Käyttäjän Aukusti kirjoittamat vastaukset
-
Erikoisen ”työmaakopin” näin eräänä kesänä vaimon tekopitäjässä. Kävelin vaimoni siskonmiehen mukana naapurin hylätyn kytöpellon alueella ja siinä metsän reunassa puiden ympäröimänä oli kuorma-auton hyttä! Joka puolella kasvoi puita vieri-vieressä. Ei ollut enää pääsyä ovelle!
Isäntä kertoi sen olleen naapurilla sateensuojana kun isäntäväki oli siellä katsomassa karjaansa ja työskentelmässä metsässä. Myös toimi varastona hiehojen kivennäisrehuille vuosikymmenet sitten kun kytöpellot olivat olleet nuoren karjan kesälaitumena.
Se on itse marjayrittäjä, joka autonromut hankkii, kunnostaa ja vuokraa poimijoille.
Eikä ne majoitustilatkaan ilmaisia ole, vaan homeisista, joskus ilman kaikkia mukavuuksiakin olevista nukkumapaikoista marjayrittäjä perii poimijoilta vuokran. Senverran, että tienaakin sillä.
Tämä ei ole legendaa!
Ajelevat kuulemma hyvin huonokuntoisilla autoilla nämä ko.marjanpoimijat. Marjayritys korjaa autoja katsastusta varten ja huhujen mukaan osat otetaan takaisin ja käytetään toiseen korjattavaan katsastusta varten. Lienee legendaa!
Lapin miesten (lappalaisten) sanotaan olevan niin laiskoja etteivät tee kunnon tulia vaan pienet ”kynsitulet”.
Kun ovat nähneet etelän miehen tulet niin sanovat sitten: ”Hullu mies lantalainen, tekee isot tulet ja menee kauas lämmittelemään!”
Enpä ole koskaan nähnyt hirven nuoleskelevan maantiellä suolaa.
Ajan vuosittain n.15000 km, josta ajopäiväkirjan mukaan tulee kodin ja metsäpalstan välisistä matkoista hieman yli puolet. Hirviä kyllä näkyy matkalla usein, lukuunottamatta tätä kuluvaa vuotta.Yleensä hirvet ovat tietä ylittämässä. Vain kerran seisoi yksi keskellä tietä, ei kuitenkaan nuoluhommissa
Porot sensijaan ovat huomanneet tiesuolan maittavan ja niitä on talvisin tiellä nimenomaan nuoleskelemassa suolaa ja muita saasteita. Ainakin osa poroista haistaa ihmisten vedenheittopaikatkin ja nuoleskelevat tarkoin ja syövät lumen paikalta. Tällaiselle porolle on oma nimensäkin: ”kusikko”
Nuolukivet ohjaavat hirviä kauemmas ja ilmeisesti nykyisin saavatkin suolaa tarpeeksi sieltä ja kasvillisuudesta. Onko hirven suolantarve suhteellisesti yhtä suuri kuin porolla?
Tässä työmaakopin ratkaisu enemmän kuin minimin vaativalle:
Jos omistat harvaseinäisen pienen heinäladon tai saat sellaisen kohtuuhinnalla, tahi teet sellaisen itse, niin siitä aloitat. Sopivaan paikkaan sijoitettuna saat siitä oivallisen taukopaikan. Ladon peräosaan rakentelet erillisen lämpöeristetyn ja pienellä kaminalla varustetun ”kopin” vaikkapa yöpymistä varten. Etuosa toimii hyvin tuulettuvana varastona, jossa vaatteet ja varusteet kuivahtavat sekä polttopuut ovat sateelta suojassa.
Metsästystä tai kalastusta harrastava saa siitä samalla tukikohdan itselleen.
Tällainen työmaakoppi ”istuu” hyvin maisemaan, esim rannalle ja ohikulkija luulee sitä ladoksi kun savupiipunkin tekee läpi takaseinän mutkatorvella.
Kun suomalainen sissi, samoinkuin meikäläinen siviilimies ja entinen partiolainen haluaa tehdä kahvitulet, ettei savu paljasta tulistelijaa muille, niin kuivia kuusen alaoksia taittelemalla tulipuiksi se onnistuu.
Kyllä hirvet syövät meilläkin vesikasveja. Kahlovat juurakoita matalasta vedestä. Tuuli kuljettaa sitten rannoille kasvien lehtiä, joista juuristo on syöty. Mitä nämä kasvit ovat, sitä en ole tullut toistaiseksi lajilleen selvittäneeksi. Mahdollisesti esim. raatetta.
Palstalaisilla on varmasti tietoja?
Mistä hirvet saivat suoloja ennen nuolukivien aikaa?
Ranteiden kipeytyessä oli meilläpäinkin käytössä kansanlääkinnän ohjeen mukainen villalankaside ranteisiin kiedottuna. Auttoi omakohtaisten kokemusten mukaan.
Saippuaa ei meillä käytetty kintaskäsissä. Kylmänä aikana oli nahkakinttaissa sisällä villavanttuut, eli lapaset. Kesällä voideltiin käsiä pikiöljyllä. Sehän kävi siinä samalla kun kämmenelle kaatoi pikiöljypullosta lorauksen ja hieroi samalla niskaankin hyttysten karkottamiseksi.
Se pikiöljypullohan oli sellainen jokamiehen varuste. Pienisuinen pullo, jossa nahkaverhoilu. Se riippui ”tuppivyössä”. Pulloon laitettiin uutta ainetta isommasta pullosta kaatamalla mukalle taitettua tulitikkua myöten. Muuten niin pienisuiseen pulloon ei olisi ainetta saanut kaadettuakaan.