Projektitappioita tosiaan vaikea kokonaan välttää. Nyt on ollut aika erikoinen syksy. Ensimmäisen kylvövuoteni menestyksen innostamana kylvin seuraavana vuonna entistäkin enemmän terhoja, suurimman osan suoraan maastoon. Tulos oli suuri pettymys. En tiedä oliko syynä runsas jyrsijäkanta, huono sää vaiko vain huono terhovuosi, mutta itävyys taisi olla luokkaa 1%, edellisenä vuonna 95%. Tammentaimien kasvatuksessa ei siis kannata lannistua, jos jonain vuonna käy kato.

Luulisi, että jonkinnäköinen talvi olisi hyvä järkätä myös sisälle kylvetyille taimille (+1 – +4 astetta ja pimeää vaikka 6 viikkoa). Ei ole sen laajempaa kokemusta, mutta yritin kerran ottaa tammentaimen huonekasviksi. Huolehdin ruukkumullan kosteustasosta aika säntillisesti, mutta syyspimeillä lehtensä pudottanut taimi ei kevään tullen herännyt eloon. Olisi varmasti kaivannut viileää ja pimeää viimeistään lehdet pudotettuaan.

Jyrsijät ovat pysyneet hyvin loitolla kasvatusmaaltani asennettuani sen ympärille 20cm maan alle asti ulottuvan tiheän suojaverkon. Tällöin taimikohtaisia suojia ei tarvita. Eräänä vuonna, kun olin asentanut verkon vain 5 cm:n syvyyteen asti, vesimyyrät söivät juuria 80%:sta taimista, ja 40%:sta kokonaan. Taas tuli projektitappio, mutta siitä opittiin – verkko kunnolla syvälle. Siis ainakin jos vesimyyriä alueella esiintyy.

Jos työtunteja ei lasketa, niin voisit perustaa ensin kasvatusmaan, muutama metri kanttiinsa. Alareunastaan maahan haudattu 1m korkea verkkoaita ympärille, niin myyrät ja jänikset pysyvät poissa. Kylvät terhon tai kaksi 10-15 sentin välein, rivivälillä 20cm. Pieni kasvatusmaa mahdollistaa tehokkaan suojauksen ja pienivaivaisen kitkemisen ne ensimmäiset pari-kolme vuotta. Tuossa iässä hyvin hoidetut taimet saavuttavat jo lähes metrin pituuden, jolloin eivät hevin heinikkoon tai muuhun matalaan kasvustoon huku. Samoin juuristo on vielä sen verran pieni, että siirto onnistuu pienellä vaivalla. Surkeimmat taimet voi myös hylätä tässä vaiheessa. Taimet voi suojata esim. Etolan ns. tuuliverkolla, silmäkoko 5mm (muovia), joka tosin edellyttää alkuvaihessa tukikeppien käyttöä.

Näillä opeilla lähdin kasvattamaan tammimetsää Kangasalla terhonkeruusta vuonna 1995, joten tammeni ovat kasvaneet 18 kesää. Lehtomaassa parhaat ovat nyt ylittäneet 9m, savimaalla, jossa 30cm ruokamultaa päällä latvat ylittävät yleisesti 6m, parhaat 7m. Savimaalla, jossa 5cm ruokamultakerros, alla jäykkää savea, paremmat puut ovat 5m hujakoilla, suurin osa yli 3m. Pystykarsinta ja tuplalatvojen poisto kuuluu kevättalven puuhiin. Oksattomat rungot tosin houkuttelevat hirviä, joille kuori maistuu.

Tammen täytyy saada täyttä ja rajoittamatonta auringonvaloa latvallensa, muuten se masentuu ja näivettyy aluspuuksi. Parisataa harvan männikön alle työläästi istuttamaani puuta menivät tästä syystä hukkaan. Tungospuita pitää siis kurittaa katkomalla latvoja tarvittaessa, jotta tammen ylin latva saa suoraa auringonvaloa. Tungospuina minulla on lehtomaalla lähinnä luotaista koivua, pihlajaa ja haapaa, lisänä istuttamiani pähkinäpensaita. Savimaa-istutukseni tehtiin heinikkoon, joten siellä tungosta tuovat lähinnä toiset tammet, joista heikoimpia päätyy vuosittain mm. aidanseipäiksi, jotta paremmille puille riittää valoa (latvuksesta pitää olla vihreänä vähintään puolet puun korkeudesta, muuten puu masentuu).