Etusivu › Keskustelut › Aukusti › Kirjoitetut vastaukset

Käyttäjän Aukusti kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 231 - 240 (kaikkiaan 484)
1 2 3 … 23 24 25 … 47 48 49
  • Aukusti 26.2.2013, 23:21

    Ketjuss tuolla aikaisemmin kerrottiin mm järvisimpukoiden liikkumisnopeudesta. Erään kesäpaikkamme voimalaitosaltaalta löytyi järvisimpukan yksilöitä runsaasti.

    Se olikin yllätys sillä padotuksen vuoksi entiseen rantaan oli arviolta parisataa metriä. Kun vesi ei ollutkaan niin kirkasta kuin ennenvahaan, olivat simpukat piilossa. Lapset niitä sukeltaessaan huomasivat ja toivat rantaan. Siinäpä olikin hyvä tilaisuus kerrata simpukan elämänvaiheita.

    Sovittiin, että niitä ei oteta hengiltä, vaan laitetaan takaisin veteen. Lapset olivatkin laittaneet ne kulkuasentoon riviin , menosuunta rannalta poispäin Katsoivat kuulemma kenen simpukat olivat ehtineet pisimmälle. Seuraavaan aamuun mennessä ne olivat kulkeneett jo muutaman kymmenen senttiä. Kun viikon kuluttua tulimme, ne olivat jo kadonneet. Vain jäljet matalan osan pohjassa olivat näkyvillä..

    Vesistössä on hyvin lohikaloja, joten simpukan tulevaisuus näyttä turvatulta, kun biisamikanta on romahtanut minkkien ”ansiosta”.

    Aukusti 26.2.2013, 22:45

    Tapasin kerran vuosikymmeniä sitten miehen, joka oli kasvattanut mesimarjaa entisellä perunamaalla. Siis valoisassa tuoreessa ja perunan jäljiltä ravinteikkaassa maassa.

    Hän kertoi ottaneesa taimet eri kasvustoista syyskesällä, jolloin näki marjovat yksilöt. Hän oli olettanut mesimarjan olevan kuten hillan, eli erikseen isä ja emoyksilön.

    Sen vuoksi hän oli ottanut myöskin marjomattomia taimia ja istuttanut niitä sitten sekaisin, pääasiassa kuitenkin emoyksilöitä. Näin hän sai sekoitettua taimia ja pölytyksen onnistumaan.

    Kehui saaneensa hyviä satoja. Kiireessä ei tullut mieleen lähteä tutustumaan paremmin tähän mesimarjan kasvatukseen. Olin sivutoiminen viljelijä, eikä aikaa riittänyt uusien lisäkasvien kasvattamiseen. Mesimarjaa saimme luonnonkasvustoista.

    Itsekin olen kokeillut lapsuuskodin mailla joskus 50- luvulla siirtämällä kasvustosta mesimarjamättäitä pellon pientareelle, mutta siellä ne pian menehtyivät heinien sekaan.

    Aukusti 25.2.2013, 22:27

    Ostettuani muuamamia vuosikymmeniä sitten rappiolle menneen tilan, huomasin heti pusikoituneella pellolla ja rantametsässä mesimarjojen heikosti kukkivia harvahkoja kasvustoja.

    Ensimmäisen kesänä kynnettiin pieni perunamaa. Sitten muutamana kesänä saatiin maisemanhoitajiksi muutama uuhilammas karitsoineen. Niin alkoi pajut ja koivunvesat pikkuhiljaa kadota. Ensin ne söivät alaoksat sekä pienimmät ja sitten kaatelimme korkeampia, joihin eivät muuten yltäneet..Muutaman kesän jälkeen maisema alkoi avartua ja järvikin tuli näkyviin pihalta katsottuna.

    Sitten valoa saatuaan alkoivat mesimarjat kasvaa entisen pellon pietareilla ja sarkaojien varsilla. Lampaatkin joutivat muille pusikoille. Suuremmat puut oli tehty haloiksi ja risut kerätty kasohin ja poltettu. Mesimarjat lisääntyivät entiselä peltoalueella ja satoa saatiin poimia useana kesänä.

