Käyttäjän derHorst kirjoittamat vastaukset
-
Saa tuotakin pelätä, jos haluaa. Homma menee vaan niin, että jos markkinat – oli ne sitten kotimaassa tai ulkomailla – vaativat monimuotoisuusasioiden parempaa huomioimista, niin toimijat ne helposti huomioivat tänä päivänä. Ennen ei ollut niin väliä ja jäljet näkyvät.
Oletteko miettineet, mistä nämä monet metsätalouden kipuilut (monimuotoisuusvaatimukset, hirviongelmat yms) johtuvat? Aika pitkälti metsätalouden omista toimintatavoista ja aikanaan suosituista menetelmistä. Jos metsätalous olisi ollut piirun verran monimuotoisempaa kuluneina vuosikymmeninä, niin nyt ei ehkä olisi ihan jokaista ongelmaa sylissä samanaikaisesti. Syyllinen ei siis aina ole ulkoinen.
Voi, voi, Anneli. Joskus saksalaisten piti ostaa suomalaisilta rannat, sitten venäläisten. Ennen pelättiin puun loppumista, nykyään vihreitä. Jos tuonne metsiin joku määrä lisää jää lahopuuta, niin se ei ketään ahdistane liikaa.
Sitä paitsi en usko, että joku kieltäytyy tienlaidasta niitä lahopuita ostamasta, jos ne siihen on saatu energiapuukasaksi roudattua. Toimijat eivät todennäköisesti sitä viimeistä lahopuukalikkaa sieltä järjestelmällisesti pois tuo, sitähän lausunto käytännössä tarkoittaa.
Mutta se suhteellisuudentaju olisi näissä monimuotoisuusasioissa hyvä säilyttää. Tai sitten tehdä aavistushakkuu. Mutta maailma vaan muuttuu ajan kuluessa eikä siitä kannata turhia paineita ottaa.
Joku näkee kaikessa pelkkiä uhkia eikä siinä varmaankaan ole mitään ongelmaa, jos haluaa sen kaltaisen kuvan kautta maailmaa tarkastella. Itse näkisin tuon kahdella tavalla positiivisena asiana. Ensinnäkin lahopuun jättämisellä talousmetsiin nykyistä enemmän lienee aika nopeasti vaikutusta monimuotoisuuteen.
Toisena näkisin tämän selkeänä viestinä organisaatioiden oppimisesta. Siinä missä turpeen kanssa kiistettiin luontovahingot, vesistöpäästöt ja ilmastovaikutukset, niin nyt ollaan reaktiivisia monimuotoisuuden suhteen. Kaikki muistanevat, miten tuossa turvepuolen kiukuttelussa kävi: ei toimia hyvän sään aikana – ei businesta enää.
Ei metsänomistajatkaan pääse karkuun maailman muuttumista, vaikka vetäisi verhot kiinni pirtin ikkunoista. Se mikä oli 1970-1980-luvuilla vallitseva toimintatapa, ei välttämättä toimi markkinoilla nyt, eikä varsinkaan tulevaisuudessa. Kiertoaika on pitkä ja metsänomistajankin olisi hyvä välillä ajatella ja ennakoida, mitä kiertoajan puitteissa voi toimintaympäristössä tapahtua.
Tietysti voi ajatella ihan oikeutetusti niinkin, että metsälain ekologisen kestävyyden vaatimus aiheuttaa automaattisesti jonkinlaisen tuottavuuden vajeen verrattuna optimitilanteeseen. Mutta se lienee metsätalouden harjoitamisen reunaehto enkä pitäisi sitä kustannuksena. Ekologiset vaatimukset voisivat olla paljon kovemmatkin, kun sivuroolissa ne tällä hetkellä monella tilalla ovat. Sitten puhuisimme todellisista kustannuksista.
Mutta mikä meni pieleen: hakkuutulo 25-30 te vs. 5-10 te monimuotoisuuden kustannus kiertoajalla? Eikö tuossa ole jonkinlainen ristiriita? Väitetty suhde on ihan posketon nykykäytännönnöillä. Itsellä ei muutamat säästöpuut tai riistatiheiköitä vie valtaosaa tuotosta. Ehkä jossain tehdään elukoille lämmitetyt kopit.
Yksittäiselle hehtaarille monimuotoisuuden tai hirvituhon kustannus voi olla kova, mutta ei se ole yleistettävissä koko maakunnan tasolle. Edelleen väitän että alkuperäinen väite on posketon. Hirvituhoihin tietysti voi vaikuttaa mtk, joka väsymättä ponnistelee asian puolesta. Vai miten se nyt meni? Eli taisi Väli-Talonen puhua bullshittia tai toimittaja referoi väärin. Oli miten oli, niin jotakin suodatinta pitäisi jokaisella uutisenlukijalla olla.
Itse miellän monimuotoisuuden kustannuksiin säännöistä tulevat rajoitteet. Hirvet eivät mielestäni näitä ole.
Siis hirvituho on monimuotoisuuden kustannus? Okei. Kuka siihen määrää, laki, EU, ELY, metsäkeskus, sertifikaatti vai maanomistajien munattomuus tai joku muu? Kaikkia takaiskuja ei voi vetää monimuotoisuuden piikkiin.
Tuo kiertoaikainen hakkuu tulo 25-30 te on terminä vähän haastava, kun tulot osuvat ajallisesti vuosikymmen päähän toisistaan. Pitäisi yhdenmukaistaa eri aikakausien tulot jollakin korkokannalla. Silti sanoisin, ettei Päijät-Hämeessäkään kaikki metsät tuota tuloa tuota. Parhaat voivat tuottaa, mutta on siellä paljon heikkotuottoistakin. Siksi tuo alkuperäinen väitekin on haastava. Käytännössä se tarkoittaisi, että 25-40 % tuotosta menisi monimuotoisuuden kustannuksiin. En usko.
Eikö puun myyntitulot ja metsän hinta kuitenkin korreloi jollakin tasolla? Posketon väite tuo monimuotoisuuden hinta ja vielä vähän huolestuttavampaa, että se uppoaa yleisöön kritiikittä kun lausujana on mhy-mies. Onneksi lapsille opetetaan tänä päivänä mediakriittisyyttä.