Itse en lyö putkea maahan käsillä vaan käytän painamiseen jalkakahvaa. Asetan putken oikealle kohdalle liikkeessä ja kävelen jalkapainikkeen päälle. Aivan turhaa tuollainen takominen kun homma voi hoitua myös omalla painolla ilman vaivaa.

Minulla on tavoitteena tiputtaa taimi putkeen samalla hetkellä kun tiputan taimen. Säästyy aikaa kun ei tarvitse odottaa taimen tippumista ja putken avaamaan koloon ei kerkeä valumaan maata. Saa taimen aivan pohjalle.

Tiivistämisen teen yhtä kevyesti kuin videossa. Hommassa on tärkeintä saada paakun päälle maata, muuten paakku kuivuu. En usko paakun juurien tykkäävän kauheasta polkemisesta, katkenneilla juurilla on vaikea imeä ravinteita.

Laittaisin itsekin koivun jälkeen kuusta rehevälle maalle. Metsänviljelijän menetelmäpakissa pitää olla muitakin työkaluja kuin sokea kuusiuskovaisuus (sukua 70-luvun mäntyuskovaisuudelle). Aloittaja ei ole maininnut mitään maapohjasta, koivua on saatettu kasvattaa liian laihalla maalla…

Vähän pohjoisempana mänty voi olla hyvä vaihtoehto, ei pidä suoraan tyrmätä mäntyä vaihtoehtona. Nuorena männyt näyttävät aina rumilta, kauneus lähtee kehittymään vasta harvennuksien jälkeen kun lumi ja muut ulkoiset voimat lähtevät tiputtamaan surkastuneita alaoksia pois.

Sama holtiton sorkkaeläinlaidunnus haittaa männyn ja koivun kasvatusta. Alueella voi olla niin vähän sorkkaeläimiä, että sielä onnistuu hyvin myös männynkasvatus. Hirvikannat vaihtelevat jyrkästi alueiden välillä maan sisällä.

Pohjanlahden perukalla maa nousee metrin sadassa vuodessa (=10 mm vuodessa) ja Helsingissä maa nousee 30cm (=3mm vuodessa). Tuon nousemisen takia ne järvet joiden purku tapahtuu luoteeseen tulevat ajan saatossa kastumaan eteläreunalta ja lopulta purkautumaan kaakkoon tai etelään. Kuten Puun takununen kirjoitti, muinais Pielinen ja Päijänne purkautuivat pohjanlahteen.

Kun edeltävän jääkauden jäät sulivat täällä, ensimmäisen kerran kertyneet sulamisvedet purkautuivat Keski-Ruotsin läpi Atlanttiin. Sen jälkeen, kun Keski-Ruotsissa maa nousi, sulamisvesistä tuli taas järvi kunnes vedet purkautuivat Tanskan salmien kohdalta Atlanttiin. Arvelisin Götan kanavan seuraavan tuota vanhaa purkureittiä.

Itse pitäisiin parhaimpina paikkoina tuottaa puuta loivia lounaisrinteitä. Kaikki puut saavat silloin auringoa latvusta pidemmälle matkalle ja varsinkin vesitalous pysyy kunnossa käytännössä ilmaiseksi. Puut rakastavat virtaavaa vettä, rinteessä ne kaikki pääsevät nauttimaan siitä.

Eilen pohdinkin tapaamista, kesä alkaa lähestymään ja kalenterin viikonloppuja alkaa kulumaan.

Palstalaisten metsistä _minun_mielestä_ kiinnostavimmat olisivat Haapajessen haavikot ja Puuntakusen talousmetsät. Haapajesse taisi kieltäytyä kunniasta, mutta Puuntakunen taisi olla varovaisen positiivinen asian suhteen?

Tulisin mieluusti taas Metsäseminaariin jos saamme vain ajan ja paikan sovittua. Viime kerrasta minulle tarttui muutamia ajatuksia ja muutamat omat ajatukset vahvistuivat. Porukka oli metsähenkisen mukavaa juttuseuraa ja sain kerrankin olla jossakin porukassa nuorin…

Suomessa on ympäriinsä metsäteollisuutta, varmaan saamme porukalle kysyttyä jonkun vierailun kaikilta paikkakunnilta. Eikä sekään ole pakollista, isäntä/emäntä saa päättää ohjelmasta.

Jaa – tässä ketjussa olikin tavoitteena esitellä moottorisahavarastoa. Meillä on tuon edellä mainitun 560XPG:n kaverina Tilhen MS200. Näistä kahdesta MS200 tulee otettua yleensä käteen – tuolla saa alas pienellä vaivalla myös yksittäiset susipuut.

Mutta haettaessa ykköstykkiä niin 560XPG on aivan eri saha kuin MS200. Jos noilla kahdella sahaa peräkkäin niin tunnelma on aivan erilainen. Husku tuntuu ihan eläimeltä MS200 jälkeen vaikka MS200 onkin hieno saha. Se tunne kun vetää Huskun liipasimen pohjaan on mahtava.

P.S. Tiedän sahojen kokoeron. Mutta ei kait tässä ketjussa ollutkaan tavoitetta etsiä parasta pientä sahaa?