    Mitä sitten tapahtui, siitä kerrotaan toisella kerralla.

    Aukusti 25.2.2013, 21:57

    Yksi Suomen parhaista jokihelmisimpukan esiintymispaikoista, pienehkö kivinen joki suvantopaikkoineen tuhoutui erään sähköyhtiön toimesta. Yhtiö ohjasi suurimmaksi osaksi joen vedet kaivamallaan kanavalla toisen vesistön voimalaitokseen.

    Sen toisenkin vesistön joki oli hyvä simpukoille ennen voimalaitoksen rakentamista. Siellä joki ohjattiinn eri kanavalla voimalaan, vanhan uoman jäädessä kuivilleen.

    Aukusti 24.2.2013, 17:52

    En lainkaan ihmettele, jos pelätään petoja harvaanasutuilla seuduilla ja paikoilla missä petoja liikkuu pihapiirissä.

    En minäkään laittaisi pieniä koululaisia yksin koulutielle tai pikkulapsia ulos leikkimään.

    Itse en ole.osannut pelätä. Hillastaessa isä kantoi asetta mukana, koska hillamailla asusti karhu jatkuvasti. Itse olen liikkunut aseettomana. Kerrankin seurailin erämaassa illan jo hämärtäessä suden tuoreita jälkiä niittypalstallani lähes parinkymmenen kilometrin päässä lähimmästä talosta.

    Viime vuosina karhut ovat liääntyneet,siirtojen vuoksi, eikä naiset ole innokkaita lähtemään mukaan marjaretkille.

    Aukusti 24.2.2013, 12:01

    Mummoni kertoman mukaan raakkuja kerättiin puroista ja pienistä joista kahlaamalla. Jos joessa oli välillä lampi tai suvantopaikka missä vettä oli enemmän, niin silloin käytettiin kuivista puista, esim kuusikeloista tehtyä lauttaa.

    Lautassa oli reikä, johon laitettiin tuohesta tehty ”tötterö” jonka alapää meni vedenpinnan alapuolelle ja yläpäästä tähysteltiin pohjassa olevia raakkuja. Raakut pyydystettiin ylös pitkän riuùn avulla.

    Hyvä raakkujoki tai -puro oli sellainen sora ja hiekkapohjainen, missä oli myös kiviä. Missä jäät likuttelivat kiviä, jolloin raakut joutuivat kivien puristuksiin ja saivat kuorten väliin hiekanjyväsen helmen aluksi. Tällaisten jokien suvantopaikoissa oli myöskin helmiraakkuja, jotka olivat siirtyneet koskipaikoista.

    Lisääntymisen kannalta suvantopaikat olivat parempia kuin kosket, missä vesi virtasi nopeasti.

    Aukusti 23.2.2013, 23:22

    Petokeskustelun täytteeksi tämäkin peto esille!

    Aukusti 23.2.2013, 23:15

    Mummoni kertoi, kuinka kesäaikaan tuli Karjalasta (?) oikein ammattimiehiä, helmenkalastajia keräämään raakkuja. Varmaan löysivät helmiäkin, koska tulivat uudelleen.

    Aukusti 23.2.2013, 22:25

    Katosiko lohikalat kydön polton vuoksi pohjanmaan joista? Onkohan tutkittu paljonko tuhkaa pääsi jokiin saakka?

    Aukusti 23.2.2013, 22:21

    Ainakin ravinteita sanotaan tuoneen kydön polton turvemaan pelloille. Kun pinta poltettiin, saatiin tuhkaa maahan ja köyhtynyt pintamaan ala oleva kerros tuotti taasen satoa.paremmin.

Esillä 10 vastausta, 231 - 240 (kaikkiaan 484)
1 2 3 … 23 24 25 … 47 48 49