Käyttäjän Aukusti kirjoittamat vastaukset
-
Metsäni on sertifioitu, eikä lehtikuusen käytölle ole pantu minkäänlaisia esteitä uudistettaessa.
Myöskään lisäistutuksina männynuudistusaloille istuttamiani kontortamäntyjä ja mustakuusia ei ole tarvinnut poistaa uudistusalueilta.
Kun lehtikuusi kasvaa nopeammin kuin kotimaiset puut ja siitä saa todella kaunista panelitavaraa ja kuulemma viilu on vielä komeampaa, niin miksi sitä ei saisi kasvattaa?
Muinoin on lehtikuusi kasvanut pohjoisessakin luontaisesti. Sillä Vuotson voimalaitoskanavaa ruopattaessa löytyi lehtikuusen runko, jonka iäksi arvioitiin 8000 vuotta!
Jos ilmasto lämpenee paraneeko lehtikuusen kasvuedellytykset entisestään?
Olisiko tutkijoilla arvioita tulevista metsätaloudellisesti kannattavista uusista puulajeista maassamme?
Tulipa keskusteltua kaverin kanssa noista sponsorihommista. Hänellä oli aivan omakohtaista kokemusta asiasta. Oli ollut tulossa MHY:n jokavuotiset metsätaitoilun mestaruuskisat.
Niinpä kaveri oli ruokatunnilla pistäytynyt uudessa paikallisessa sahaliikkeessä ostamassa itselleen pienen määrän sahan huoltotarvikkeita ja samalla kysellyt, että olisiko heillä antaa jotain sahamainosta kiinnitettäväksi puseron hihaan tai peräti firman lippistä antaa kaupantekijäisiksi kun on menossa sinne metsätaitokilpailupaikalle. Myyjä oli katsellut vähän niinkuin arvostellen altakulmain tätä uutta asiakasta ja sanonut sitten, etteipä nyt sattunut olemaan mitään sellaista antaa.
Kaveri arveli, että taisi se hänen virkapukunsa, jos nyt ei aivan liituraitainen, mutta kumminkin tumma puku ja valkoinen paita solmioineen, sekä kiiltonahkakengät jalassa antaa väärän kuvan metsätaitajasta. Arveli myyjä varmaan saavan sahamerkilleen huonoa mainosta tuollaisen kaupunkilais- viikonloppusahurin esiintymisestä kilpailuareenalla.
Sitten viikonloppuna kauppias oli kilpailupaikalla esittelemässä tuotteitaan ja sai nähdä, että se lippiksen pyytäjä voittikin koko kilpailun!
Ennen isäntälinjalla keräiltiin hankikelin aikaan isolla moottorikelkalla niitä suuria siemenpuita.
Mutta ajat muuttuvat, motollahan ne nykyisin keräillään ja tietysti isolla, jolla suurenkin puun voi nostaa kokonaisena sopivaan paikkaan,Vaikkapa siihen tulevalle ajoreitille,eikä tarvitse laahata pitkin taimikkoa.
Ajourakin puulta toiselle valitaan sen tiheimmän taimiryppään kautta missä niitä taimia on vara tallatakin vähemmäksi ja silloin harvemmassa olevat taimet säästyvät.
Näin meillä, entäpäs teillä?
Kun tuossa edellä on keskitetty rauduskoivkon uudistamiseen, niin tuli mieleen pohjoisen Lapin tunturikoivikon uudistaminen.
Tunturikoivulla on merkitystä polttopuuna siellä, missä ei muuta puuta merkittävissä määrin kasva.
Tunturikoivu uudistuu pääasiassa juurivesoista ja kasvaa enimmäkseen usean puun puskana. Niinpä lapinmies saatuaan polttopuun ottoluvan ei kaatelekaan puskasta kaikkia runkoja pois, vaan jättää yhden tai useamman edelleen kasvamaan. Ja siinä tyvellä voi taasen varttua jokunen vesakin tulevaisuuden polttopuuksi. Jos hän kaatelisi puskan paljaaksi niin porot söisivät kantoryhmän tyven puhtaaksi niin monta kertaa, että kasvuvoima juuristolta loppuisi.
Etelämpänä poronhoitoalueella puhtaan rauduskoivumetsikön kasvatus on nykyisen liian suureksi kasvaneen poro- ja hirvikarjan vuoksi mahdotonta.
Valitettavasti näin on! Poromiehillä ja hirvestyksestä päättävillä on aivan liian suuri päätäntävalta näissä asioissa.
Miksi niitä uroksia pääasiassa ammmutaan?
