Käyttäjän Burl kirjoittamat vastaukset
-
Jos on kontakteja taimitarhoille, voi hivenen ränsistyneitä, mutta omatoimiseen puuhasteluun mainiosti soveltuvia kennoja saada jopa maksutta.
Aikoinaan kasvattelin taimia jugurttipurkeissa, mutta sittemmin hankin noita taimitarhoilla käytössä olevia kennoja ja homma sujuvoitui tuntuvasti. Etuina on muun muassa se, että koko satsin taimia saa nostettua kerralla yksittäisten purkkien nostelun sijaan. Jugurttipurkkien mahdollisessa huuhtelussa ja jemmaamisessa on myös oma hommansa.
Omatoiminen taimituotanto on ihan kivaa puuhaa. Kesähelteillä ainakin kookkaita lehtipuun taimia olisi kasteltava vähintään kerran päivässä, mikä saattaa hankaloittaa toimintaa.
Edit: maitopurkeista saa myös oivallisia ruukkuja. Esim. keskeltä kahtia ja siinä on kaksi puolen litran tilavuista purkkia. Kuten jo todettua, vessapaperirullat ovat myös käyttökelpoisia. Kun rullan taittaa litteäksi kahdessa suunnassa, avautuu rulla neliskanttiseksi ja niitä saa sitten pakattua tiiviisti vieri viereen. Tomaatintaimia olen hylsyissä kasvattanut. Isompaan ruukkuun istutettuna juuret tulee läpi osittain maatuneesta kartongista, joten ainakin alkuvaiheen kasvatusta ajatellen ovat käteviä.
No tuota…
”Puut ovat ystäviä keskenään. Usein näkee, että vierekkäisten puiden isot oksat kasvavat poispäin toisistaan. Näin ne eivät varjosta kaveria, sanoo Wohlleben.”
Kunhan ei siinä vaan kaksi paikoilleen juurtunutta ja näin ollen siirtymiskyvytöntä eliotä pyrkisi vaan toimimaan oman etunsa mukaisesti odotellen samalla, että aika jättäisi naapurista ja pääsisi ottamaan vapautuneen kasvutilan haltuun. Samalla logiikalla Nato ja Venäjä ovat ystäviä, kun eivät laajene toistensa reviirille. Ja puut oikeastaan vielä viisaampia, kun eivät ehdoin tahdoin sitä yritä tehdä.
”- Kun metsänomistajat halusivat ostaa auton, he kaatoivat kaksi puuta. Tehometsissä kahdella puulla voi ostaa pitsan, kertoo Wohlleben New York Timesin haastattelussa.”
Sielultaan vihreät lukee tämän ja ajattelee, että samahan toimii Suomessakin. Ehkä Keski-Euroopassa kasvattamalla kaksi kymmenen kuution tammea ja myymällä ne saa paikallisen autoverokannan vallitessa ostettua auton.
Niitä utopistisia 200 € / m^3 tyvikoivujakin tarvitaan aika monta runkoa, että autonostorahat saa kokoon. Visakoivuilla tietysti on kilohinta ollut kova, mutta järeys ei ole päätä huimannut ja sitä paitsi ovat enimmäkseen viljelypuita.
Länsimaisessa sivistysyhteiskunnassa heikoimpiakaan ei jätetä oman onnensa varaan. Vaan miten on metsässä: jätäppä harvennukset tekemättä niin jo alkaa puuta kuolla pystyyn! Se siitä puiden sosiaalisesta turvaverkosta.
Lehtitietojen mukaan kirja kuitenkin myy hyvin ja vaurastuttaa kirjoittajaansa. Jostain se on saksalaisen metsänhoitajankin leipä revittävä fudut saatuaan.
””Eli sanoisin, että jos tämmöisen markettisahan ostaa, niin työmaalla pitäisi mielellään olla myös luotettavaksi todettu vehje.”
