Käyttäjän Aukusti kirjoittamat vastaukset
-
Kts aikaisempaa viestiäni, jota kohtaan on esitetty kritiikkiä.
Tottakai se hirviporukka, jolle maan olen vuokrannut saa käyttää tietäni. Porukassa on mukana avaimen haltijakin.
Jokamiehenoikeuksien mukaan tieni on vapaasti käytettävissä. Puomi ei estä sellaista käyttöä.
Tien olen rakennuttanut täysin omilla rahoillani, käyttämättä mitään avustuksia.
Tieni on ollut ilman lukittua puomia vuosikymmeniä, mutta vakituisten käyttäjien kanssa on nyt yksimielisesti päätetty sulkea puomi.
Kun en itse metsästä niin toivoin merkkiä jahdin ajaksi sen vuoksi, etten häiritsisi metsästystä.
Täällä pohjoisessa olen vähentänyt nykyisin moottori- ja raivaussahan kertapoistona vuosimenoissa. Aikaisemmin olivat vuosipoistoina.
Työmoottorikelkka, tukki- ja talousreki, halkosirkkeli ja halkomakone ovat kaluston vuosipoistoina. Peräkärry ja ATK-laitteet (50%) kaluston vuosipoistoina. Taukotupa aikaisemmin rakennusten vuosipoistoina, kunnes verottaja hyväksyi metsätalouden rakennukseksi, jonka arvo on niin vähäinen, ettei siinä ole enää poistettavaa arvoa ja kulut nykyisin vuosimenoina.Omin varoin tehdyt metsätiet sekä kaikki ojitukset vuosipoistoina. (Pienehköt piennartiet ja korjaukset hyväksyttäneen vuosimenoina.)
Hyvät perustelut ja selvitykset auttavat verotuksessa.
Hyviä ohjeita ovat kaverit antaneet. Lisäisin vielä rehevimmille kasvupaikoille uudistettaessa siperian lehtikuusen.
Itsellä kokemusta sekaistutuksesta ojitettuun mustikkakorpeen, joka muokattiin syväauraamalla. Turvekerros oli noin 30 – 40 cm, alla hiekkainen, osittain hiesuinen moreeni. Aikana, jolloin kuusta ei hyväksytty, istutin lehtikuusia 5-6 m välein omin luvin ja perillliset pari mäntyä aina siihen välille. Luontaisesti on tullut lisää mahdottomasti kuusta ja koivua,mäntyäkin. Perattu kerran ja odottaa harvennusta.
Ajatuksena on jättää lehtikuuset viimeisiksi järeytymään.
Muutama vuosi sitten kun hirven metsästystä varten maanvuokraussopimusta uusittiin, esitin toivomuksen, että merkkaisivat tien päässä lipulla milloin tieni varrella metsästetään. Luvattiin, mutta kertaakaan ei lippua ollut tien alkupäässä. Ja siellä olivat ajelleet muutkin metsästävät porukat.
Merkkkiä toivoin siksi, etten menisi jahdin aikaan töihin samalle alueelle.
Nyt on lukittu puomi, johon ei ole avaimia kuin vakituisilla tien käyttäjillä.
TV:n ”Tuuri”- ohjelmassa Vesa Keskinen kertoi, että kun hän oli saanut kaivatettua pellolleen, siihen komean kartanonsa viereen lammen, niin hänelle oli ilmoitettu, ettei sitä olisi saanut tehdä. Kuitenkin Töysän kunta oli myötämielinen,eikä sangtioita tullut.
Komea kosteikko joutsenineen ja monine muine lintuineen ja eläimineen siitä on muodostunutkin. Kannattaisi rakentaa näkötorni sinne kartanosta katsottuna kauimpaan nurkkaan, niin saisi matkailijatkin ihastella komeaa lampea.
Voiko olla totta, ettei omalle pellolle saisi rakentaa kosteikkoa?
Vain yhden kerran olen nähnyt liito-oravan. Opiskelija-aikana sain koulukaupunkini huvila-alueella tehtäväksi kaataa puutarhasta tyveltään lähes 20 cm vahvuisen lepän. Lienee ollut tervaleppä kun paikka oli meren rannalla. Puussa oli kottaraispönttö, josta asukkaat olivat lähteneet etelän maille.
