Käyttäjän Burl kirjoittamat vastaukset
-
Mahdotonta sanoa suoralta kädeltä, kumpi on metsänomistajalle kannattavampi. Puun koko ja laatu vaihtelee niin paljon metsiköiden välillä ja vaikka olisikin peräti tarkka tieto metsikön puiden keskipaksuuksista ja -pituuksista, varsinkin harvennuksella hakattavien puiden koko voi poiketa tästä ja kokojakauma voi olla iso. Tarjousten vertailu kysyy osaamista.
Aiheeseen liittyen: laitoin myyntiin 2. harvennusleimikon, sain tarjoukset, tein päätöksen. Tukin pituudet 43 – 55 dm. ja min. latva 15 cm.
Puukauppasopimuksen lisäehtoihin oli yllättäen kirjattu, että minimitukkirungosta on saatava 43 dm / 17 cm tukki. Tämähän tarkoittaa sitä, että kun rungon kapenema on keskimäärin 1 cm / juoksumetri, latvasta 15 cm tyvitukkia ei tule runkomuodoltaan normaaleissa puissa eli juuri missään tilanteessa. Toisin sanoen 15 cm latvaläpimittaan pääsy edellyttää vähintään kahden tukin puuta. Kun suositustiheyksissä kasvatetun kuivahkon kankaan männikön puut eivät järin isoja toisessa harvennuksessa ole, romahduttaa tuollainen lisäehto toteutuessaan tukkikertymän.
Kannattaa olla valppaana.
En malta olla muistuttamasta heinäystarpeen ennaltaehkäisystä: metsät täystiheinä suunniteltuun avohakkuuseen asti, jolloin vitelikon tulo on ainakin vuoden takamatkalla. Sitten viljely heti seuraavana keväänä (tai kesähakkuulla ehkä jo samana syksynä). Ja viljelyketjussa kaikki osavaiheet tinkimättömästi tehden.
Heinäyksen tekoon minulla ei olekaan antaa vinkkejä, sillä se rajoittuu lähinnä pienimuotoiseen puutarhan ja pelloille perustetun arboretumin istutusten hoitoon.
En aivan vakavissani ajatusta esittänyt. Eloonjäävässä paksukaarnaisessa männyssä noki jää kuoren pintaan ja hilseilee aikanaan pois. Ennen vanhaan oli tapana merkitä siemenpuita vuolemalla kevyesti kaarnan pintaan rinki puun ympäri, viiden vuoden kuluttua nämä olivat hävinneet. Tietenkin jos tuuli käy ja painaa tulta tyveä vasten, on seurauksena koro ja jos ei siitä oteta lumppia, nokea voi jäädä kuorittuunkin tukkiin.
Edit: tulen pystyyn tappamat, pinnaltaan hiiltyneet rungot tietysti ovat ihan eri asia. Niistä ei noki ja hiiltynyt puu lähde kuin sahalla.
No niin, kun metsien palonarkuus lisääntyy, palosotaväen olisi viisasta etukäteen harjoitella sammutusta hallituissa puitteissa! Siinä löisi kättä monimuotoisuuden edistäminen ja kriisitilanteisiin varautuminen.
Jos nimimerkillä Reservuaari-indeksi todellakin kirjoittaa joukko metsätiedemiehiä, on hiljaisuus ymmärrettävää: kaverit ovat kesälomalla pitäen metsäasiat viisasti poissa mielestä. Kirjoittelu ehkä jatkuu aikanaan virka-ajalla taas.
Kuten vastauksissa kerrotaan, varsinkin varttuneet männyt selviävät ns. pintapalosta ilman vakavia vaurioita. Nämä ovat luonnontilaisessa metsässä huomattavasti yleisempiä kuin latvuspalot, jotka tuhoisia myös männyille.
Kolmisen vuotta sitten oli muutama aari omalla tilalla palanut männikönpohjaa ilmeisesti salaman sytyttämänä tuhoten alikasvoskuuset ja aikeeni eri-ikäismetsän kasvatuksen jatkamisesta. Ilmeisesti salamointia seurannut vesikuuro sammutti palon. Maa oli musta ja nokinen, henkiin jäivät varttuneet männyt ja nyt palosta on enää näkyvänä merkkinä vaikeasti havaittavat hiiltymät tyvikaarnan pinnassa.