Jos ja kun työmaalla on luotettavaksi todettu vehje, mihin markettisahaa silloin tarvitaan?”
Nimenomaan! Markettisaha voi tulla kysymykseen vaikka silloin, jos esmes talkootyömaalla voi olla hyötyä useammasta moottorisahasta, mutta tiukan paikan tullen yhdelläkin pärjätään.
Ja kuten kirjoitin, niin varmaan osa näistä halvemman hintaluokan sahoista on oivallisia. Mutta riski on iso, jos semmoisen ostaa, verrattuna luotettavaksi todettuihin ammattilaissahoihin.
Tässäpä hyvä esimerkki siitä, miten ”puun laatu” käsitteenä on monimerkityksinen. Monelle hyvälaatuinen puu tarkoittaa mahdollisimman tiheäsyistä kappaletta, mutta kuten avausviestissä todetaan, Itä-Suomen täystiheät kuusikot puskevat kuivaoksaista tukkia. Harvempi kasvatusasento tuottaa leveämpiluistoista puuta, rungolla elävän latvuksen raja on alempana.Kuusisahapuun laatuunhan ei ole kiinnitetty sitäkään vähää huomiota, kuin mähty- ja koivutukin. On kai ajateltu, että se on joka tapauksessa enemmän tai vähemmän oksaista.
Olisiko siis viisaampaa kasvattaa metsiköt harvempana kysytymmän terveoksaisen puuraaka-aineen tuottamista silmällä pitäen? Todennäköisesti ei. Huippulaadusta ei männyllä ja koivullakaan makseta sitä hintaa, minkä sen tuottaminen kustantaa. Poikkeuksena ikään kuin muun metsätalouden sivutuotteena tulevat arvorungot, esimerkiksi kuusikon seassa kasvaneet tyvikoivut.
Eräällä metsätieteellisistä koepalstoistani tutkin kuusen pystykarsintaa. Ts. kyseessä on pystykarsittu kuusikko. Viljavalla maalla paksuutta tulee lähes sentin verran vuodessa. Ensiharvennus alkaa olla ajankohtainen, mutta ennen tätä tavoitteena olisi saada latvusraja ja tätä myöten pystykarsintakorkeus nousemaan tyvitukin yläpäähän asti. Sitten raju harvennus ja sitä rataa. Saunapaneelilla kun ei lujuus ole keskeisiä laatukriteerejä.
Kuusen karsinta on työlästä, koska oksia on runsaasti ja kuorivaurioita pitää varoa, mutta toisaalta karsinta-arvet kylestyy vauhdilla ja oksatonta puuta kasvaa nopeasti. Näillä näkymin saatan sahauttaa vielä jonain päivänä noista rungoista saunatarpeet: sydäntavara runkopuiksi, pintalaudat paneeleiksi ja ylempää rungosta valumuottitlaudat, telinepuut, kattopohjatarpeet ym.
Meidänkin mailla majavat tekevät tihutöitään väsymättä ja aiheuttavat ankarasti lisätyötä. Useampienkin purojen esteetöntä vedenjuoksua on tarkkailtava kesäaikaan ja syksyisin ahkerasti sekä patoja purettava. Joskus on myös tullut oltua mukana aktiivimetsästäjien kanssa elukoita haulikon kanssa väijymässä iltakaudet.
Pahimmillaan nuo metsiemme rotat rakentaa parissa viikossa padon, joka nostaa veden useamman hehtaarin allalle ja jos se sattuu olemaan vaikka 03-kehitysluokan kuusikkoa, taloudellinen riski mitataan kymmenissä tuhansissa euroissa.
Kuitenkin (varsinkin euroopan-) majavat kuuluvat metsiemme luontaiseen lajistoon ja ovat ihmisen ohella ainoita lajeja, jotka pystyvät toiminnallaan muuttamaan ympäristöään omalta kannaltaan edulliseen suuntaan. Majava onkin avainlaji, jonka toiminnasta hyötyy myös moni muu eläinlaji tulvakosteikkojen sukkession eri vaiheissa.