Kun kaarisaha oli ns. ”kesäterässä”, otin pitkävartisen kirveen ja hakkasin sillä lepän tyvestä poikki. Kun puu oli jo kaatumassa hyppäsi pöntöstä liitoon ”rukkanen” ja onnistui pääsemään metsän reunaan saakka lähinpään kuuseen ja katosi sen tien. Sitkeäuninen oli tämä pöntön asukas. Ei olisi halunnut menettää kotiaan.
Siihen aikaan 60-luvulla ei puhuttu suojelusta mitään. Eikä siinä paikalla olleista kukaan pahoitellut tapahtunutta.
Mikään ei kiellä lyömästä uudestaan, jos oksa katkeaa siten, että jää tappi. Pidän keppikarsintaa kuitenkin paljon nopeampana kuin sahalla karsimista. Kokeilkaa, jos ette usko! Jälki voi olla keskimäärin jopa parempaakin kuten edellä esim Taneli on kertonut.
Minusta sahan käyttö on turhan tarkkaa ja hidasta. Eikä se liene taloudellisesti kannattavaa.
Edelleenkin toistan aikaisemmin mainitsemani mielipiteen, että lumi ja tuuli karsiessaan luonnossa ei tee tarkkuustyötä. Kuitenkin valtaosa laatutukeista on luonnon omaa työtä.
Jos metsänomistajalla on tekemisen puutetta niin ymmärrän kyllä senkin, että karsitaan ohjeen mukaisesti sahalla vaikka jokainen metsikön karsittava puu. Siinähän se sitten ”nuoruus hupenee eläkeläiselläkin”!
Muutkin kuin Jyrki Raulo ovat ”keksineet” pystykarsia puita keppikarsinnalla.
Nimittäin jo 20-30 luvulla isoisäni oli karsinut kuusia kovalla pakkasella riukua käyttäen. Kuulin sen jo pikkupoikana isältäni kun ihmettelin muuten harvahkon oksaisen kuusipuuston seassa olevia oksattomia runkoja. Kun puut myöhemmin kaadettiin, ei niissä kuitenkaan ollut lahovikoja enempää kuin muissakaan karsimattomissa puissa.
Itsekin olemme poikieni kanssa, pienessä määrin, harrastaneet tuota riukukarsintaa. Suunnitelmissamme on tehdä tulevina talvina enemmän tätä tehokasta karsintaa. Jälki ei tietysti ole sahauksen tavoin yhtä hyvää. Mutta karsiihan luontokin lumien painolla ja tuulen voimalla oksia, eikä nekään ole kuin sahalla tehtyjä.
Kysynkin nyt, kannattaako karsintaa tehdä niin millin tarkkuudella ?
Hyvät metsien naiset ja -miehet, kokeilkaapa omissa metsissänne tätä riukukarsintaa!
”6 m3” kyseli mustakuusesta. Mustakuusi kasvaa turvealustalla. Kokemusta on ojitetulta jängältä,, jossa turvepaksuus metrejä. Liika märkyys on tietysti huono asia kun juuristo ei saa happea tarpeeksi. Mustakuusi vaatii valoa enemmän kuin tavallinen kotoinen kuusemme. Mutta kasvaa kyllä melko tiheänä tasaikäisenä taimikkona. Suoperäinen hapan maa sopii mustakuuselle, joka ei ole kalkinsuosija, paremminkin kalkinkarttaja. Mustakuusen sopivat alkuperät eivät palellu. Ainakin täällä pohjoisessa ovat menestyneet hyvin. Mustakuusi on Alaskassa myöskin metsäsänrajapuu, jossa routa runtelee juuristoa. Juurten uusiutumiskyky on todella hyvä ja istutukset onnistuvat erinomaisesti aukoille, myöskin kivennäismaalle sekametsäksi istutettuina. En ole huomannut,että myyrät, jänikset, porot tai hirvet sitä söisivät. Mutta tuhoja tulee sarvien hinkkaamisista ja urosten voimanäytöistä. Joulukuusina kaunis, jos ei kovin tiheään istuta. Myöskin koristehavuina käyttöä.