Käyttäjän Burl kirjoittamat vastaukset
-
Laatukoivun markkinanäkymät ovat nyt heikot, vaan eri puutavaralajien kysyntätilanne on heilahdellut perinteisesti suuntaan ja toiseen. Erikoisen vahvasti erikoispuutavaralajeilla. Siihen on ainakin henkilökohtaisella tasolla luotettava, että huippukoivulle vielä hyvän hinnan saa.
Kylvötuppaiden harvennus todellakin tuppaa olemaan työlästä. Raivaussahalla kyllä pääsee millimetrin tarkkaan työhön, mutta jos rungot on kiinni toisissaan, niin pitää kiertää tupasta ja olla huolellinen.
Yleensä se tuppaan keskimmäinen puu on laadultaan paras: suora, sopusuhtainen, vähäoksainen jne, kun samalla ympäröivät rungot ovat olosuhteiden takia kasvaneet huonommiksi. Geneettisiä laatutekijöitä ei näissä tilanteissa voida huomioida juuri ollenkaan.
Samalla viljelymenetelmällä, mutta eri tavalla toteutetut äestysvakoon konekylvetyt taimikot edustavat toista ääripäätä: puita on hyvin onnistuneella kohteella noin 30 cm välein ja symmetrisen tilajakauman ansioista puut ovat suoria. Raivaussahatyö on joutuisaa ja mielekästä, kun puilla on riittävästi etäisyyttä. Tällöin myös mm. toisessa ajankohtaisessa viestiketjussa käsitelty oksaisuuslaatu on mahdollista huomioida.
Ihan hyvä huomio Jätkältä. Kun asiaa omalla kohdalla mietin, niin kyllä ne jyrkän oksakulman omaavat puut on herkemmin lähtenyt nurin niin taimikossa kun harvennushakkuullakin, vaikka sahatavaran laatu ei tekohetkellä kirkkaana mielessä olekaan ollut.
Aika näyttää, vaikuttaako oksakulma tukin hintaan aikanaan. Tällä hetkellä ei. Röntgenkuvistahan se näkyy selkeästi puun tehdasmittauksessa, mutta eri asia on, onko mitään perustetta tarkentaa hinnoittelua näin pienipiirteiseksi koskaan.
Itse menen hyttiin sikäli kun siellä on tilaa ja se kuljettajalle sopii. Jos ei sovi, niin paha epäluottamuksen henki jää tästä ja se on luultavasti viimeinen savotta tällä hakkuumiehellä omilla maillani.
Siinä kun ammattimiehen työskentelyn ohessa jutellaan, syntyy toivon mukaan molemminpuolinen ymmärrys ja luottamus. Hakkuumieheltä myös saattaa saada hyviä vinkkejä mm. nauhoituksen ja muiden käytännön seikkojen suhteen.
Rajuja muutoksia ei kannata kuskin toimintaan yrittää tehdä: siinä molempia alkaa vaan vituttamaan. Hienopiirteinen ohjailu yleensä onnistuu: harvennusvoimakkuuden pieni säätö tai puulajivalinnat harvennuksilla. Samalla saattaa nähdä, tunnistaako koneen puikoissa oleva kaveri lehdettömän hieskoivun rauduskoivusta ja toimia tämän mukaan tulevissa pystykaupoissa.
Korpituvan Taneli: Ei se maalileimakaan näy sen paremmin, jos vaan yhden täpän puun kylkeen suihkuttaa. Perinteestä poiketen niitä kirvesleimoja voi iskeä tarpeeksi monta niin, että varmasti näkyy joka suuntaan.
Edit: Joku asia on kyllä pahasti pielessä, jos hakkuu viivästyy puoli vuosikymmentä. Ja kuten kirjoitin, kirvesleimaus on viisasta tehdä vasta sitten, kun hakkuuajankohta on lyöty lukkoon.
Harvassa on omillakin mailla männiköt, joissa ei tyvitervastautia lainkaan olisi. Usein alkaa jo taimikkovaiheessa puita kuivua pystyyn ja leikkauspinnan voimakas pihkantuoksu viittaa juuri tyvitervastautiin. Tauti lienee siis tarttunut edellisen puusukupolven kannoista. Vaihtoehdot taitaa olla vähissä: perkausvaiheessa olen pidättäytynyt raivaamasta kaikkia koivuja nurin kun epäilys tyvitervastautipesäkkeestä on olemassa. Taimikonharvennusvaiheessa on tehty sitten päätös, kumpaa puulajia pienialaisesti suositaan. Toinen vaihtoehto olisi toimia suoraviivaisemmin ja seurata taudin etenemistä kulovalkean tavoin.
Tuntuisi, että aina ei tartunnan taustalla voi olla hakkuu. ”Yli-ikäisissä” (>150 v.) männiköissä puita alkaa siellä-täällä kuivua tyvitervastaudin takia pystyyn, vaikka edellisestä hakkuusta on aikaa montakymmentä vuotta. Tottapahan ne kärsii vanhuuden heikkoudesta ja ovat alttiita taudeille. Ennalta ehkäisevä toimenpide olisi katkaisuhoito hyvissä ajoin.
Toki metsänomistajan kannalta olisi hienoa, jos kesähakkuista voitaisiin kokonaan luopua. Teollisuuden puuntarve kuitenkin on ympärivuotista, ja kesähakkuista luopuminen näkyisi korkeampien puunhankintakustannusten myötä matalampina kantohintoina. Kyllä tässä tietyssä mielessä samassa veneessä ollaan niin metsänomistajat, koneyrittäjät ja koneenkuljettajat kuin teollisuuskin. Oman edun ankara maksimointi ei laajemmassa kuvassa välttämättä yksittäistä toimijaa lopulta hyödytä.