Haastateltuani tiluksillani metsästäviä, sain kuulla useamman metsästäjän kertovan, että naaraan ampuminen on riskipeliä. Kun naaras voi jättää vasan kauemmas, niin vasta kaadettuaan voi olla varma siitä oliko silllä vasaa olemassa. Ja yksin jääneen vasan löytyminen voi olla työn ja tuskan takana. Varsinkin lumettomana aikana.
Aikaisemmin oletin, että sarvet houkuttelevat ampumaan vain uroksia.
Tietysti on olemassa porukoita, joissa on päätetty säästää naaraita kannan kasvattamiseksi yhä suuremmaksi.
Silloin ei ole ajateltu mitään muuta kuin lihan saannin helppoutta tulevina jahtikausina.
Niin, pyynnössä kyllä olikin, mutta eräissä palstalaisten lausunnoissa kyllä mielestäni arviot olivat aivan naurettavan alhaisia.
Olen ”Tanelin” kanssa samaa mieltä.
Ja ihmettelen suuresti niitä lausuntoja, joiden mukaan korvausta olisi maksettava vain normaali puun hinta. Näkisin korvausperusteita arvioitaessa oikeaksi soveltaa puistopuista maksettavia korvauksia. Eikä rahalla voi täysin korvata tunteisiin perustuvia tai menetetyn maiseman arvoja.
Onko meistä metsänomistajista osa tosiaan niin sokeita ettemme näe tässä tapauksessa muuta korvattavaa kuin muutaman tukin arvon verran?
Saahan se vihreä aate toimia, mutta teot puhuvat toista. Puuta ei saisi hakata , eikä missään tapauksessa vesivoimaa rakentaa.
Annetaan vaan Kemijoenkin monien voimalitosten ohi juoksuttaa suuret määrät tulvavesiä. Samalla tehdä tuhoja tulvavesien levitessä asutuksen sekaan suurtulvan sattuessa.
Ja kun samanlaisia soita mitä jäisi altaiden alle, on Lapissa runsaasti ja linnuilla siivet lentää uusille soille pesimään. Harvinaisia kasvejakin löytyy muualta, jos vain halutaan etsiä.
Antonin ”ronkelit” olivat meilläpäin ”rekka” pöllien ja sullien ajoa varten. Rekan reunapuut tehtiin pystyyn kuivuneista kuusista. Niihin kairattiinn reiät karikoita varten. Jos ajomaasto oli epätasainen ja ajettiin jäisiä kuoritttuja puita niin etumaisiin karikoihin naulattiin suojaksi laudat, etteivät puut päässeet liukumaan hevosmiehen päälle. Etupankon kohdalla oli tukeva litteä puu tai lankku, jonka keskellä oli reikä pankossa olevaa metallista tappia ”janttaraa” varten. Myös takaosasta reunapuut kiinnitettiin toisiinsa. Keskiosalla saattoi olla poikkipuiden paikalla metalliketjuja pari kappaletta tukemassa kahta puutavaranippua. Kuorma voitiin vielä sitoa päältä köysillä karikasta karikkaan.
Samantapaisen rekan tein myöskin moottorikelkan parirekiin. Reunapuina käytin kahta kakkosnelosta syrjällään, sisäpuolelle irroitettavat kakkosnelosen pätkät karikoiksi. Etupankon kohdalle kakkoskuutosen lankku, jossa reikä janttaraa varten ja taakse poikkipuuksi kakkosnelonen syrjälleen reunapuiden päihin naulattuna. Lisäksi välille pari ketjua tukemaan kahta parimetristä puutavaranippua varten. Tukkireen molempien pankkojen päissä olevien hylsyjen väliin nostettuna rekka pysyi hyvin paikoillaan. Pyörivän etupankon varassa rekka liikkui sopivasti notkean tukkireen päällä.
Pitkää riukutavaraa ajettaessa tukkireen pankkojen päissä oleviin hylsyihin laitettiin pystyyn karikat sitkeästä kuusesta tai koivusta. Pyörivän piikkipankon päällä tukit pysyivät sitomatta.
Olisiko sembramäntyjen istuttaja ollut ulkolaisista puulajeista kiinnostunut ”denrologi”? Monimutoisuutta ne sembrat ainakin lisäävät ja hyvänmakuisia siemeniä pureskeltaviksi. Oravat ja linnut niistä myöskin tykkäävät. Pähkinähakki haistaa jo matkojen päästä missä sembraa kasvaa.
Venäjänvallan aikaan keisari oli antanut määräyksen istuttaa sembraa nälänhädän torjumiseksi.
Suomalaistutkijat olivat aikoinaan siperiassa matkaillessaan ihmetelleet paikallisten ihmisten tapaa pureskella sembran siemeniä, joita heillä oli taskuissaan.
Koristehavuinakin sembran havuja voi käyttää. Ja kuivatut kävyt ovat käyttökelpoisia koristeita askarrellessaan.