Käyttäjän Burl kirjoittamat vastaukset
-
Jätkä: Myös MHY:tä konsultoitiin, eikä heilläkään ollut tiedossa aktiivisia ostajia alueella.
Pyysin helmikuussa tarjouksen päätehakkuukoivuleimikon hankintakaupalle, UPM:n ja Groupin vaneritehtaat 70 km säteellä, useampi rekkakuorma puuta lähtisi ja lisäksi yritin tavoittaa tyvikoivun ostajia. Järeitä, tyveltä oksattomia tyviä. Tyvikoivun kysyntää ei tuntunut olevan oikein yhtään ja tien varressa vaneritukin hintatarjoukset olivat samaa luokkaa kun pihkapuulla pystyasennossa myytynä.
Syy ajatukseen tehdä hankintana se, että säilyisi kuusialikasvos paremmin ehjänä, mutta olkoon vielä pystyssä näillä hinnoilla. Jotain kai kertoo sekin, että tajouksen tehneillä ostomiehillä ei ollut viitseliäisyyttä käydä katsomassa leimikkoa paikan päällä.
Voi Ristus tätä aihetta. Onko vuottakaan aikaa, kun aiheesta oli edellinen viestiketju, missä juurta jaksaen selvitin tilanteen siihen, miksi esmes omilta hankintasavotoiltani puut siirtyy nykyään laaniin yleensä metsätraktorin kyydissä. En jaksa samaa perusteellista selontekoa uudestaan naputella.
Osin maataloustuilla rahoitetun, metsävarustellun maataloustraktorin kuski valittelee, että puunajo ei näillä taksoilla kannata, metsäkoneyrittäjä taas ilomielin kuormia tuo tien varteen päästessään perinteiseen tapaan tehtyjä isoja kourakasoja kyytiin lappamaan. Se on kumma juttu, että vaikka Vaaran kustannustehokkaammaksi katsoman, elintarvikeomavaraisuuden turvaamisen tiimoilta osin veronmaksajien rahoittaman urakoinnin kannattavuus käytännön tasolla häviää länsimaisen markkinatalouden puitteissa rahoitettavalle metsäkonetyölle, pitää tämä aihe nostaa esille uudestaan ja uudestaan.
Sanoisin, että metsänhoidollisesti sekametsien kasvatus on vähintään haasteellista ellei suorastaan vaikeaa. Kun kehitysvaiheesta riippumatta yhden puulajin metsikön harvennuksessa allejääneet, laatuvikaiset sekä etukasvuiset puut otetaan nurin ja tämän jälkeen laatupuusto harvennetaan tasaiseen tilajakaumaan tähdäten, on pystyynjäävien puiden kilpailutilanne tasainen. Sekametsän harvennuksessa on lisäksi otettava huomioon puiden erilainen kasvurytmi, mikä vaikeuttaa harvennuksen tekoa kovasti. Vaikka sekametsän kuutiokasvu olisi yhden puulajin metsikköä kovempi, valuu hyöty helposti laatuvikojen aiheuttamaan kantorahatulon alenemiseen. Pieni koivusekoitus kuusikossa tai kuusi-mäntysekametsärakenne on vielä hallittavissa, mutta varsinkin männyn ja koivun yhteiselo tuo melkoiset haasteet silloin kun tavoitteena on tukkipuun tuotanto.
Jos kerran alueen hirvikanta on männyn uhka, juurikääpä vaivaa kuusta ja maaperän viljavuus ei riitä koivulle, niin tilanne on perin haasteellinen. Tässä tilanteessa näkisin sekapuutaimikon jopa lisäävän hirvituhon riskiä, kun 1) mäntyä nopeampikasvuiset koivut varsinkin istutettuina varjostavat mäntyjä ja 2) hirvet tuntuvat suosivan monipuolista ruokavaliota laidunmaitaan valitessa.
Miten olisi männyn kylvö niin, että kylvökohtia on 4000 – 5000 kpl/ha ja taimikon harvennus tehdään vasta hirvituhoriskin mentyä ohi? Tiheissä taimikoissa ei kokemukseni mukaan hirvet viihdy. Syynä voi olla se, että hirvet karttavat paikkoja, joissa petoeläin voi väijyä puuston katveessa. Talvilaidunalueillahan jonkinasteista syöntiä tulee yleensä joka tapauksessa, mutta ainakin osa männyistä säilyisi ehjinä. Yleensä vaikuttaa vieläpä käyvän niin, että mitä tiheämpi taimikko, sitä vähemmän siellä on hirvituhoja, vaikka syötävää riittäisi. Harvemmat taimikot, joissa puuntuottajan näkökulmasta ei olisi puustossa varaa hirvien laidunnukselle, tärvellään pahiten.
