Käyttäjän derHorst kirjoittamat vastaukset
-
Kyllähän yhdistyksellä paikkansa on, kunhan muistaa, että se on laskuttava toimija muiden joukossa. Palvelua saa, kun siitä maksaa, eikä siinä mitään.
Toimintaympäristön muutoksista johtuen mhy:tkin kasvavat ja siirtyvät yhä enemmän sähköiseen maailmaan. Hyötyä tuosta mittakaavan kasvusta on varmasti joiltakin osin, mutta myös haittaa henkilökohtaisen palvelun vähentymisenä. Tuo kun yhdistetään alueelta etääntyviin metsänomistajiin, niin haasteet ovat ilmeiset. Vertailua voi hakea pankkimaailmasta, jossa pienet toimijat tuntuvat vetävän asiakkaita puoleensa palvelun avulla. Saapa nähdä miten tuolla käy, mutta aina helpompi on kirjoittaa muhkeampi lasku kasvottomalle kaupunkilaiselle kuin sille tutulle naapurinmiehelle. Mutta nykyään sentään maksetaan vain niin halutessa, ennen ei ollut edes valinnanvaraa. Ja silloinkin saattoi saada alueelliseksi toimihenkilökseen se urpoimman kaverin ilman valinnanvaraa.
Se mikä tässä mhy-MTK-akselissa itseäni risoo ja on syy miksi en mhy:hyn ole vuosiin kuulunut, on MTKn esiintyminen kaikkien metsänomistajien edustajana ilman pienintäkään itsekritiikkiä. Mhy:n jäsenmäärä on puhtaasti perua pakkomaksukaudelta, mutta ikään kuin oikeuttaa MTK heidän kaikkien edustajaksi. Tuon poliitikan mukaanhan metsätaloudessa tai metsäpolitiikassa ei virheitä ole tehty eikä tulla koskaan tekemään (eläköön kuusenistutus!) Perinteisen meuhkaamispolitiikan sijaan kannattaisi ehkä lähteä kosiskelemaan kaupunkilaismetsänomistajia (heitähän valtaosa kohta on) hieman älyllisemmillä argumenteilla kuin takavuosina on ollut tapana. Saapa nähdä minkä linjan uusi metsäjohtaja valitsee. Vanhasta meuhkaamisesta on kyllä hänelläkin näyttöä, mutta pärjätäänkö sillä tällä vuosikymmenellä?
Toivottavasti Metsälehti kirjoittaa tästä taspuolisen artikkelin lähiaikoina. Juttu voisi käsitellä valvonnan ongelmia valtakirjakaupoissa sekä moraalisia kysymyksiä, mihin yhdistys voi joutua, kun pitää valita oman ja maanomistajan tilin väliltä. Asiassa voisi myös kopaista tuota yhdistystason osaamista taloudellisella motiivilla toimivia metsäfirmoja vastaan. Ja kun aiheeseen päästään, niin homman voisi varmaankin laajentaa valtakirjakauppojen hinnoittelun läpinäkyvyyteen ja siihen mihin maanomistaja tuleekaan antaneeksi tuossa kohtaa valtuudet.
Jatkojuttu voisi sitten käsitellä yleisemmin päätöksenteon avoimuutta ja ovatko kaikki jäsenet varmasti samalla viivalla vai löytyykö niitä ns. pikkusen tasa-arvoisempia jäseniä.
Toivottavasti asiaa ei Metsälehdessä vaieta eikä selkeää ongelmakohtaa yritetä värittää parhain päin, vaikka taustatahojen kannalta vähän arkaan kohtaan osuukin.
Ei tuon kuprun takia pidä koko yhdistyskenttää kivittää, tehdäänhän siellä hyvääkin työtä. Sen sijaan tuossa valtakirjakauppasysteemissä tuntuu olevan valvonnan ja moraalin mentävä aukko.
Kyllä tuossa kai pitäisi myyjällä olla selvillä, mihin hintaan ja millä ehdoilla hän puunsa luovuttaa. Tuon yhden kuvakaappauksen perusteella vaikuttaisi olevan päinvastoin. Jos hintaa ei pystytä kaupantekohetkellä kertomaan, niin kai silloin olisi linjakasta tuoda asia selkeästi esiin. Eli voit saada puustasi paljon huonomman hinnan kuin suoralla kaupalla ja hintariski on täysin myyjällä.
Toinen juttu noissa yhdistyksissä on tuo valvonnan vaikeus. Päätökset tehdään usein melko suppealla, muutaman jantterin kokoonpanolla, eli toiminnanjohtajan ja pari napamiehen kesken. Todennäköisesti noiden napamiesten kohdalle ei osu näitä muutaman tonnin kupruja. Saman kylän muilla metsänomistajilla on varmasti aikamoinen henkinen kynnys lähteä vastustamaan tuota tilannetta ja vaatimaan toiminnan avoimuutta.
Kolmas juttu on sitten ihan osaamispuolella. Ei jokaisella yhdityksellä ole mitään osaamisedellytyksiä lähteä mittelemään firmojen kanssa puukaupassa. Kyllä sekin pitäisi avoimesti tunnustaa riskinä. Yksittäiseen maanomistaan verrattuna toimihenkilöllä toki voi olla moninkertainen ja ajantasainen tietämys puukaupan sen hetkisestä tilanteesta, joten yhdityksen käyttöön puukaupan apuna on varmasti paikkansa. Vaikka onhan tuosta katkontatiedon hyväksikäytöstä puolet markkinamiesten puhetta, koska ei siellä yhdityksessä tiedetä, minne tukeista sahattavat lankut on myyty ja millä mitoilla.
Eli kehitettävää tuolla kentällä on, sekä toimintatavoissa että avoimuudessa.
