Käyttäjän Aukusti kirjoittamat vastaukset
-
Lieneekö tämä koeviljelmä maamme pohjoisin?
Utsjoella Turun yliopiston Kevon tutkimusasemalla esitteli aseman johtaja Matti Sulkinoja joskus 1990 luvun tietämillä puulajikokeilua, jossa oli useita eri puulajeja istutettuna. Olivat silloin vielä aika pieniä alle metrin korkuisia. Miten lienevät menestyneet? Tietäisikö joku kertoa.
Melko pohjoisessa ovat myöskin Rovaniemen Vanttauskoskella Metlan Kivalon tutkimusalueen koeviljelmät, joista vanhimmat ovat 1930 luvulta.
Osa viljelmistä on istutettu korkealle vaaralle yli 300 m merenpinnan yläpuolelle. Korkeat alueet ovat ns. lumenmurtoaluetta, missä tykkylumi vaivaa. Kun eteläiset kosteat tuulet meren suunnalta kohtaavat ensimmäiset korkeat vaarat ja noustessaan ylemmäs aiheuttaen kosteuden tiivistymisen puiden oksistoon.
Vielä näkemyksiä pihojen havupuista.
Pihallani on Peuge- eli magetonianmätyä, joka kotipihalla tuoreessa puutarhamaassa on kasvanut suhteellisen hyvin. Vain latvat ovat paleltuneet ja siksi puu haluaa pensastua. Toisessa paikassa pihapuuna kasvavat kuivemmassa kasvupaikassa joen törmällä kärsien keväisin ahavasta, joka ruskistaa neulasia. Joutuu siitä,että neulaset saavat paljon aurinkoa juurten ollessa vielä jäässä. Voisi parantaa kastelemalla lämpöisellä vedellä keväällä, että maa sulaisi ja juuret saisivat vettä. Myöskin latvapaleltumia on ollut.
Alppisembra kasvaa pihapuina kuten siperiansembrakin.
Parhaiten kasvaa pihallani ulkolaisista havupuista siperianpihtakuuset tuoreessa ja raviteikkaassa puutarhamaassa.
Jos lehtikuusi luetaan kuuluvaksi havupuihin, niin se on kuitenkin ylivoimainen kasvultaan. En kuitenkaan suosittele pihapuuksi roskaamisen vuoksi. Neulaset tarttuvat kaikkialle tunkeutuen pieniinkin rakoihin ja hartsipitoisina ruostuttavat peltipintoja.
”6 m3” kyseli ulkolaisista puista. Nämä eivät ole mitään ohjeita kasvatukseen, ovatpahan vain vähäisiä kokemuksiani.
Itselläni on kokemuksia oikeastaan vain mustakuusesta ja tietoni pätevät varmuudella kasvatukseen vain täällä pohjoisessa. Ns. ”valoilmastolla” lienee merkitystä kuin myöskin ”alkuperällä” eli mistä päin siemen on lähtöisin. Metlan kokeissa mustakuusesta on saatu erilaisia kasvutuloksia, varsinkin etelässä.
Myöskin kontortamäntyä olen istuttanut aukoille vähän sekaistutuksena kotimaisten puulajien ja sip.lehtikuusen sekä mustakuusen kanssa. Kontortaa myös pienen alan puhtaana istutuksena, jonka sekaan on kasvanut kotimaisia lajeja.
Istutukset on tehty mustakuusta lukuunottamatta
kivennäismaille ja ovat kasvaneet silmämääräisesti katsottuina nopeammin kuin kotimaiset mänty ja kuusi. Mitään mittauksia ja laskelmia ei ole tehty.Sen havainnon olen tehnyt, että porot ja hirvet tuhoavat näitä erikoispuita mielellään sarvien hinkkaamisella ja urosten voimannäytöksissä naaraille.
Metlan sivuilta löytyy esittelytietoja. Koealamittauksista, menestymisistä ym löytyy tietoja heidän julkaisuistaan.
Kiitoksia toivotuksista!
Sitä ”näläkää” saisi kylläkin olla allekirjoittaneella vähemmän.
Painon kanssa on ollut ongelmia. Ihannepainoon ei ole pyrkimyskään näin iäkkäänä. Mutta muutma kilo saisi vielä pudota elopainosta. Läskiä on vyön kohdalla, muuten ei ole valittamista.
Untakin on tarpeeksi, jos päivällä oikaisee ”ruotonsa” suoraksi, niin pian olen matkalla höyhensaarille. Pyrin välttämään pitkiä päivänokosia, ettei yöuni jäisi vieläkin lyhyemmäksi.
Aikuiset hirvet on saatu kaadettua, kertoi viesti maanvuokraajalta. Vasat vielä kaatamatta. Metsästys on pian lopussa ja voin vapaasti mennä harrastelemaan hoitotöihin.
Professori Erkki Pulliainen kertoili kerran luennollaan hirvien opettavan vasoja. Hän väitti hirvien tuntevan oman alueensa lähes puun tarkkuudella!
Jopa uroshirvikin voi ottaa orvoksi jääneen vasan suojiinsa, taitellen sille männynlatvuksia ruuaksi.
Jokien ylityspaikoilla hirvien jälkiä eri vuosina kartoitettaessa oli huomattu kuinka hirvet olivat eri vuosina astuneet melkein samoihin jälkiin kahluupaikoillaan.
TV-ohjelmassa joku metsästyksen johtaja kertoi, että pitäisi saada ensin kaikki tienvarsihirvet kaadettua pois.
