Käyttäjän Aukusti kirjoittamat vastaukset
-
Oma käsitykseni on se, ettei maan ravinnemäärä kokonaisuudessaan paljoakaan vähene otettaessa hakkuutähteet kerran-pari kiertoajassa pois.
Tietenkin lehtien ja neulasten poisvienti nopeasti hajovina vaikuttaa hetkellisesti pintakasvillisuuteen, kuten marjoihin. ”Pitkässä juoksussa” sillä ei ole käsittääkseni merkitystä paljoakaan. Kunttakerokseen ja alusmaahan on osittain sitoutuneena satojen vuosien aikana kertynyt karikkeiden ja kulojen ansiosta käyttämättömiä ravinteita.
Muistan kuinka pääsin polvenkorkuisena katsomaan vaarini polttopuiden tekoa lähimetsään. Olin juuri siinä iässä, missä on tarve kysellä jatkuvasti isoilta ihmisiltä asioita. Niinpä sitten siinä kysyinkin, että mitä vaari tekee? Vaari, joka jaksoi ensimmäiselle pojanpojalleen hermostumatta vastailla, sanoi aisaavansa. Se oli aivan uusi sana minulle. Hän teki sitä aisaamista kirveellä.
Sopuratkaisu on aina parempi kuin riitelyn tuloksena oikeuden antama pätös. Ei pitäisi jäädä asioita hampaankoloon eikä mieltä painamaan. Kun molemmat ovat asian yhteisesti sopineet.
Kiitokset ”oikedenmukaiselle” asian viemisestä päätökseen. Uskon asian käsittelystä olevan hyötyä meille metsänomistajille, vaikkei uutta lakia tästä sorvattaisikaan. Panee tämä tapaus kuitenkin metsäyhtiöt ja toimijat miettimään miten käyttäytyvät.
Onnea oikeudenmukaiselle!
Sota-aikana pilkkeitä tehtiin häkäkaasuautojen voimanlähteeksi. Sotavangit niitä ainakin tekivät. Ainakin osa työleireistä oli sijoitettu metsien keskelle kauas asutuksesta, josta ei kannattanut talviaikaan lähteä karkumatkallekaan.
Eivätkä ne pilkkeet olleet mitään tikkuja, vaan sellaisia lyhyitä palikoita, joita oli kuivattuina autojen mukana paperisäkeissä. Niitähän piti lisätä matkan varrella siihen kaasutussäilöön, josta kaasu johdettiin moottoriin.
Sodan jälkeen kuulin veteraanien sanovan tavallisia hellahalkoja ”patakiiloiksi”. Monille asioille oli sotaoloissa keksitty uusia nimiä. Nyt ne ovat jo unohtuneet, mutta tuo patakiila on jäänyt muistiini.
Että onko pitkistä kannoista haittaa? Varmasti on jos lumikengillä olet liikkumassa ja ei aivan teräshanget ole, jolloin ei kyllä lumikenkiä tarvitsekaan!
Maanviljelijä-naapuri kyseli, että onko siellä pitkiä teräviä kantoja, tullessaan ajamaan hankintatukkeja? Ovat kuulemma pahoja renkaille.
Eikä kuivettunut kuusennäreen kantokaan tee lumen sisällä hyvää kelkan telamatolle. Pahimpia entisaikaan olivat vesurisavotan aikaiset kannot.
Nimimerkkini tarina on kerrottu 05.05.2012 palstassa ”Miksi Vaarista tuli ”Korpituvan Taneli”. Toistetaan se nyt tässä.
Miksi sitten Aukustista tuli Aukusti?
Nimimerkkiä valittaessa vanhan palstan aikaan olisin halunnnut ottaa ensin nimimerkikseni ”Vaarin”, millä minua silloin ja nykyisinkin pääasiassa kutsutaan. Kuten on tullut jo monen kertaan esille, niin ko. nimimerkki oli jo varattu ja ahkerassa käytössä.
Siispä oli keksittävä jotain muuta. Suvussamme isän puolella oli jo hyvin kauan käytetty Aukustia ainakin toisena, ellei peräti ensimmäisenä nimenä. Ruotsinvallan aikana nimi kirjoitettiin tietysti muotoon August, koska papisto oli ruotsinkielistä.
Minun lempinimeni oli pienenpänä Aukusti, niin siitäpä se osuva ”nikki”sitten löytyikin.
Sitäpaitsi ostamani tilan perustajakin on ollut Aukusti, sukua hänkin.
Olemme poikani kanssa pitäneet huolen siitä, että Aukusteja löytyy tulevina isäntinä ainakin pari sukupolvea minun jälkeenikin.
Terveisin ”Onnellinen Aukusti”.
Aukustin valokuvausta harrastava kaveri tapasi Hannu Hautalan valokuvanäyttelyssä ja kertoi tuntevansa Hannun kuvat, vaikkei niissä tekijää mainittaisikaan, vastasi Hannu: ”Kyllähän aasi toisen aasin tuntoo!”
Olen päässyt näkemään mikä se niitä mäntytaimikon harvennuksessa jätettyjä vähiä rauduskoivuja katkoo.
Hirviemohan se siellä taitteli lehteviä latvuksia vasansa ulottuville.
Samaa jatkoi varmaan sitten talvella mäntyjen suhteen.
Miten sen puunkorjuun kuljetuksen voi saada kannattavaksi peitteiseltä metsänkasvatusalalta , puhumattakaan hakkuutyöstä? Onko ratkaisuna heti alkuunsa raivattavat pysyvät leveät hakkuu-ajourat? Saako poimintahakkuulla tarpeeksi kuutioita, että hakkuu kannattaa?
Tällaisia kysymyksiä heräsi hevos- ja moottorikelkkasavotoihin osallistuneella harrastelijalla.
Poimintahakkuun ymmärrän maisema-alueilla. Siellähän asiaan vaikuttavat muutkin seikat kuin taloudellisuus. Kaikkea ei mitata rahalla!
Nykyinen isäntä Aukusti ja tuleva omistaja nuorempi Aukusti ovat päättäneet, että ilman muuta heidän metsissään hakataan aukkoja kuten tähänkin asti. Ja muodostetaan sellaisia tarpeeksi suuria selväpiirteisiä kuvioita, jotka ovat helposti uudistettavia ja hoidettavia sekä aikanaan tuleaisuudessa harvennettavia ja aukoksi hakattavia.
Eikä jätetä mitään pienehköjä nuoremman puuston saarekkeita aukon sisälle, joista on vaikeata ja kannattamatonta suorittaa harvennuksia ja hakkuita taimikon keskeltä.
Tällaisia muutaman aarin saarekkeita piti aikoinaan jättää aukoille. Reunavaikutuksen, eli varjostuksen vuoksi niiden ympärille jää kaista, jossa uusi taimiaines ei menesty.
Nyt voi sitten puhtaalla omallatunnolla muodostaa järkeviä kuvioita kun nuorempaa metsääkin saa uudistaa.
Piha-alueiden lähistöllä ja vesistöjen rannoilla metsät käsitellään tietysti maisemahakkuin.