Itselläni on juuri lopuillaan ensiharvennus 20 vuotta sitten männylle istutetulla mt-kuviolla, jossa heinäntorjunta vaikuttaa laiminlyödyn, täydennetty runkomuodosta päätellen huolimattomasti kuusen avojuuritaimilla ja luontaista koivua tullut vaihtelevasti. Sitten hirvet ovat asustelleet alueella. Hakkuun haasteena metsänhoidollisessa mielessä on mm. se, että koivut ovat nyt noin 15 ja männyt 10 metriä pitkiä. Vaikka vuosittaisessa pituuskasvussa puulajit alkaa olla tasavahvoja, koivulla on sen verran kova etumatka että vaakasuunnassa välimatkaa pitäisi pystyynjäävillä eri puulajin puilla ehkä olla ainakin 4 metriä. Paikoin uhkaa mennä harvaksi ja jos vielä lumi sattuu katkaisemaan sen männyn niin puustoon syntyy valtava reikä.
Tuoreimmassa Metsälehdessä oli juttu Stihlistä ja vuoden 59 mallista Contrasta, jota valmistetaan edelleen Aasian markkinoille. Ilmeisesti lainsäädäntö estää noiden myynnin Suomessa, mutta mikä etu olisikaan sahamiehelle jos ei tarvitsisi tärinänvaimennuskumien hajoilun takia vajaita työpäiviä nähdä? Ehkä paksumman saastepilven myötä keuhkosyöpä ehtisi korjata ennen kuin valkosormitauti työkyvyttömyyden aiheuttaisi.
Otin Husqvarna 550:n talven jälkeen käyttöön eikä oikein ottanut kierroksia ja sammahteli tyhjäkäynnillä. Viipaloin sitten ohjeen mukaisesti yhden järeän kuitupuupöllin, ts. ”kiekotus” ja ongelma korjaantui. Jännä juttu, luulisi että osaisi säätyä ihan normaalissa työssäkin kaatosahausten, karsinnan ja katkonnan aikana vaan ei.
Miten pitää toimia Stihl FS 460 -raivaussahan kanssa? Kuulin, että viisi minuutti pitäisi antaa olla tyhjäkäynnillä, minkä aikana säätää itsensä, pitääkö paikkansa? Viime kesänä oli joitain käyntiin liittyviä ongelmia, mitkä ei ilmanpuhdistimen pesulla ym. perustoimenpiteillä korjaantunut ja vasta talvella kuulin em. ohjeen.
Edelliseen viestiini viitaten keskeinen ajatus on se, että menetettyään latvuksensa ne rantavyöhykkeen hieskoivut eivät ole puskemassa valtavia siemenmääriä viereiselle kuusenviljelyalalle.
Harvemmalla kommentoijalla on kattavaa kokemusta eri merkkien uusista malleista pitkäaikaisessa työkäytössä, ts. kymmenkunta sahaa kullakin vähintään kymmeniä hehtaareita sahattuna.
Sen parempaa kompetenssia ei itsellänikään ole, mutta Stihlin 460 pelannut jokseenkin moitteetta.
Kirjoittelin juuri sähköpostiviestiä firman 0stomiehelle hakkuuseen tulevan leimikon tiimoilta ja mm. korjuuohjeeseen laitettavia lisäohjeita. Yksi avohakkuukuvio rajoittuu järven rantaan ja suojavyöhyke jätetään paitsi vastarannan kesämökkiläisten maiseman ja mielenrauhan takia, myös sertifioinnin sanelemana. Järeistä kuitupuurungoista esitän tehtävän tekopökkelöitä rantavyöhykkeella. Tässä lyö kättä ekologisten arvojen lisääminen ja kustannustehokas metsätalous: kolopesijöille ja lahopuuta tarvitseville hyönteis- ja sienilajeille on mestaa ja koivut eivät ole suoltamassa siemeniään viereiselle männynkylvökuviolle raivaussahamiehen riesaksi. Rahallinen tappio on jokseenkin olematon näillä kuitupuun hinnoilla.