Käyttäjän Aukusti kirjoittamat vastaukset
-
”Ylioppilas” oli tosiaan parkkaajille tuttu nimitys vain päistään kuorituille ”pölleille” ja ”sulleille”. Kun kevätpuoleen kuorittiin lanssissa uittoreitin varrella talvella hevosella ajettuja tukkipuiden ”nokkia” pinoon.
Kun sitten kuoritut pinot pantiin eli ”vyörytettiin” rannalta uitettaviksi niin työnjohto tarkasti oliko kuorinnassa tehty näitä ylioppilaita. Heillä oli tieto kunkin pinon parkkaajasta muistikirjassa ja ylioppilaan tekijän nimi joutui ”mustalle listalle”, eikä ko. parkkari saanutkaan seuraavana keväänä parkattavaa. Näin ainakin peloteltiin.
Eipä tullut itse tehtyä, mutta näin kyllä naapuripino kaverin tekevän.
”Tulet” ne meilläpäinkin tehtiin ja ”keittistankoon” ripustettiin kahvipannu, nokipannu. Tavallisesti pitempiaikainen ”tulipaikka” tai ”asentopaikka” perutettiin lähelle ”vesipaikkaa”, ojaa (puroa) tai ”hetettä” (lähde).
Sodan jälkeen käytettiin kahvinkeittoon paljon kenttäpakkia, eli ”römpsää”. Saksalaisten ohutseinäinen teräsrömpsä oli hyvä. Siinä vesi kiehui nopeasti. Tehtiin kahvinkeittoastioita myöskin viilaamalla tyhjentyneestä kilon lihasäilykepurkista leikattu reuna pois, lyömällä naulan avulla reiät vastakkaisten sivujen yläreunan lähelle ja pujottamalla rautalanka sangaksi. Siinä vesi kiehahtikin tosi nopeasti. Ei kyllä tainnut olla niitä terveellisimpiä keittoastioita!
Tällaisen tarinan kuulin asianomaisilta:
Hirvikolari kaupungin kadulla.
Nuoripari ajeli puolenyön tietämissä pohjoisen kaupungin asemakaava-alueella auringon paistaessa.Nopeuden ollessa alle 50 km/h.
Yhtäkkiä kadunvarren talon pihasta ryntäsi kaksi hirveä eteen. Rysäys, matkustajan pelästynyt huuto ja hirvi ”istui” kadulla. Josta raahautui metsään. Autossa lasinsirpaleita, hirven paskaa ja karvaa, luki poliisin tarkastusraportissa.
Peltivaurioiden lisäksi mm kuljettajan puoleiselta sivulta särkyi takalasi, vain kuskin kohta oli ehyt, sitten meni myöskin tuulilasi. Henkilövahinkoja ei tullut.
Toteamus, tässä oli varjelus oli mukana!
Meilläpäin sanottiin pöllinparkkauksesta, että ”puolipuhtaaksi” kuorittaessa vain kaarna poistettiin ja ”puhtaaksi” kuorittaessa piti vuolla ”koloraudalla” puun pintakerros pois kauttaalttan.
Itse en henkilökohtaisesti ole tehnyt ”priimaa”, vaikka aloitin isän mukana parkkaukset v. 1945.
Mutta onko palstalaisille tuttu termi tehdä ”ylioppilaita” parkattaessa ? Niitä olen muutaman nähnyt !
Sirkkelöin pihallani polttopuita klo 18.20 ja uusi naapuri soitti poliisit paikalle. Poliisijärjestyksen mukaan kyseiset puuhat olivat sallittuja klo 19.00 saakka. Sanoivat päivää ja että täälläkö se metsuri sahailee? Kysyinkin heiltä että joko se kello on seitsemän? Ei ollut. Haastattelivat ja tekivät muistiinpanoja. Täytyihän tilastoon saada merkintöjä. Jatkoin kellon mukaiseen aikaan.
Tälläisilla soitoilla se naapurisopu säilyy, vai säilyykö ! ?
Näille ulkomailta värvätyille poimijoille kelpaavat ravinnoksi myöskin hirvien kaatopaikoilla sisälmykset.
Toisella laidalla maapalloa taasen Kanadan alkuperäisväestöön kuuluvilla intiaaneilla on lupa ottaa hirvi ravinnoksi tarvitessaan. He ajattelevat myöskin susien ym petojen ruuansaantia ottamalla ruhosta vain parhaat palat, kuten paistit ja jättävät loput metsään. Näin petojen ei tarvitse tappaa hirviä, vaan ne paistit säästyvät ihmisille.