Käyttäjän Aukusti kirjoittamat vastaukset
-
Meidän kylällä joskus kauan sitten oli otettu orpo hirvenvasa elätiksi. Se oli sijoitettu käyttämättömään hevostalliin ja ruokittu sinne
Oli kuulemma kasvanutkin sitten hyvässä hoidossa niin suureksi, ettei sitä hirsiseiniä rikkomatta olisi saatu ulos elävänä. Mikäpä siinä, kasvattihirvi teurastettiin ja syötiin hyvät lihat pois.
Jos hirviä saisi kasvattaa tarhassa niin lihan tuotto olisi poron lihantuottoon verrattuna huomattavasti parempi.
Kertokaahan tietävämmät, mikä on teuraspaino syksyllä poronvasalla ja hirvenvasalla, siis yhden kesän ikäisenä ?
Lehtikerppuja niile hirville pitäisi vesakoista tehdä kuten lampaile ja poroille, tosin saisivat olla suurempia. Kun lehdet olisi syöty, oksat voisi hakettaa energiaksi Tulisivat taimikoitten harvennuksien vesakotkin käytettyä tarkoin.
Joskus ovat 4H- kerholaiset tehneetkin eläinpuiston tarpeisiin.
Kyllä poromiehetkin saavat tukea vaikka tuotantokustannukset ovat minimaaliset maataousyrittäjien kustannuksiin. Vapaa laidunnusoikeus yksityistenkin mailla, ei tarvita eläinsuojia jne.
Eikä poronomistajan tarvitse korvata liikennevahingoista ajoneuvon omistajalle ja valtio maksaa poron hinnan omistajalle.
Hirvi oli aikoinaan sallittua vain kuninkaan lähettien käytössä ruotsinmaalla. Muilta hirvien pito oli kielletty laissa.
Hirviratsulla oli viestin vienti nopeaa kun sillä pääsi kesäaikaan monista vesistöistäkin ylitse. Tällaisella viestiketjulla sai sanoman nopeasti kuninkaalle, jos esim huomattiin naapurimaan sotajoukkojen olevan tulossa tai muita häiriöitä kansan keskuudessa.
”Jees h-valta”,keitä ne metsästyksen estäjät sitten mahtavat olla, ellei vihreitä piipertäjiä? Vihreän aatteen henkilöt minulle tulivat ensimmäisinä mieleeni.
Viherpiipertäjätkö siellä yrittävät estää häirikkösusien kaatohommia?
Pitäisi sellaiset vieraat pidättää viranomaisten työn häirinnästä, laittaa putkaan ja sakottaa sekä periä aiheuttamansa kulut.
Niin, ja nimet lehtiin!
Jälkeenpäin voisi sitten uutisoida asiasta, jolloin asukkaiden pelot ainakin vähenisivät ja luottamus viranomaisiin alkaisi ehkpä vähitellen palautua.
Js nyt joku haluaisi susia peloitella ampumalla, niin onhan siihen vanha konsti, järeä ruutiannos sekä piimää ja karkeaa suolaa vaan haulikkoon.
Pinellä ruutiannoksella, piimällä ja suolalla niitä omenavarkaitakin entisaikaan oli ammuttu siellä missä omenia kasvatettiin. Kertoili itsekin näin tehneensä. Oli kuulemma tehonnut!
Täällä pohjoisessa oli muutama vuosikymmen sitten eräällä aloitekykyisellä isännällä suunnitelma aloittaa hirvien tarhaus omilla tiluksillaan.
Varmasti hanke olisi toteutunutkin, mutta viranomaiset eivät antaneet lupaa. Villieläintä ei saanut kasvattaa tarhassa.
Hanke olisi tuonut paikkakunnalle turistimetsästyksen mukana työtä ja toimeentuloa.
Lapsuuskotini mailla mesimarjaa kasvoi runsaasti kosteahkoissa valoisisa paikoissa kuten pellonvierillä, niityillä, lammashaassa, sekä kaivettujen sarkaojien reunoilla ja tienvierillä. Kasvustot olivat marjovia näillä valoisilla ja ravinteikkailla paikoilla. Sensijaan purojen varsilla ja rannoillla ilmeisesti varjostuksen vuoksi olivat kasvustot heikkoja, eivätkä yleensä marjovia.
Mesimarjaa kutsuttiin meillä vatukaksi. Vadelma taasen oli vaarain. Ja lillukka oli vintukka. Ne olivat kansankielisiä nimityksiä. Vasta kun saatiin kasvikirjoja luettavaksi, selvisivät oikeat nimet.
Kun täällä pohjoisessa Napapiirin tntumassa ja pohjoisempanakin suomuurainta sanotaan yleisesti hillaksi, kun taasen Etelä-Pohjanmaalla anoppini puhui aina valokista.