Käyttäjän auvo kirjoittamat vastaukset
-
Nyt on runsas terhovuosi, ei kun keräämään ja kylvämään, jotka haluavat tammimetsiköitä perustaa.
Tulipahan testattua tammenterho ruokana tuossa menneenä viikonloppuna. Kuorin tunnin ajan tammenterhoja, niitä tuli kuorittuina noin puoli litraa. Keitin noin kaksi tuntia, vaihtaen keitinveden viidesti, jotta parkkiainepitoisuus saatiin pienemmäksi. Lopputuloksena oli suutuntumaltaan aitokastanjan ja jauhoisen perunan väliltä oleva hyvin miedonmakuinen tuote, jota kyllä voisi lappaa vatsan täyteen, muttei se mitään kovin erikoista herkkua ollut. Ehkäpä jotain hummuksen kaltaista siitä saisi sävellettyä oikeilla mausteilla. Samoin tietty leipätaikinan jatkeeksi tai puuroon sitä voisi sekoittaa, mutta varsin suuritöistä ravintoa tuo on. Jättäisin viimemainitusta syystä suosiolla pula-ajan ravintolähteeksi.
Tuolta löytyy tammitukkien kasvatusohje Ruotsin laivaston malliin:
http://www.husqvarna.com/fi/outthere-news/sodan-tammet-ja-miten-kasvatetaan-taydellinen-tammi/
Jätkälle:
Tammellakin on oksakaulus, joka tulee jättää kiinni. Kaulus suojaa runkoa lahon hyökkäykseltä ja siitä lähtee haavan paraneminen liikkeelle. Kaulus poistamalla myös haavapinnasta tulisi merkittävästi suurempi. Alikasvoksena minulla metsänpohjaan istutetuilla alueilla muiden lehtipiuden vesakkoa ja jokunen kuusentaimi. Heinikkoon istutetuilla alueilla jonkin verran istutettuja pähkinäpensaita.Raivoojalle: Oksakarsinnan yhteydessä poistan tärkeysjärjestyksessä:
-muut, paitsi parhaan latvaverson
-pystyyn kasvavat oksat
-paksuimmat oksat
-kuolleet oksat
-alimmat oksatsiten, että vähintään puolet puun pituudesta pysyy vehreänä. Tavoitteena on tuottaa oksatonta tyvitukkia. Liian suurta haavapintaa vältetään, ei liikaa oksia samana vuonna, tällöin tärkeysjärjestyksessä ensimmäiset ensin, muut jäävät seuraavaan vuoteen. Parhaita ajankohtia ovat kuiva sydän- ja kevättalvi (kuivin vuodenaika, mahdollisimman vähän lahottajaitiöitä ilmassa) sekä aika juuri ennen lehtien puhkeamista (jolloin haavojen paraneminen alkaa lähes välittömästi).
Uudehkolle:
Viimeisen kymmenen vuoden aikana oli jokin kevät (en muista tarkoin, mikä), jolloin 2/3 tammista puhkesi lehteen vasta juhannuksen jälkeen (!). Diagnoosini oli, että silloin oli tullut talven pakkasista pahasti näpeille, niinkin pahasti, että pelkäsin pahinta. Ei tainnut kuitenkaan yksikään puu lopulta kuolla. Mahtoiko olla sellainen kevät, jolloin ylin päivälämpötila maaliskuun alussa saattoi olla jopa +5 astetta, mutta seuraavan aamun alin taas jopa -38,5 astetta. Noin rankka lämpötilojen vuorokaudensisäinen vaihtelu lie myrkkyä monille muillekin eliöille.Oksakarsinta käynnissä, mutta sadonkorjuuvaihettatakin makustellaan. Aiemmin olen tehnyt harvennuspuista lähinnä tomaattikeppejä ja viime aikoina satakunta aidanseivästä, mutta viikonloppuna tuli kaadettua pari kolmemetristä, 23-vuotiasta ”tukkia”, tyvipää n. 15 cm ja latvapää n. 10 cm läpimitoiltaan. Toinen aika mutkainen, mutta toisesta saanee aikanaan sahattua pari lankkua, ei ainoastaan parkettitavaraa. Kuivatusta varten sahauspinnat umpeen erikeeperillä ja latoon kuivumaan hissukseen kuoren läpi hengittäen pariksi, kolmeksi vuodeksi. Tummaa sydänpuuta ilahduttavat 2/3-3/4 läpimitasta. Paremmat puut, parhaiden 23-vuotiaiden tyvitukit vastaavilta mitoiltaan n. 25cm ja 20cm, jäivät tietysti lihomaan. Mikä lie tilanne kolmenkymmenen vuoden kuluttua…
Laittamassani Metsälehden linkissä oli pari turhaa välilyöntiä. Ne kun poistaa, niin linkki toimii.
