Käyttäjän ChesterC kirjoittamat vastaukset
-
2002 laikutettiin pahasti heinittynyt uudistusala. Melko isoja laikkuja kaivurilla. Itse kerätyistä kävystä karistin siemenet. Siemenet sekoitin sahapuruun ja heittelin laikuille. Näkyi hyvin mihin on aina kylvetty. Nyt kuviolla kasvaa komeasti 6-7 metrinen taimikko. Välissä perkaus ja parivuotta sitten taimikonhoito.
Onpa erikoista, että jollain on joku ennaltamäärätty matkakassa käytössä jossain päin Suomea. Koko Metsäkeskushan on nykyisin Suomen metsäkeskus ja periaatteessa hanke voidaan käsitellä missäpäin Suomea tahansa. Pääsääntöisesti kuitenkin oman tiimin alueella, mikä on viisasta, koska paikallistuntemus on hyödyksi. Jos hankkeita ei tarkistettaisi ollenkaan olisi meno varmasti aika villiä ja rahat loppuisi nopeasti. Jo nyt tulee vastaan hankkeita, jossa rahoitusta haetaan kl. 03-04 metsille, kohteille jotka on harvennuttu jo pari vuotta sitten, kohteita joille ei ole tehty mitään jne, Koko kemeran idea on nostaa nuorenmetsänhoidon määrää ja laatua ja siksi myös tietyn asteinen kontrolli on paikallaan. Suurin osa ammattilaisista tekee hyviä hankkeita kun on linja opittu mitkä hyväksytään. Sitten on kavereita jotka ei opi ja nämä syövät resursseja. Osa metsänomistajien itse tekemistä hankkeista on ihan kelvollisia, toisia pitää hieman ohjata.
Otantatarkastukseen eli arvottuihin joutuu vain pieniosa hakemuksista. Tarkastuksia tehdään myös harkinnanvaraisesti. Järjestelmä ilmoittaa jos hakemuksen tai toteutusilmoituksen tiedot eivät täytä kriteerejä tai esim. MK;n metsävaratieto on ristiriidassa hakemuksen kanssa. Ensin selvitellään asiaa koneenkautta esim. vertailemalla ilmakuvia ja viimekädessä tehdään maastotarkastus, se kun on kallista. Se, että sekä hakemus-, että toteutusvaiheessa tehdään tarkastus on aika harvinaista. Kaipa sille löytyy syy, tai sitten tarkastaja ei ole huomannut, että hanke on jo hakemusvaiheessa käyty tarkastamassa. Kannattaa ehkä mainita asiasta käsittelijälle.
Onks toi tipla niinku 2,5 X?
Bensaletkussa murtuma aiheuttaa kummia käyntihäiriöitä.
Ensimmäinen palsta tuli ostettua 2001. 4 ha harvahkoa siemenpuustoa ja 2 hehtaaria arvion mukaan 5 metristä taimikkoa. Maksoi 7050e. Siemenpuiden hakkuusta ja ”taimikon” harvennuksesta tuli n. 4000e. Laikutus ja itse kerätyistä kävyistä kylvö. Nyt ”taimikko” alalla yli 300 kuutiota puuta ja uudistusala tänä kesänä hoidettua 6 metristä nättiä männikköä.
Tänään tuli tarkastukseen toistaiseksi törkein tapaus. Hanke ilmoitettu tehdyksi ja yhtään risua ei kaadettu kohteelta. Tiheys taimikossa yli 6000r/ha. Aina silloin tällöin tulee vastaan tapauksia, joissa joku nurkka jäänyt tekemättä tai työn laadussa parannettavaa, mutta tämä oli omaa luokkaansa. Täyttää jo mielestäni petoksen tunnukset.
Jaa-a. Meitin tiimi sai pyyhkeitä kesällä, kun muka hankkeiden läpimeno on niin hidasta. Johtui pääasiassa muutaman toimijan perseilystä, joita piti tutkia ja tarkastaa, jolloin keskimääräinen käsittelyaika tietysti kasvoi.Kesällä jono oli yli 200.Tietysti voi olla merkitystä, että tiimissä on 5,5 henkilö, joista 2,5 on sidottu muihin hommiin. Tällä hetkellä pöntössä on alle parikymmentä hanketta ja ainakin nmh-menevät max parissa viikossa, jos ei ilmoitukset ole päin persettä tehdyt. Tehkää huolellinen rahoitushakemus, joka vastaa mfi kuvioita ja työlaji on puustolle oikein ja puusto täyttää rahoituskriteerit. Toteutusilmoitus taas vastaamaan täysin rahoitushakemusta, niin ei pitäisi kauan hankkeen pöntössä lillua. Ei ole vaikeaa.
Sinällään Uppolta mielenkiintoinen ajatus, mutta varsin idealistinen. Pientuottaja saa tehtyä varsin kustannustehokkaasti klapit. Omasta kokemuksesta myynti ja jakelu on se työläin osa. Vaikka halutessaan iso yhtiö voisi tukahduttaa klapimarkkinat, ei pysyvän monopolin luominen onnistu. Kun teoriassa monopoli alkaisi nostaa taas hintoja, tietyssä pisteessä kaivaisi pientuottajat koneensa naftaliinista ja oltaisiin taas alkuruudussa. Klapitehtaan perustaminen kun ei hirveitä pääomia vaadi. Ainoastaan jos valtio määräisi tuottajalle rajoituksia tai määräyksiä, voisi monopoliasema säilyä. Ja tuskin isoyhtiö maksaisi ranganmyyjälle yhtään sen enempää kuin millä puun saa hankittua, oli lopputuotteen hinta mitä tahansa.
”Me hakkasimme Evon aikana Veksin kanssa mahtava rinne, johon kaadettiin ensin juoksut rinteealta suoraan ylös. Sen jälkeen niiden päälle rinteen suuntaisesti, että runko paiskautui alas. Ei ollut isoissakaan kuusissa montaa oksaa, kun pysähtyi rinteen alle. Kaikki rungot olivat yli kolmekymmentä metrisiä. Säännöllisesti tuli viisi tukkia joka rungosta. Ei se nopeaa työtä ollut, kun piti monta kertaa laskeutua alas ja kiivetä ylös, vaikka kaadettiin aina viitisen runkoa kummallekin.”
Oisko pitänyt jakaa porukka kahteen, toinen ylärinteessä ja toinen alarinteessä. No tuli tietysti kuntoilua samalla.