Käyttäjän Aukusti kirjoittamat vastaukset
-
Viime vuonna vapaa-ajan asuntoon marginaali 0,8% OP:ssä.
Joku ”asiantuntija” määritteli korvaushinnaksi 0,50 e / kuutiom, ja korvauksen kolhituista puista sekä tien korjaamisen entiseen kuntoon.
Pari kertaa on poro päässyt koparoimaan keulaa, ennenkuin loikkivat metsähallituksen puolelle! Omavastuut 150 e/kerta. Senkin joutaisivat poromiehet kustantamaan.
Porot pitäisi ainakin Metsä-Lapin alueella pitää tarhoissa ja niiden ulkopuolella saisivat olla vapaata riistaa, pohjoisinta Lappia lukuunottamatta.
Poronhoitolaki pitäisi uusia ja saattaa poronomistajat taloudelliseen vastuuseen porojen aiheuttamista vahingoista.
Kertoipa eräs yrittäjä miten klapintilaaja suhtautui ostamiinsa tuohettomiin hellapuihinsa. Hän oli kirjoittanut maksulappuun terveisensä; ”ettenpä ole ennen nähnyt nyljettyjä koivuja”! Ja oli vähentänyt laskusta osan hinnasta!
Yrittäjä ymmärsi mummon halunneen myöskin syttöaineet, eikä karhunnut loppuosaa.
Tuohet oli irroitettu ja kaupattu museovirasron kattotyömaalle.
Itse pidän tuomea hyvin maisemaan sopivana kaunistuksena, enkä ole huomannut haittavaikutukia kuusissa.
Tuomi on monille hyönteiile tärkeä kukkiessaan ja muulloinkin lisäämässä luonnon monimuotoisuutta.
Hyönteiset ovat tärkeitä pölyttäjinä ja siten lisäävät ilmeisesti myöskin marjasatoja.
Aikaisemmin etelän maanviljelijät kertoivat hävittäneensä tuomet viljapeltojen liepeiltä haitallisten kirvojen vuoksi. Nykyisin taitavat ns torjunta-aineet hoitaa senkin puolen!
Tässä omat kokemukset tuomen viljelystä:
Tuomen marjat kannattaa kerätä siementen hankkimista varten ennenkuin rastaat ja muut marjalinnut ehtivät ne syömään. Itävyyskin siemenillä on parempi kuin täysin kypsyneistä marjoista kerätyillä. Hedelmälihaan kertyy ilmeisesti kypsymisen edistyessä enemmän ns itämisen estoaineita.
Marjoista täytyy pestä hedelmäliha tarkoin pois. Saman tekevät linnut kun siemen kulkee suoliston läpi. Peseminen kannattaa tehdä muovisormikkaat kädessä, sillä musta väri on hyvin tarttuvaa. (Siksi sitä käytettiin ennenvanhaan esim kalaverkkojen värjäykseen mustikan ja variksenmarjan kanssa.) Marjoja voi myöskin liottaa vedessä, sillä hedelmäliha on hyvin tiukasti kiinni siemenen pinnassa.
Pestyt siemenet kuivataan huoneenlämmössä esim sanomalehden päällä. Kuivatut siemenet säilytetään kannellisissa lasipurkeissa esim kylmähuoneessa.
Joskus vuodenvaihteen aikoihin siemeniin sekoitetaan kosteaa hienoa hiekkaa ja säilytys kylmähuoneessa. Kantta avataan parin viikon välein. Samalla ravistellaan purkkia, jolloin hiekanjyväet ”hiovat” kuorta ohuemmaksi. Jos itäminen alkaa liian aikaisin on semenet kylvettävä laatikkoon kasvamaan ulos istutettaviksi. Siementen itäminen on yleensä hyvä.
Vaimoni tekopitäjässä perunaksi meilläpäin sanottu on ”perna” ja keitetyt kuoriperunat ovat ”umpeloosia”!
Onnellista alkanutta vuotta kaikille palstalaisille!
Tuohilevyt menivät aikoinaan Museoviraston avulla erään kirkon aluskatteeksi tervatun paanukaton alle. Ja todella hyvään hintaan!
Vaarini vanhoissa kalaverkoissa oli yläpaulassa kohoina tuohikäppyrät ja ”kiveksinä” alapaulassa tuohipussin sisällä luonnonkivi.
Tuohia olen kerännyt halontekopaikoilla, repien ne tuoreeltaan sopivankokisiksi paloiksi, jotka kuivuessaan kääriytyvät käppyröiks.Tuliaisiksikin ovat kelvanneet oikein hvvin!
Ei ole niin huonoa keliä ollut, ettei pojan kanssa olisi metsätöihin menty. Poika valtion virkamiehenä vapaapäivinään ja minä eläkeläisenä.
Meillä on tällainen yhteinen mukava harrastus!