Käyttäjän Burl kirjoittamat vastaukset
-
Rakennuskannan huoltotöihin käytettävän sahatavaran lisäksi erilaisia puusepäntöitä: mm. huonekaluja, visakoivusta veitsien ja työkalujen kahvoja, viikatteen varsi, sukset. Viimeksi mainittuun olen erityisen tyytyväinen: lasikuituisiin metsäsuksiin verrattuna kevyet ja tervatun pohjan lepokitka iso ja liukukitka pieni: pitää vastamäessä ja luistaa alamäessä.
Tuppilankkua (mänty, kuusi, koivu (ml. visa-), haapa, harmaaleppä, tervaleppä, raita, lehtikuusi) taitaa olla kolmattakymmentä mottia odottamassa käyttötarpeen ilmaantumista. Särmättyä tavaraa on niukemmin, mm. kakkosnelonen on nytkin loppu, mutta yllättävän tarpeen ilmaantuessa sitä saa sirkkelillä halkaistua tuppilankusta käden käänteessä.
Parasta aikaa on kevättalvella kaadettujen kahden suksiparin aihiot pannuhuoneessa kuivumassa. Yleensä kuolettavan tylsien joulunpyhien aikana voisi alkaa ylimääräisiä lastuja suksien ympäriltä veistämään irti ja terva ehtisi ehkä kuivua kevättalven parhaisiin hiihtokeleihin mennessä.
Kuluneen reilun vuoden aikana kolme yli sadan kuution savottaa ensiharvennusta (kuitua / energiapuuta), kun aikaa on ollut. Lisäksi muutama kymmenen kuutiota tuulenkaatoja sekä polttopuita itselle pihapiiristä ja jokunen pihapuu kavereiden tonteilta, yhteensä nelisensataa mottia. Kohteet koneellisen korjuun kannalta hankalia, jolloin omalla työllä on huomattava merkitys metsikön jatkokehityksen ja myöhempien hakkuutulojen kannalta eikä suorittavan portaan tarvitse marmattaa kelvottomista leimikoista.
Tällä haavaa ei ole palavaa halua lähteä ehdoin tahdoin nujuamaan hakkuulle milloin vesi-räntä- tai lumisateessa, milloin vertaimevien hyönteisten ympäröimänä tai eväät jäädyttävässä pakkasessa. Mutta eiköhän ennen pitkää aika taas kultaa muistot höystettynä pystykauppaleimikoiden mahdollisesti huonolla korjuujäljellä ja savotalle tulee taas lähdettyä.
Puolustusvoimien reservi on kaiketi noin 250 000. Kysynkin hirvimiehiltä, onko passiin ajetun hirvieläimen kaataminen vaikeampaa, kuin vihollisen? (Joka lienee kelle tahansa terveelle ihmiselle muutoinkin vihoviimeinen asia).
Laajemman metsäalueen aitaamisen jälkeen pystyisi vertailemaan myös sitä, miten hirvieläinten läsnäolon puuttuminen yleisesti vaikuttaa taimikoiden kehitykseen, puun laatuun, vesakoitumiseen jne. Nähtäisiin se, tuleeko hirvimiesten lumituhoiksi väittämiä latvanvaihtoja, ”väärän” metsänhoidon aiheuttamia vajaatuottoisia taimikoita ja muita vastaavia tilanteita.
Kunnollisen aineiston saamiseksi aidattava olisi ehkä tuhatkunta hehtaaria. Kun omat pinta-alat ei tähän riitä, pitäisi harjoitus toteuttaa yhteishankkeena. Jos MHY on oikeasti metsänomistajan puolella, ei ole epäilystäkään, etteikö se lähtisi ilomielin puuhamieheksi hankkeeseen.
Riistakeskus, paikallinen riistanhoitoyhdistys ja metsästäjät varmasti tulevat riemuissaan mukaan ja tarjoavat talkooapuaan kumotakseen metsänomistajien perättöminä pitämänsä väitteet hirvituhojen todellisesta merkityksestä!
Olen harkinnut taimikkojen aitaamista, jotta pääsisi esmes koivua istuttamaan ilman 10 vuoden epävarmuutta viljelyn onnistumisesta. Kuvioittain tehtynä hinta olisi pienempi, mutta jos kymmenien hehtaarien tilan aitaamiseen kerralla investoisi, niin hehtaarikustannus olisi matalampi. Jatkossa voisi kaikessa rauhassa metsänhoitoon aidan sisällä panostaa kunhan aidan huollon hoitaisi.
Jees h-valta: koska vaikutat olevan aitauksen pioneeri ja valtalkunnan kärkiosaajia asiassa, niin voisitko kirjoitella ohjeet siitä, miten aidan teko ja pito on käytännössä viisainta toteuttaa?