Olisko ne runkohinnat syytä käsitellä runkohintaketjussa, ettei Eero poista tätäkin ketjua asiattomana? Kun noita lipsahduksia tuntuu sattuvan tekevälle.
Mutta kyllä tässä keississä taidettiin osua mhy-kentässä johonkin täysin odottamattomaan, kun tällainen kriisiviestinnän lähestymistapa valittiin. Ja sitten vielä ’vapaa’ lehdistökin komppaa asiaa sensuurilla. Kaikki tietysti unohtuu aikanaan mutta joitakin kolhuja tuo jättää.
No jopas on erikoista toimintaa keskusteluketjujen poistaminen. Toimittajat muistavat muistuttaa sananvapaudesta joka käänteessä, mutta ei se vissiin sitten olekaan niin tärkeää, jos aihe on itselle kiusallinen.
Kyllä tässä vähän neuvostoliittolaiset menetelmät on käytössä: vaietaan asiasta ja poistetaan eriävät mielipiteet. Siperianreissua ei taida olla kuitenkaan kenellekään tulossa.
Kyllähän tuo näyttää siltä, että tapauksessa on realisoitunut juuri se riski, mikä on olemassa, kun edunvalvoja sotkeutuu samaan businekseen, jota pitäisi toisella silmällä valvoa. Kovin inhimillistä, mutta eettisesti ollaan kyllä peli tuossa vaiheessa menetetty. Noissa pikkukunnissa tuo tosin saattaa tuoda työnsankarimerkin kepulaisten arvojen mukaisesta suhmuroinnista, tuskin edes paikallisella huoltoasemalla uskalletaan arvostella moista maan tapaa.
Täytyy muistaa, että tuossa kyseessä ei taida olla niitä Suomen suurimpia yhdistyksiä, jossa käry kävi. Isoilla on paljon isommat toimitussopimukset ja varmasti samaa sattunut niissäkin. Joitakin vuosia sitten itselläni särähti korvaan, kun ison yhdistyksen toimihenkilö ylpeänä esitteli suurta toimitussopimusta erään sellufirman kanssa. Mistäköhän siihen toimitukseen mahdettaisiin ne puuttuvat sellupuut repiä, jos kauppa ei jostakin syystä kävisi suunnitellusti? No siitä katkonnastapa hyvinkin – siis juuri siitä, mitä pitäisi samalla valvoa…
Ehkäpä homma kaipaa vähän lisää avoimuutta tai saattaa tuo luottamus korjuupalveluun hiukkasen kärsiä. Sellufirmat kiittävät. Mutta positiivisen kautta: MTKn voi kohta nähdä hirviongelman puolella hyvin asiat hoitaneena, kun hirvien kanssa ei voi suhmuroida sopimusasioissa.
No metsäjohtaja taas toteamaan, että ”seuraava tilanne”. Kyllä se siitä, jäsenmaksusekoilu on jo unohdettu.
No eihän ihmistä, joka on itsensä tuohon asemaan hommannut, pidä asiakysymyksillä rasittaa… Normaali etujärjestötoiminta eli muiden haukkuminen on paljon kivempaa. Jos MTK ilmoittaa kepulaiselle MMMlle, että asiassa pitää jotakin tapahtua, niin siinä todennäköisesti tapahtuukin. Nyt ei haluta puuttua, kun kaikki kaveritkin käyvät hirvimetsällä.
Eli muutosta tässä emme tule näkemään. Käännetään vaan puheenaihe muualle. Tuttua naapurimaan politiikasta.
MTKssa on juuri nyt ruuhkaa, kun pitää ensin hoitaa jäsenmaksut kaikilta metsänomistajilta laariin ja sitten vielä haukkua ELY-keskukset, ympäristöjärjestöt ja muut kerettiläiset PEFCistä irtautumisen takia. Mutta heti sen jälkeen tuo hirviasia. Heti 2080-luvulla.
Kaipa se lakkautuksen syy tässä oikeastikin on tiedotteen mukainen eli käsiin vanhentunut päätuote: paperi. Tosi ikävää työpaikkansa menettävien kannalta.
Hommaa kun tarkastelee muutenkin niin näkisin tässä aikakin kaksi selkeää viestiäkin. Ensinnäkin, sulkemisen julkistamisen ajoitus ei voi olla sattumaa. Huomenna käynnistyy kehysriihi ja sinnehän viestiä suunnattiin metsäteollisuudesta oikein kunnolla. Tuolla pitäisi päättää mm. työelämään liittyvistä joustoista.
Toiseksi, tällä ilmaistiin aika selkeästi, että kuitupuun hinnoittelu on ja pysyy metsäteollisuuden käsissä. Ei siitä kilpailemaan aleta ja nämä askelmerkit on kyllä sovittu jo kauan ennen Metsäliiton investointipäätöstä. Muutenhan Enson ratkaisu olisi voinut olla koneiden muuttaminen sellulle.
Kolmanneksi saatetaan nostaa ympäristöhallinto tai ainakin ympäristöjärjestöt, mutta siitä kuultaneen lähipäivinä tarkemmin. Riippuu mihin suuntaan keskustelu kehittyy ja halutaanko se keskustelu siirtää johonkin sopivampaan ajankohtaan.
Kovaa peliä kaiken kaikkiaan.
Jos 20 prosenttia lahoa, niin eihän siinä sitten kannata kuusta kasvattaa. Itsellä ollut 0-2 % ja noissakin usein joku ulkoinen osuma jossakin historian vaiheessa. Lumppaamalla käytännössä ei montaa lahokuitua ole tullut. Mutta kuten sanoin Suomi on pitkä maa ja tuo Järvi-Suomen kohdilla.