Kävin katsomassa Pukkalan sivuilta kyselyä ( http://arvometsa.fi/mielipiteesi ). Siellä on mielenkiintoiset vaihtoehdot kysymykseen ”Omasta metsästäni haluan”:

* Maksimaalista puun tuottoa
* Välttää aukkohakkuita
* Parempilaatuista puuta
* Minimoida kuluja
* Korostaa luontoarvoja
* Suurempia riistakantoja
* Enemmän tukkipuuta hakkuissa

En voinut vastata kyselyyn – itse haluan ”taloudellista tuottoa”. Minua ei sinänsä kiinnosta
* Miten paljon kuutiota tulee
* Tuleeko uudistusaloja
* Puun laatu jos siitä ei makseta
* Kuluja jos niillä saa tuottoa
* _Määrittelemättömiä_ luontoarvoa
* Riistaa on jaksollisissa metsissäkin hyvin
* Tukkipuun määrä. Tukintuottaminen on nykyisin kylläkin näppärin keino saada taloudellista hyvää metsästä.

Metsänhoidon tavoitteena itsellä on luonnonkiertoa hyödyntävä taloudellinen tuotos. Arvometsä taitaa olla muille kuin minulle sopiva.

Jesse: PKMO:n Pukkala youtube-videolla Pukkalan mainitsee koko tilan hakkaamisen kerralla olevan tavoiteltava asia.

Anneli: Olen nähnyt menestyksellistä jaksollista kasvatusta myös Rautalammen ulkopuolella. Kylläkin ”veljussin” esittely oli mielenkiintoinen ja vahvisti omia ajatuksia.

Tasainen kassavirta per hehtaari ei ole mitenkään tavoiteltava asia. Kannattaa ottaa rahat ennemmin ”heti” uudistuhakkuuna kuin lepuuttaa rahaa metsässä lahoamassa. Tilillä olevat rahat voi sijoittaa toiseen tuottavaan kohteeseen.

Jaksollisessa kasvatuksessa saadaan tasaista kassavirtaa kun metsissä pidetään tasainen kehitysluokkajakauma. Silloin saadaan jatkuvaa kasvatusta tiheämmin tuloja metsästä – ei 10 vuoden välein kuten Pukkalan mallissa hakattaessa koko tilaa.

Tuota laserkeilausta tehdään Maanmittauslaitoksen kahden metrin korkeusmallin takia (ja se taas tulvamallien takia). Maanmittauslaitoksen tarpeena on saada 0.5 pistettä neliömetrille – tarkempi data ei ole tämän kierroksen maksajalle tarpeellinen. Katselin laserkeilauksen raaka-dataa ja huomasin laserkeilauksen tämän kertaisen tarkkuuden vaihtelevan alle yhden pisteen niillä kohdin mistä on menty kerran ja alle kolmen pisteen niillä kohdin mistä on menty koneella kaksi kertaa yli.

Nyt jokainen voi pohtia, että miten tarkasti puut voidaan tunnistaa latvuksen muodosta datasta missä on piste neliöllä? Puut voisi tunnistaa riittävillä pisteillä muodosta (kuusi = terävä, koivu ja mänty pyöreät) ja sitten yhdistämällä tähän tietoon lehtivärin (koivu = lehdet, mänty = ei lehtiä). Tällä kierroksella maksaja ei tarvinnut tarkempaa dataa joten puiden tunnistaminen pohjautuu enemmän ilmakuviin kuin laserkeilaukseen.

Crap in – crap out.

Taneli kirjoitti aikaisemmin, että laserkeilauksia tullaan jatkamaan vielä tämän maanmittauslaitoksen kierroksen jälkeen. Onko noita jatkosuunnitelmia näkyvillä jossakin verkossa?

Sampo esitteli ajokoneensa jo vuoden 2012 Metkossa. Ja mahtuu niihin haamu-uriin vaikka traktorilla keräämään puut.

Maailman metsistä on PEFC-sertifioitu 251 miljoonaa hehtaaria ja Suomalaisista metsistä on PEFC-sertifioitu 20,7 miljoonaa hehtaaria. Jännä juttu, että Suomen metsät kattavat serteistä reilut kahdeksan prosenttia. Maailman tasolla PEFC on valtamenetelmä kattaen kaksi kolmasosaa kaikesta sertifioinnista.

Maapallon maa-alasta 30 prosenttia eli 39 miljoonaa neliökilometriä = 3 900 miljoonaa hehtaaria on metsien peitossa. Maailman mittakaavassa sertit ovat aika harvinaisia kattaen vajaat 10 prosenttia metsistä.

On aivan kukku puhetta, että sertit olisivat jokin ehto puutuotteiden myynnille maailman markkinoille. Saksalaisen väitöstutkimuksen mukaan paperinostajille tärkein tekijä on hinta. Ei maailmalla ole kahta hintajärjestelmää serteillä ja ilman. Samaan hintaan menee sademetsiin raivatut FSC paperit, suomalaiset perhemetsä PEFC ja villit venäjän paperit.

Minulla on vahva tunne, että koko sertifiointi tuli Suomeen lukitsemaan MHY / MTK / Metsäkeskus akselia. Jos käy katsomassa sertifiointisääntöjä niin siellä on monesti mainittuna MHY ja Metsäkeskus. Jotenkin tuntuu, että ulkomailla ei ole samanlaisia viitteitä… Porukka on onnistuttu sitomaan MHY / MTK akselin metsänomistaja-liittoihin rakentamalla kuva, että sertit ovat puunmyymisen kannalta pakollisia. Puunostajat eivät ole asiasta yhtään surullisia, saavat sertillistä puuta yhtä halvalla kuin ilman ja sertittömästä puusta tarvitsee maksaa vielä vähemmän.