Käyttäjän Burl kirjoittamat vastaukset
-
Omille maille ei ole laserkeilausaineistoon perustuvat kuviotiedot vielä valmistuneet, mutta kauheita epätarkkuuksia noissa tuntuu olevan. Pituus kyllä vaikuttaisi sattuvan kohdalleen yleensä hyvinkin tarkasti. Kaiketi tekniikka ja menetelmät kehittyy ja tulokset sen myötä tarkentuu.
Kuormainvaakamittauksesta on pari kokemusta hankintapuiden osalta. Toinen oli harvennuskuitupuiden kanssa. 15 v myöhässä ollut kuusikon ensiharvennus ja alaharvennuspuut olivat laitanaan tupsulatvaisia, osa pystyynkuivuneita (nämä meni energiapuuksi). Tehdessä tuoreetkin puut tuntuivat poikkeuksellisen köykäisiltä ja kuormainvaakamittauksen tulos vaikutti olevan kymmeniä prosentteja alakanttiin. Kovin isosta puumäärästä ei ollut kyse joten viitseliäisyys eri riittänyt mittaustuloksen kyseenalaistamiseen.
Toisella kerralla mitattiin loppukesän ja alkusyksyn aikana hakatut energiapuut, joiden kuivuminen otettiin huomioon asiaa koskevan METLAN taulukon esittämällä tavalla. Olin hiukan skeptinen mittaustarkkuuden suhteen joten tehtiin kontrollimittaus perinteisellä menetelmällä tien varressa. Eroa oli alle 2 prosenttia. Tältä pohjalta kuormainvaakamittauksen tarkkuuteen kyllä luotan, kunhan tiheytensä puolesta mistään poikkeuksellisesta erästä ei ole kyse.
Joo, saanto on ainakin 20 % parempi näin tehtynä, kun kuitupuun mitat täyttämättömiä riukupuita on aika paljon. Kasalle niitä kyllä nakkelee suhteellisen vaivattomasti ja mieluummin jättää samankokoisen päävaltapuun oksaisen latvan karsimatta kuin riukupuun metsään lahoamaan.
Palsta on avohakattu noin 22 vuotta sitten ja ästysvakoon männyt istutettu. Varhaishoitotoimenpiteet jäänyt tekemättä ja kun vihdoin raivaussahan kanssa paikalle menty, on lähinnä koivuja jätetty kolmisentuhatta kappaletta hehtaarille. Koko- ja tilajakauma on epätasainen ja puut ovat usein ryhmissä = suorat ja symmetriset puut harvassa. Hankala päästä miestyönäkään tyydyttävään lopputulokseen. Lisäksi mt-pohja on laihanpuoleinen koivulle, mutta kun lakirajalle harventaa, niin eiköhän tuosta vielä vanerikoivikko kehity.
Karsittu energiaranka 27 € / kiinto tien varteen ajettuna ja hankintasavotta par’aikaa käynnissä. Kuitupuun hintatarjous oli sama, joten vapaamman katkonnan ja väljempien laatuvaatimusten takia päätin tehdä energiapuuksi. Koivikon ensiharvennus kyseessä ja lähtevät puut usein riukuuntuneita. Lähtevän puun keskikoko ehkä 40 litraa, mutta eipähän tarvitse hirveästi karsia ja noita vielä jaksaa kaatumisvaiheessa saatella samaan nippuun ja sitten joukkokäsittelynä kerralla poikki. Bensaa palaa kolmannes havupuuleimikon ensiharvennukseen verrattuna, mutta päivätuotoksessa suurta eroa ei liene.
Viisi kuutiota jos päivässä saisi tehtyä, niin viitisen kymppiä päiväpalkkaa jää pystykaupalla myyntiin verrattuna. Kuten tiedetään, riukukoivikko ei yleensä ole koneenkuljettajan suosikkikohde ja nyt hakkuu tulee tehtyä asiallisesti ja lopputulos on mieleinen.
Huonoon suuntaan on kerta kaikkiaan tämä titteleiden uudistus kulkenut. Kaiken huippuna ”metsämestarin” erikoisammatti (!) -tutkinto.
Ennen sotia syntynyt väki sentään vielä yleensä suhtautuu kunnioittavasti kun ilmenee, että ovat tekemisissä metsänhoitajan kanssa. Nuoremman väen korvissa varmasti metsämestari menee kirkkaasti metsänhoitajan edelle. Kirottua!
Sen verran on aiheesta kokemusta, että paikallisen peruskoulun oppilaat ovat muutaman vuoden välein käyneet suunnistamassa maillani, myös kesämökin ympäristössä. Pienimuotoista ilkivaltaa ovat siellä tehneet. Parempi jos rasteja ei sinne ilmaantuisi, mutta toisaalta vaakakupissa painaa myös sosiaaliset suhteet ja maine. Helposti leimautuu v-mäiseksi tyypiksi jos alkaa ikäviksi koettuja vaatimuksia esittää.