Rohkenen olla hieman eri mieltä. Vuosia tienvarressa asustanut hirvi on oppinut varomaan liikennettä, eikä ylittele tietä kuin pakottavassa tapauksessa.
Kun sellainen hirvi kaadetaan tulee reviirille uusi, joka tyhmyyksissään voi aluksi olla vaaraksi tiellä liikkujille.
Itselläni on monta sellaista kohtaamista, missä vanhempi hirvi on pyörtänyt takaisin metsään. Nuori hirvi on aina mennyt yli tien, onneksi vaaraa tuottamatta.
”6m3” epäili allekirjoittaneen olevan kuin liito-orava myöhäisten kommenttieni vuoksi.
Tottahan se on, valvon aika myöhään ja saatan roikkua täällä palstalla lukien viestejä ja joskus harvoin osallistumalla niihin itsekin.
Mutta ei se tämä palsta ole ainoa syy valvomiseen. Olen perinyt isältäni ja isoisältäni taipumuksen nukkua vain enintään 4-5 tuntia yhtämittaa. Nuorempana nukuin vielä paljon vähemmän, sillä tein kotona ”toista työtä”.
Vaimoni toivoo, että saa nukkua aamulla pitkään nyt eläkkeellä ollessaan. Toisin kuin silloin ennen. Yleensä herättyäni ,en saa heti uudelleen unen päästä kiinni. Siinä sitten pyöriskelen ja tuhisen vuoteessani. Siihen ei ole vaimo vielä tottunut. Enkä halua herättää parempaa puoliskoani aikaisin. Siksi on parempi mennä nukkumaan myöhään, jolloin heräänkin sitten aamusella myöhemmin.
Myöskin talon lämmittäminen iltamyöhällä onnistuu kun vaimo on tottunut kattilahuoneesta kuuluviin vaimeisiin kolinoihin. Niinhän se on, että tuttuihin ääniin tottuu. Rautatien vieressä asuvat ovat sanoneet, etteivät herää säännöllisesti kulkeviin juniinkaan!
Vielä siitä Vesa Keskisen komeasta kosteikosta.
Olen vuosittain ajellut tai ollut mukana lukuisia kertoja käydessäni Keskisellä.
Koskaan en ole onnistunut näkemään kyseistä lampea, eli järveä, kuten paikkakuntalaiset sanoivat sitä rakennettaessa.
Kun tullaan sieltä pohjoisen suunnalta, ajelemme paikoitusalueelle siitä Siltalan liikkeen ohitse. Siinä oikealla puolella on korkea valli istutuksineen. Se järvi on siinä takana. Varmaankin se näkyy vain sinne kartanoon päin, siis yksityialueelle, jonne pääsy on luonnollisesti kielletty.
En ymmärrä viranomaisia, jos eivät soisi tuollaisia monimuotoisuuden kannalta hyvin tärkeitä kosteikkoja rakennettavan.
Keskinen kertoi Töysän kunnan olleen suopean, eikä tarvinnut edes sakkoja maksaa. Sen ymmärtää, sillä koko kunnan taloudessa Tuurin kyläkauppa on erittäin tärkeä.
Uskoisin sen myöskin olleen kunnalle eduksi kun Alavuden kaupunki ja Töysä liittyvät yhteen.Miksi hirvet eivät häiriinny moottorisahurin työskentelystä? Siksi, että siinä on turvallista. Ovat oppineet viisaina eläiminä, ettei siinä lähellä ole ammuttu.
Itselläkin on kokemusta. Suurikokoinen komeasarvinen hirvisonni tuli illalla auringon paistaessa hakkuuaukkoa raivatessani muutaman kymmenen metrin päähän. Riipien rauhallisesti pihlajan oksista lehtiä,välillä päätä kääntäen ja vilkaisten minuun päin. Ei välittänyt vaikka huusinkin, kaasuttelin sahaa ja liikuin. Aikansa syötyään, poistui arvokkasti aukon reunametsän suojaan.
Jo kerran aikaisemmin yksi hirvimies kysyikin,että saako siellä sinun sahaustyömaalla käydä katsomassa, ovatko hirvet tulleet sinne suojaan ampujilta?
Nykyisin ei ole tarvetta olla jahdin aikana töissä samalla alueella.
Onko tämä hirvien ”turvautuminen” metsurin seuraan kovin tavallista? Onko kokemuksia?
”Harrastelijalle” : sananvalintani oli huono, koska se johti väärään käsitykseen asenteestani. Joten syy oli minussa itsessäni.
Pidin itsestään selvänä vuokratessani maat hirviporukalle, että tien käyttö on sallittua. Siksi en sitä erikseen maininnut.
Kuulin juuri, että jahti on alkanut onnistuneesti ja tietä on tarvittu ampujien kulkemiseen sekä saaliin kuljetukseen.
Tällaiselle vaari-ikäiselle, jolla 80 ikävuotta on lähempänä kuin 70, on kevyt saha oivallinen työkalu. Itselläni on MS 200:n, jolla vielä sahailen.
Nuorempi polvi pitää sitä liian tehottomana, jopa rankametsässä. Ja polttoainetankkikin on kuulemma liian pieni.
Näin kun sahailen harrastuksenomaisesti, niin pieni tankki on vain hyvä. Tulee niitä taukoja useammin, jos sattuu enemmän sahaamaan kuin pari tankillista päivässä. Vaihteeksi on helpompaa kasaustyötäkin silloin kun poika on mukana sahansa kanssa.