Olen sitä mieltä, että majaville pitäisi saada nykyistä enemmän puuhamaita normaalien talousmetsien piiriin. Tämä ei tietenkään saa tapahtua yksityismetsänomistajan kustannuksella, sen verran isoista tulonmenetyksistä on kysymys. Voitaisiinko vaikka semmoista harkita, että majavan padotessa puron ja aiheuttaessaan tulvan, valtio maksaisi ripeästi korvauksen elukan aiheuttamasta tihutyöstä? Siinä löisi kättä luonnonsuojelu ja metsätalous: padon yläpuoliset kosteikot ovat arvokkaita monimuotoisuuden kannalta, toisaalta jatkuva mahdollisten patohankkeiden tarkkailu on kallista, jos sille normaalin tuntihinnan laskee kilometrikorvauksineen.
Tietenkin majavien lisääntyminen aiheuttaa kenties entistä suuremman harmin metsänkasvatukselle, kun ne mielellään lisääntyvät ja levittäytyvät ympäristöön tukkien vielä suo-ojat ja tiet alittavat rumpuputketkin.
Olen kerran sahannut halpissahalla muutama vuosi takaperin ja kokemus oli karmea. Olin talkoissa kaverin kesämökillä ja muutaman rakennuksen ympärillä kasvaneen isomman puun kaato ymmärrettävästi lankesi minulle. Sahaamisesta ei suoraan sanottuna tullut oikein mitään. Piti sahata pintakaasulla, normaalilla kaasu pohjaan -tyylillä saha sammui. Kaasarin säätöruuvit oli malliltaan merkillisiä: rihlattuja tappeja. Ei löytynyt työkalua, millä niitä olisi saanut pyöriteltyä. Ammattisahoihin tottuneelle oli myös vaikea hallita sitä, että sahaa ei voinut normaaliin tapaan painaa kevyesti puuhun, vaan sitä piti ikään kuin keventää kaiken aikaa, vetää pois puusta sopivasti. Muuten sammui.
Mielenkiintoinen huomio oli, että pari kaveria, kellä ei ollut juuri kokemusta moottorisahoista, saivat enempi aikaiseksi tuolla rakkineella, kun aloittelijamaiset otteet oli käytössä: kaasu ei ollut pohjassa ja muutenkin ote oli arka. Ei vaikuttanut kyllä isäntä itsekään olleen tyytyväinen ostokseensa, kun vuotta myöhemmin oli saha vaihtunut HVA 545:teen. Minun mielestä loistava valinta mökkisahaksi.
Varmasti edullisen hintaluokan sahoissakin on soivia pelejä, mutta on v-mäistä, jos työt seisoo toimimattoman sahan takia. Eli sanoisin, että jos tämmöisen markettisahan ostaa, niin työmaalla pitäisi mielellään olla myös luotettavaksi todettu vehje.
Edit: kirjoitusvirheen korjaus
Viestiketjun avauksessa pyydettiin kokemuksia, joten tässä tuoreimmat kokemukseni:
Kun myöhäissyksystä räntää tuntui tulevan joka päivä kun olin savotalla ja kun puustokin muuttui ensiharvennuspalstallani oksaiseksi männiköksi, niin otin tuon kahvanlämmittimillä varustetun isomman sahan käyttöön. Tankillinen on kesti puolisentoista tuntia, kun kasat tein kevättalvesta tehtävää ajoa silmällä pitäen eli isoiksi. Lämpökahvat osoittautuivat teholtaan sopiviksi ensiharvennuksella, kun tuulenkaatotukkinäreitä tehdessä on alkanut kouria polttaa. Teknisiä ongelmia ei ilmennyt. Mutta jos ensimmäisiin merkkeihin bensiinin loppumisesta eri reagoinut vaan jatkoi sahausta kunnes kone sammui, piti useamman kerran käynnistinnarusta nykiä tankkauksen jälkeen. Satuin myös vilkaisemaan käyttöohjekirjaa löytääkseni mahdolliset maininnat talviolosuhteiden huomioon ottamisesta, ja ilmeni, että sieltä pitää puhkaista reikä muoviin ilmansuodattimen alle. Kevään tullen tämä tukitaan sahan mukana tulleella tulpalla.