Kuten Näätä kirjoitti, tuo arvonkorjaus on enemmän tai vähemmän ”Stetsonin kaavalla” (hatusta vedetty), arvioijan subjektiiviseen tulkintaan perustuva kerroin. Ensin tilan puusto mitataan hyvään tarkkuuteen pyrkien, numeeriset odotusarvokertoimet haetaan taulukoista ja sitten lopuksi loppusummaa korjataan vaikka 20 tai 30 % alaspäin, miltä nyt sattuukin tuntumaan.
Nohevalla metsätilan ostajalla tietysti on ammattitaitoa arvioida tarjoushinta itse, mutta maallikot ovat heikommassa asemassa.
Muutamia pöllönpönttöjä ja telkänpönttöjä sekä lukuisia pikkulinnunpönttöjä olen tehnyt ja asentanut lähinnä pihapiiriin pl. pöllönpöntöt.
Yhteenkään isoon pönttöön ei tiettävästi linnut ole pesiytyneet syystä tai toisesta, vaikka vanhimmat varpuspöllön pöntöt ripustin jo monta vuotta sitten. Toisaalta taidokkaasti rakennetut pöntöt kestää ainakin 15 vuotta käyttökelpoisina, joten ehkä vielä asukkeja ilmaantuu.
Isojen pönttöjen rakentamista silmällä pitäen pitäisikin sahauttaa leveää lautaa (mm. 200 * 25 mm). Säästyy aikaa ja nauloja, kun ei tarvitse koota pienemmistä kappaleista.
Tolopainen: jos teilläpäin päätehakkuulla koivutukkia ei tuon enempää jostain syystä tule, niin viisasta on varmasti kasvatella pihkapuita sitten.
Edit: edellisessä koivuleimikossa oli lahoja jonkun verran ja apteerauskin olisi voinut olla tarkempaa, tukkiprosentti jäi 70:een. Kirvelevä tappio, kerta kaikkiaan.
Parhaimmillaan olen ollut suorasti tai epäsuorasti neljänkin tyypin kanssa tekemisissä nykyisen kemeran aikana saman hankkeen tiimoilta. Kiireapulaiset tuntuu ensin katsovan hakemukset ja muutamaa porrasta korkeampi viskaali tekee aikanaan lopullisen maksatuspäätöksen.
Parin hankkeen osalta on tullut puhelu Metsäkeskukselta. Toisessa metsäasiantuntija ilmoitti huomanneensa virheen kohteen pinta-alassa ja esitti korjaavansa pinta-alan eteenpäin lähteviin papereihin. En hyväksynyt ehdotusta, vaan lähetin sähköpostilla tuoreen ilmakuvan, joka osoitti aiemmin ilmoittamani pinta-alan oikeaksi. Paluupostissa kaveri pahoitteli erhettään, silmäilemänsä ilmakuvat olivat monta vuotta vanhoja ja kenties jyrkän rinteen alle pitkinä piirtyneet pystypuiden varjot myös aiheuttivat virhetulkintaa kuvion rajauksessa.
Toinen puhelu koski tilannetta, jossa olin toteutusilmoituksen lisätiedoissa maininnut, että kuvioiden rajaaminen hiukan muuttui nuoren metsän kunnostuksen järkevän ajourasuunnittelun myötä. Halusivat päivitetyn kartan, jonka olin lähettänyt jo toteutusilmoituksen liitteenä, minkä sitten ilmoitin liittäen ko. kartan vielä tähän viestiin.
Olisi todellakin mielenkiintoista tietää, minkä verran byrokratian pyörittäminen maksaa.
Mitä tulee alkuperäiseen aiheeseen, niin omat reilut sadan kuution erät ovat menneet kaupaksi. Tosin em. energiapuusavotan kauppa viivästyi. Ennakkoon oli keskusteltu yhden firman kanssa puukaupasta ja suupuheella lupasivat ostaa. Tilanne olikin muuttunut kun puut oli tien varressa, mutta erä meni muutaman viikon päästä toiselle ostajalle.
Loppuvuodesta kirjoitin, että hankintapuut ovat tältä erää tehty ja toistaiseksi intoa savotan tekoon ei ole mutta epäilin, että tilanne ennen pitkää taas muuttuu. Näin onkin käynyt: tuntuu taas siltä, että ”oikeisiin töihin” pitäisi päästä.
Kohteena saattaisi olla koivikon päätehakkuu. Pinta-ala puoli hehtaaria ja kolmisensataa kuutiota hehtaarilla. Alla 10 000 elinvoimaista kuusentainta. Moottorisahan kanssa tehtynä kehityskelpoinen taimikko varmasti säilyisi.
Kun omt:llä taimikonperustamiskustannus muokkauksesta taimikon harvennukseen on Etelä-Suomessa noin 2000 euroa, syntyisi tuhannen euron verran säästöä. Keskitilavuus on arviolta 750 litraa/runko. Maltillisesti arvioiden päivätuotos olisi parinkymmenen kuution luokkaa, joten vaikka muutama räntäsadepäivä viivästyttäisi urakkaa, niin kymmenessä työpäivässä homma olisi tehty.
Sahakustannus ym. kuittautuu 10 vuoden ajansäästöllä taimikon kehityksessä. Harrastukseksi hanke mielestäni ihan hyvä rahallisesti ajateltuna.