Käyttäjän Aukusti kirjoittamat vastaukset
-
Eikö ne Uulat ja Aslakit ole opettaneet tekemään talviaikaan käytettäviä tappavia syöttejä? Peto kuolee erämaahan, eikä jälkiä näy. Tutkittaessa löytyvässä syötinjäänteessä ei ole sormenjälkiä. Raakaa ja julmaa.
Ainakin paikallinen sanomalehti kertoi niistä takavuosina avoimesti.
Ensimmäinen muistikuva mesimarjasta on minulla ajalta juuri ennen sotaa. Olin niin pieni, ettei minusta ollut mukaan pellolle. Istuin siellä vaarini tekemän tuohikattoisen hirsiladon kynnyspuulla katsellen heinäntekoa ilman koneita. Äitini toi välillä kädessään minulle mesimarjoja, joita en muista aikaisemmin maistaneeni. Tosi makeita ne olivatkin ja siksi jäivät mieleeni.
Mielestäni etelän hyvä lumitilanne on suurin syy kotimaan hiihtolomalaisten pieneen vähentymiseen Lapin turistikeskuksissa. Ei ole näkynyt eikä kuulunut mitään susien liikkeistä hiihtokeskusten liepeillä.
Vasakato on kyllä tosiasia poroelon omistajien kertoman mukaan. Hoitaako luonto itse liian porokarjan tasoittamisen ?
Olisipa se mukava kuulla mihin se ruotsinmaalle aikoinaan siirretty ja sieltä palannut pantasusi katosi? Tiedot varmasti on arkistoitu.
Sl. Lapin Kansan tietojen mukaan susi palasi Tornionjoen ylitse Kaakamojärven kohdalla ja ohitti Rovniemen jatkaen matkaa Sallaan. Sen jälkeen ei tietoja ole julkisuuteen herunut.
Kohtasiko susi mahdollisesti kohtalonsa jäädytetyn verisyötin tappana, saiko lyijymyrkytyksen vai rikastuttiko naapurimaan Vasilia 4000 ruplan tapporahalla?
Niissä turistikeskuksissa on kova pula miesasiakkaista, joten kyllä sen lapin pojan mieli tekee sinne ”soittoruokalaan”.
Jos ette usko, niin käykääpä katsomassa millainen hulina on tuhansien vuodepaikkojen Saariselällä ja muissa vastaavissa turistikeskuksissa.
Kertoili muutama vuosikymmen sitten sairaalan vuodeosastolla vanha lapin poromies millaista oli erään joulun tietämissä: ”Olin hiihtäen liikkeellä. ( siihen aikaan ei ollut moottorikelkkoja, maastomoottoripyöriä, mönkijöitä, lentokoneita eikä helikoptereita apuneuvoina poroja paimennettaessa) Olin ollut viikon verran poissa kotoa yksin poroja paimentaen. Sain porot pysymään yhtenä tokkana tunturissa ja tarkoitus oli käydä kotona kun joulu oli tulossa. Sitten tuli juuri aatonaattona susipari tokkaan ja sai porot hajoitettua ympäriinsä. Pari viikoa siinä sitten meni, että sai säikähtäneet porot jälleen kerättyä yhteen tokkaan Näin meni se joulunseutu ilman kotonakäyntiä.”
Mitä tapahtui susille, siitä poronomistaja ei puhunut mitään.
Jatkoi vielä sitten, ettei tykkää moottorikelkoista kun nuori polvi pääsee niillä niin helposti poronhoitotöistä lähiravintolaan.
Sevästi sanottu! Samaa käytäntöä tulisi soveltaa susien suhteen koko maassa.
Niitä ”kisuroita” on yritetty jalostaa isommiksi ostamalla Hossan paliskunnasta suurikokoisia porohärkiä. Metsäpeurahärät ovat ilmeisesti astuneet porovaatimia ja aikaansaaneet porojen koon suurentumisen vuosisatojen kuluessa.