Perinteinen käsitys, että metsä palaa 300 vuoden välein ja kaikki puut kuolee, on väärä.
Varttuneen männikön harvennusta edeltävän ennakkoraivauksen ja avohakkuuta edeltävän uudistusalan raivauksen voisikin ehkä toimittaa kulotuksena. Saisikohan tähän vielä luonnonhoitoavustukset päälle?!
Eräät väittävät sitkeästi, että korjuukustannukset piilotetaan kantohinnan taakse. Tuo Planterin kertoma esimerkki tuo tapauskohtaisen hintatiedon julki.
Kun tiedetään, että keskiraskaan harvesterin tuntihinta pyörii tällä hetkellä kai jossain sadan euron tietämissä ja tunnissa tekee 80-litraisia puita satakunta runkoa, hakkuukustannus on runkoa kohti euron luokkaa ja 12,5 euroa kuutio (100 € / (100 kpl * 0,08 m^3 /kpl)). Ajo tähän päälle, Stetsonin kaavalla 5,5 euroa per kuutio, niin tienvarsikasassa korjuukustannus on 18 euroa per kuutiometri.
Planterin leimikon polttopuurunkojen kokoa en tiedä, esim. pystyynkuivuneet näreet voivat olla isojakin ja alarajaa ei oikeastaan ole.
Ensiharvennuskuidun hankintahinta oli ennen vallitsevaa korkeasuhdannetta siinä 28 euron tietämissä ja pystykauppahinta 10 rahaa. Kuinka ollakaan kun tienvarsihinnasta vähennetään em. laskelman tuloksena saatu korjuukustannus, ollaan pystyhinnassa.
Jos moottorisahan kanssa saisi kaksikin kuutiota polttopuurankaa kasalle tunnissa, niin pidän tuota konetyön hintaa edullisena vaihtoehtona. Tietysti vetorullan jälki on takkapuussa negatiivinen laatuseikka huolelliseen sahakarsintaan verrattuna, ja harrastuksena polttopuiden teko lienee halvimmasta päästä.
Edit: korjaus laskukaavaa Edit 2: ”polttopuurankaa kasalle tunnissa”
Juuri näin kuten Jätkä kirjoitti. Olenpa itse joskus myynyt pystykaupalla myydyn ainespuuleimikon yhteydessä kertyneet energiapuut (leppää yms.) hankintakaupalla paikalliselle hakeyrittäjälle moninkertaisella hinnalla, mitä sellufirma olisi maksanut puista, jota se ei oikeastaan tarvitse.
Edit: pieni lisäys loppuun.
Tolopainen ja Jätkä kirjoittivat koivutukin hinnasta. Valtaosa vanerikoivusta tulee pihkapuumetsien sekapuina ja kun eräkoko jää pieneksi, niin sitä myöten myös hinta. Nökkösten keräily on kallista. Kun koivutukkia tulee yhdeltä leimikolta vähintään rekkakuorma, lähestyy hinta havutukin hintaa havaintojeni mukaan. Toki koivikkoni ovat kahden kilpailevan vanerifirman hankinta-alueella.
Kiinnostaisi tietää, onko tämä seikka otettu huomioon vertailtaessa kuusikon ja koivikon tuottoa kiertoajalla.
Nimimerkki ”suorittava porras” arvelee, että ”Taitaa metsästäjien ikääntyminen ja peodot olla vaikuttamassa ongelmiin nimimerkki burlin kohdalla . Hivikanta kasvaa alentuvan metsästyspaineen johdosta .”
Voihan se näinkin olla. Kun lupia jää ampumatta ja myös pankkihirviä, ja edelleen tuntuu olevan keksittyjä rajoituksia siihen, minkä sortin hirveä saa missäkin jahdissa ampua, niin ikääntyminen taitaa vaikuttaa tässä vaiheessa lähinnä korvien väliseen toimintaan. On tullut viestiä siitä, että osa nuoremmasta polvesta on tympääntynyt koko hirvijahtiin, kun aamupäivällä saa metsästyksenjohtajan päätöksellä ampua vaan naaraita ja iltapäivällä uroksia yms.