mennessä harvennusten kautta joka kerta paremmaksi. Täydennysistutus tuppaa olemaan puhdas yli-investointi ja tappaa kannattavuuden varsin tehokkaasti. Ei Etelä-Suomessa taimettumattomia uuditusaloja ole kuin vanhoilla pelloilla. Yli-investoituja metsänviljelykohteita senkin edestä.