Käyttäjän Aukusti kirjoittamat vastaukset
-
Anton esitti kysymyksen: ”Mistä kenkä puristaa?”
Vai kuristaako pipo?
Minusta on turhaa avata uutta palstaa kun tuo entinen Tanelin alkuunsaattama sisältää myös ”historiaa”. Ainakin uusien lukijoiden uskoisin mielenkiinnolla silmäilevän vanhaakin tietoa.
Harrastus se lienee metsästys monelle ja tunnetusti harrastukset tulevat kalliiksi.
Vaikeaa ja turhaa lienee tutkia metsästyksen tuottoa valtiolle ja paikkakunnalle.
Vähävaraiselle ja työttömälle metsästys tuottaa syötävää pöytään.
Hyvä asia on aseistuksen ja ampumataidon säilyminen kansalaisilla (kodinturvajoukoilla).
Ulkomaista poltoainetta palaa, mutta jos on samalla poromies niin kuluthan saa verotuksessa vähentää, vai mitä?
Olen huomannut, että luonnossa ovat hevosmuurahaisillle mieluisia jo kuolleet tai kuolemassa olevat suurikokoiset kuuset ja männyt. Rakennuksen uudet, vielä kesken kuivumista oleva puurunko ei ole niille niin mieluisaa kuin jo täysin kuiva ”kierrätyspuu”. Ne muutamat vanhat järeät palkit minun talossani ilmeisesti houkuttelivat ne pesänrakennukseen.
Entä ne muut arvot tilakaupoissa? Jos myytävä palsta rajoittuu omaan palstaan, niin silloin kannattaa maksaa ylihintaakin.
Sitten, jos tilalla on vesioikeuksia ja tykkää kalastaa niin sehän voi olla huomattava arvo. Olen huomannut, ettei sitä aina oteta myynnissä mukaan todelllisesta arvostaan.
Entäs sitten metsästysmahdollisuus. Silloin voi jo pelkkä puuton suokin olla arvokas. Joskus voi metsästysseuraan pääsyn ehtona olla määrätty pinta-ala omistuksessa.
On monenlaisia virkistysarvoja, puuhapalstoja jne, jolloin puuston arvo ei suinkaan ole määräävä tekijä kauppahinnan muodostumisessa.
Rauta- eli hevosmuurahainen voi siirtyä naapurin rakennuksesta uuteenkin rakennukseen.
Omakohtaisena kokemuksena voin kertoa miten kävi kun naapuritontilla olevan saunarakennuksen hirsiseinässä oli muurahaisilla pesä. Ilmeisesti siinä olevia murahaisia kulki maassa ravinnonhakumatkoillaan myöskin meidän tontin puolella. Niinpä ne huomasivat uusia järeitä puurakenteita olevan tarjolla. Vasta sitten parin-kolmen vuoden jälkeen totesimme niiden olevan valloittamassa taloamme. Ne olivat huomanneet tiiliverhoilun alimman varvin joka kolmannen pystysauman jätetyn tuuletuksen vuoksi avoimiksi. Siinäpä oiva kulkutie seinän puurunkoon tumman auringon lämmittämän tiiliseinän taakse.
Alkoi sota muurahaisia vastaan. Siihen aikaan sai vielä ostaa kunnon myrkkyjä. Sitä ne ulkona kulkevat veivät mukanaan aina pesäkoloihin saakka ja voitimme sodan.
Millähän hinnala net vihiriät ostelivat niitä jänkäpalstoja sieltä Kemihaarasta. Kuulin että peräti aarinki kokosia palstoja net olisivat ostanhe. Vishinki oli ollu kovat hinnat ko jäivät sitte valtiole maksamatta erotuskulut niinku lohkomiset ja lainhuuvot.
On ne vainki melekosia ko saavat olla maksamatta lainmukasia kuluja?
Keplottelivat näin lissää Vuotosalthan maanomistajavastustajia.
Voihan vihiriät!
Jo vain mieki voisin jänkää myyvä nuin hyvälä hinnala! Tulishan siinä kunnon korvaus heinäjängäle.
Mutta nehän pittääpi sitte lohkasta omiksi tiloiksiki, eikä jättää erottamatta kuin Kemihaarasa vihireitten ostamat palstat. Saishan siitä valtioki sitte kassanpohojale tuloja, jos nyt niitä ostajia ilimaantuis. Ja pitäshän se minunki maksaa verot valtion kashan.
Saattashan ne vihiriät hoksata, että piittääpi se kieltää jängän myynti. Rikastuisivat mokomat Aslakit ja Aukustit. Ja sehän olis niin väärin!
Voihan vihiriät!!!
Eipä taitaisi ”kunnian kukko laulaa!”, sille joka palkkaisi pikkupojat pesiä hävittämään.
Kuulin tapauksesta viime vuosisadan puolelta, missä eräs rastaita vihannut mies oli palkannut poikia hävittämään räkätin pesiä. Korvaus oli munien lukumäärän mukaan.
Pojat eivät varmastikaan tunteneet eri rastaslajeja, liekö toimeksiantajakaan. Siinä meni mukana punakylki-,laulu- ja kulorastaan munatkin räkätin laskuun.
Viime kesien akana on kummasti öiseen aikaan ”jäänyt autojen alle” erään marjoja viljelevän tilan kohdalla rastaita.
Ihmeellistä, ettei samaa ilmiötä siinä määrin ole tapahtunut muitten marjatilojen kohdalla.