Muutama kommentti:
Savo’ttamies kirjoitti: ”AJ..no mistä sitten johtuu ,että kaikki koneiden kolhimat ja juuristovaurioiset puut ajourien varressa on lahoja.” No näin ei ainakaan meilläpäin Itä-Suomessa ole. Mm. joku vuosi takaperin huomasin hämmästyksekseni, että eräällä 2. harvennusleimikolla aikoinaan ensiharvennuksessa keskellä talvea kolhituissa kuusissa ei lahoa ollut ollenkaan. Männyt tuntuvat sietävän korjuuvaurioita myös yllättävän hyvin jopa harvennusajasta riippumatta, vaikka tyvitervastaudin ydinalueella ollaankin.
Hatelo sanoo, että ”Meillä Itä-Suomessa tätä männyn juurikääpää on ollut riesana iät ja ajat ilmeisesti talonpoikaishakkuiden perintönä.” Näin on, vaan onko syynä talonpoikaishakkuut – luulisi niitä tehdyn ympäri Suomen. Tyvitervastautia aiheuttava Heterobasidion Annosum kaiketi kuuluu metsän luontaiseen lajistoon ja kesähakkuut ovat avanneet sille laajoja leviämismahdollisuuksia, minkä myötä ongelma on eskaloitunut.
Puuki arvelee, että ”Olisiko Kanadan metsänhakkuutavan ero syynä tyvilahon vähäisyyteen siellä (?). Kokoruonkoina juontavat yleensä puut ja harvennushakkuita tehdään ainakin vähemmän kuin täälläpäin.” Kokorunkokorjuu kyllä kolhii pystypuita tavaralajimentelmään verrattuna pahemmin. Olisiko taustalla vallan erilainen metsätalouden kokonaiskuva verrattuna Suomen satakunta vuotta vallinneeseen suhteellisen intensiiviseen tehometsätalouteen?!
Vaikka avojuurisia taimia ei enää istutetakaan, on niistä kehittyneiden runkojen tyvilenkous ajankohtainen ongelma nyt ja vielä pitkään ennen kaikkea harvennuspuulla, jossa tukin mitat täyttävä puu lankeaa herkästi kuiduksi lenkouden takia. Metsänomistajan kannalta hakkuumies on äärimmäisen tärkeässä roolissa, kun lenkouden arviointi on viime kädessä nopeasti tehtävä subjektiivinen valinta. Puustoltaan samanlaisilla leimikoilla saattaa tukkiprosentti vaihdella rajustikin riippuen ostajasta ja konekuskista ja erityisesti pikkutukin teko on tarkkaa.
Huolestuneena olen pannut merkille hyväkasvuisilla istutuskuusilla toisinaan runsaslukuisina esiintyvät poikaoksat. Jos laatuviaksi tulkittavan poikaoksan paksuusraja asetetaan aikanaan matalaksi ja jos niitä ei kenties sallita yhtään tukkipöllissä, niin muutoin laadukasta puuta uhkaa mennä kuitukasaan valtavia määriä.
Perinteitä kunnioittava kirvesleima erottuu hyvin varsinkin havupuiden kyljestä. Maali ei myöskään ihan ilmaista ole toisin kuin leimakirveen heilutus. Värivikojen vaara tietenkin kannattaa pitää mielessä eikä tehdä leimausta liian hyvissä ajoin.
Maali on toki hyvä vaihtoehto. Jos leimattu puu jostain syystä jää pystyyn, niin laatuvikaa ei aiheudu. Värin valinta on jossain määrin hankala asia. Sininen näkyy oksien katveessa olevasta kuusen kyljestä talvipimeällä huonosti, punainenkin on vähän niin ja näin. Valkoinen olisi ehkä pihkapuilla hyvin erottuva ainakin lumettomaan aikaan, mutta koivusta se ei näy. Neonoranssia maalia itselläni on ollut käytössä. Nauhaleimauksessa väärien tulkintojen riski on iso vaihtelevien käytäntöjen takia.
Siemenpuumäntyjä merkittiin ennen vanhaan veistämällä kevyesti tyven paksuun kaarnaan rungon kiertävä rengas, joka häviää noin viiden vuoden kuluessa kaarnan hilseilyn myötä. Joissain tapauksissa tämä menetelmä voi olla käyttökelpoinen nykyäänkin.
En ole itsekään uudelle palstalle lähtenyt.
Mitä tulee omalla nimellä esiintymiseen, niin periaatteessa voisin näin toimiakin. Toisaalta anonyymiys tarjoaa mahdollisuuden suorapuheisuuteen: omalla nimellä ei viitsisi ehkä tilanteen tullen yhtä rajusti esimerkiksi tietyn ison metsäfirman toimintaa arvostella ihan jo kauppasuhteiden takia. Varmasti useampikin tuttu ja puolituttu tätä palstaa lukee. Samoin saatan kirjoittaa esimerkkejä vaikka korjuufirmojen toiminnasta nimiä mainitsematta, kuten vaikkapa havutuksen puuttumisesta kesäharvennuksella, varoituksen sanana muille palstalaisille. Jos omalla nimellä esiintyisin, saattaisi esimerkin kohde ymmärtää hänestä itsestään kirjoitetun ja ottaa nokkiinsa, vaikka nimenomaan tarkoitukseni ei ole ketään henkilökohtaisesti syytellä.