Alku-ja keskikesän viileys laittoi miettimään, josko tämän vuoden toinen kasvupyrähdys jää tuleentumatta, mutta elokuun lämpö pisti kehitykseen vauhtia, mitä nyt härmä paikoin kiusaa. Oravat ja närhet ovat aloittaneet jo satokauden, pähkinäpensaista, joita olen metsälehmusten ohella istuttanut varjostamaan tukkitammien runkoja ja parantamaan hyvin maatuvilla lehdillään karikkeen koostumusta.
Alla pari linkkiä tammenkasvatuksen veteraanin aikaansaannoksiin.
http://areena.yle.fi/1-212390
kelaa kohtaan 02.15-11.40http://www.metsalehti.fi/Global/Metsalehti/Lehdet/pdflehdet/2013/makasiini_6-13.pdf
Kannattaisikohan, noin niinkuin ideaalitapauksessa, odottaa istuttamisen kanssa siihen asti, että taimien juuret aloittavat kasvunsa? Tällöin istuttamisen yhteydessä väistämättä vaurioituvat juuret lähtisivät välittömästi parantumaan. Muuten vauriokohdat ovat mainittuun hetkeen asti alttiina taudinaiheuttajasienten hyökkäykselle. Jos urakka on suuri ja resurssit rajalliset, tuosta ideaalista on varmaankin viisasta tinkiä.
Myrkyttämällä heinikkoa saadaan varmasti parempi lähtönopeus taimille. Ilmankin pärjää, kunhan muilla toimin, so. kitkemällä tai niittämällä, pitää tammenlatvan valossa. Juuristokilpailu tietty tuolloin verottaa kasvuvoimaa pari vuotta, mutta vähitellen tammi lannistaa heinät varjostuksellaan. Myyrät voivat aiheuttaa nuorille taimille jopa totaalisen täystuhon. Jänikset voivat kiusata vielä melkein kymmenvuotiaita taimia. Hirvi voi tuhota vielä kaksikymmenvuotiaita puita. Kyllä kannattaa suojata suurella vaivalla kasvatetut puut eläintuhoilta.
Tungospuiden käsittelystä vielä vinkki: Alussa pitää huolehtia siitä, että tammen (ylimmät) latvat saavat täyttä valoa. Tämä tarkoittaa tungospuiden latvojen katkomista, mutta nimenomaan latvojen, ei koko runkojen. Tällöin oksattomaksi varjostuksen ja viimeistään oksakarsinnan kautta jäävien tammenrunkojen kaarna ei ole niin houkuttelevaa hirvieläimille, koskapa turvankorkeudella on tarjolla meheviä haavan, pihlajan tai pajun vuosikasvaimia. Luonnollisestikin tämä edellyttää ainakin alkuvaiheessa vuotuista latvomiskierrosta, jotta tammenlatvat pysyvät auringossa. Kaarnansyönti alkoi tammistoissani oikeastaan vasta sitten, kun varjostus ja latvomisen mukanaantuomat sienitaudit vähensivät merkittävästi tungospuustotynkiä.
Oksakarsinnalle otollisinta aikaa on mielestäni pakkaskuiva ja aurinkoinen kevättalvi, jolloin sieni-itiöiden määrä ilmassa on pienimmillään ja hanki kantaa lumikenkiä (ketterämmät ja tukevammat jalassa kuin sukset).