Kilpailulainsäädäntö taitaa teoriassa kieltää myös myyjäpuolelta keskustelun puun ja puun korjuun hinnoista. Sehän voidaan tulkita periaatteessa vastaavaksi, kuin jos puun ostajat käyvät keskusteluja siitä, minkä verran puusta tai korjuusta maksetaan.
Suuruusluokathan ei ole mitään salaista tietoa, toisin kuin Lähteen ja kumppaneiden jutuista voisi luulla. Metsätilastollisesta vuosikirjasta selviää karkea hintataso.
Hakkuun osalta kustannus vaihtelee enemmän kuin ajossa, ja leimikkokohtaiset tekijät, kuten kokonaiskertymä, korjattavan puun keskikoko, lukumäärä hehtaarilla ja hakkuutapa vaikuttavat oleellisesti hintaan. Lisäksi puutavaralajien määrä ja maaston ominaisuudet, kuten kaltevuus, kivisyys, lumipeitteen paksuus ja kantavuus vaikuttavat myös.
Ajon osalta merkitystä on lähinnä kokonaiskertymällä, puutavaran tiheydellä uran varressa, puutavaralajien määrällä, kuormatilan koolla, lähikuljetusmatkalla ja kasauksella. Huolimattoman motomiehen levällään olevia pöllejä on hitaampaa keräillä ja lajitella kun huolellisen metsurin kasaamia puita.
Omien hankintapuiden ajossa hintataso on ollut siinä 4-5 €/m^3 + alv. viime vuosina, kun työmaata on ollut päiväksi, ajettavaa se satakunta kuutiota, savotta on niveltynyt korjuufirman toimintaan joustavasti ja kohde muutenkin hyvä. Hinta nousee kun olosuhteet heikkenee.
Edit: pari lisäystä ja tarkennusta.
Visio on hieno ja kenties toteuttamiskelpoinenkin jossain vaiheessa. Laserkeilauksella ym. tekniikoilla puiden laatu ja tilajakauma voidaan ainakin teoriassa nähdä tarkemmin, kuin urakkamiehen silmin. Tarkemman informaation pohjalta voidaan edelleen puiden poistamis- ja jättämispäätökset tehdä aiempaa paremmin.
Isona ongelmana näen sen, että mitä latvotun metsikön jatkokehitys tuo tullessaan? Liekö tätä edes kunnolla mietitty? Itsehän olen tehnyt ilmeisesti jokseenkin vastaavaa hommaa luontaisesti uudistetuissa koivuntaimikoissa, missä metrin kantoon sahatut ylimääräiset puut ovat samalla suojanneet laikun keskelle jätettyä kasvatuskoivua mekaanisesti ja pensastuneet tarjoten evästä hirville. Taimikonhoito on sitten tehty normaaliin tapaan ja tyveltä järeytyneiden, pensastuneiden lehtipuiden kaato on ollut jonkin verran työläämpää, kuin normaalitilanteessa olisi ollut.
Talven saapuminen antoi odottaa itseään, mutta kun se nyt viimein saapui, niin voiko parempaa tilannetta toivoa? Etelässäkin pitänyt viidentoista asteen pakkasta pian pari viikkoa. Lunta ei maassa nimeksikään ja maa routaantuu! Useinhan lunta tulee sulaan maahan vähintään 30 cm eikä maa routaannu kunnolla välttämättä koko talvena. Ja eiköhän sitä luntakin kohta tule suojaten kuusten juuret ja tasoittaen metsäkoneen tietä mättäillä ja louhikoissa.