Menee hiukan aloitusviestin ohi nyt, mutta loppujen lopuksi on yhdentekevää, maksaako sen kantokäsittelyn paperilla metsänomistaja vai metsäyhtiö. Kun tilanne on se, että kantokäsittely on tehtävä, koituu siitä kustannuksia hakkuussa, mitkä yrittäjä laskuttaa ja toivottavasti pystyy sen tekemään toteutuneiden kustannusten mukaan.
Jos kustannuksia ei ole sisällytetty puukauppatarjoukseen, on se kantokäsittelyn hinnan verran kovempi ja metsänomistaja maksaa laskun. Maksaessaan kantokäsittelyn puunostaja ottaa tämän huomioon puun hinnassa. Molemmissa tilanteissa myyjälle jää sama nettotulo ja vastaavasti ostajalle -kustannus. Tarjouksia vertailtaessa asia tietenkin on otettava huomioon, mutta kovinkaan monimutkaisesta asiasta ei ole kysymys verrattuna vaikkapa vaihtelevien tukkimittojen vaikutuksen arviointiin kaupantekotilanteessa.
Edit: kesä- ja kelirikkoaikana syksyllä korjattavissa olevasta puusta maksetaan lähtökohtaisesti parempi hinta. Tällöin on kantokäsittely tehtävä. Tuo seikka, maksaako käsittelyn myyjä vai ostaja, nousee merkitykselliseksi silloin, jos leimikon hakkuu tapahtuu ennakoidusta poikkeavana ajankohtana. Eli kun käsittelyä ei tarvitsekaan tehdä, tai se pitääkin tehdä, suunnitellusta poiketen.
Jätkä: ensimmäisen kasvukauden jälkeen noin puolentoista sentin mittaisia ja siitä ne yleensä lähtee kiihtyvällä tahdilla pituutta virumaan. Hirvituhoriskin takia kylvötuppaita ei juuri uskalla harvennella ennen neljän-viiden metrin pituusvaihetta, vaikka lehtipuuston perkauksen yhteydessä sen jo mielellään aloittaisikin. Jonkun etukasvuisen männyntaimenkin sieltä-täältä uskaltaa toki ottaa.
Kyllä niitä ostomiehiä tarvitaan niin kauan, kun keskivertometsänomistajalla ei ole ostomiehen osaamista leimikkosuunnittelussa ym. Lisäksi siihen ”ostomiehen” tehtäväkenttään kuuluu paljon muutakin, kuin tarjousten teko ja kauppakirjojen ja mittaustodistusten allekirjoittaminen.
Itse olen tähdännyt vahvasti kohti ”puuntuottajamaista” roolia. Mhy:n jäsenyys kävi aikanaan tarpeettomaksi. Leimikoiden tekoon on työkalut ATK:lla ja nauhoitukset ym. kenttätyö onnistuu varmasti itseltäni hyvin; parhaitenhan itse omat tilani tunnen.
Ostomiehen rooli on näin ollen kaventunut puukaupoissani. On olemassa viitteitä, että tämä näkyy myös puun hinnassa. Säästää aikaa ja vaivaa, kun tarjoamani leimikko ei välttämättä edellytä montaa maastokäyntiä ja luottamus mm. esittämiini leimikon korjuuolosuhteisiin on vahva (esim. ennakkoraivaus on tarvittaessa tehty, jos niin sanon).
Jees h-valta edustaa toisen sortin puuntuottajaa, joka säästää omia vaivojaan ja ulkoistaa asiantuntijatyötä muille. Varmasti monen kohdalla kannattava toimintatapa tämäkin.
Edit: metsänomistaja on puukaupoissa myyjä ja puunjalostusteollisuus asiakas. Eivät teleoperaattorit tai sähköyhtiötkään marmata siitä, että asiakkaat olisivat passiivisia kauppakumppaneita.
Esimerkiksi hirvikärpäsistä poiketen ne juurikääpäitiöt eivät käyttäydy niin, että esimerkiksi esimmäiset yöpakkaset ne hävittäisi. Niitä leijailee jopa keskellä ankaraa talvea, joskin harvalukuisesti. Tältä pohjalta on vaikea linjata, että milloin kantokäsittelystä voidaan luopua. Samoin paksuihin kantoihin sieni tarttuu herkemmin kuin pienempiin, mutta mitään tarkkaa rajaa ei ole olemassa, mihin se tarttuu ja mihin ei. Asetuksessa on keinotekoisen tarkat määrittelyt sekä ajanjaksoille että kannonpaksuuksille.