Käyttäjän Aukusti kirjoittamat vastaukset
-
Joku tietävämpi sanoi kerran, että on se kumma kun luetun poroluvun mukaan porojen pitäisi loppua melko pian. Sillä kun virallisesta poroluvusta vähennetään petojen tappamat, autojen ja junien alle jääneet ja teurastetut porot, niin ei niitä paljon jää jäljelle. Kuitenkin niitä vuodesta toiseen riittää.
Luultavasti kaikkia poroja ei ole virallisissa luvuissa mukana.
Osaa poroista ei saada kerätyksi erotusaitoihin. Ja mahdolisuus on unohtaa osa luvuista pois.
Kilpakumppaneille ja vapaasti myöskin muille palstalaisille tiedoksi:
Aukustin voimajuoma, ei heikkovatsaisille eikä jatkuvaan käyttöön.
”Keitä vahvaa teetä, sokeroi, jäähdytä ja pullota, äläkä poista teelehtiä, vaan jätä ne teen sekaan. Nauti runsaasti teetä lehtineen!”
Kyllä siinä saapas heilahtaa! Tosi on !!! Ja kokeiltu.
Täällä pohjan perillä on näkynyt vasta yksi muuttolintu, parvi taviokuurnia pihapihlajissa. Lieneekö sekään enää nykyisin varsinainen muuttolintu, kuten aikaisemmin?
Tänäänkin pihalla pyöri pikkuparvi tilhiä, toistakymmentä talitiaista, sinitiaisia, viherpeippoja, pikkuvarpusia,urpiaisia, harakka ja harvinaisempia kaupunkialueella, nimittäin pari hömötiaista.
Aikaisemmin tänä talvena on pihala vieraillut ruokailupuuhissa myös punatulkkuja, räkätirastas ja varpushaukka.
Kovin tuli tutuksi parkkauspukki silloin nuoruudessa. Viimeinen varsinainen lyhytaikainen savotta oli opiskeluaikana -50 luvun lopulla. Kesähelteellä lähtö metsään oli iltasella, sillä täällä yöttömän yön maassa oli sillloin valoa ja ilmakin oli raikkaanpaa kuin päiväsaikaan.
Moottorisahalla katkottuja kaksimetrisiä kuusia pienehköistä, kahden, kolmen leikon puista naapurin metsässä. Ensin piti katsoa pukille keskeinen paikka ja ristikolle pohjapuut viereen. Sitten pöllistä kirveellä enimmät oksat pois, että sai nostettua pukille. Pienet ja vähän paksummatkin oksat katkesivat koloraudalla sitten siinä parkatessa. Ja saattoihan sillä koloraudallakin lyödä oksan pois, jos ei nykäisemällä lähtenyt. Kirvestä ei kannattanut välillä käteen ottaa, siilä siinähän olisi mennyt enemmän aikaa..Pukilla olevasta pöllistä kuorittiin ensin yläpää vähän yli puoleen, sitten nopea kääntyminen ja alapäästä samoin kuorinta. Sitten nopea pöllin pyöräytys ja alapään kuorinta. Jälleen nopea käännös ja yläpään kuorinta, kolorauta kiinni pukin yläpäähän ja kuorittu puu pohjapuiden päälle. Kirves käteen ja seuraavan parkattavan kimppuun. Kun satakunta pölliä oli ristikolla oli pieni tauko. Siis kolme taukoa yön aikana. Velimies keitteli teetä ja pullotti sitä jäähtyneenä ja teeruohot nieltiin mukana! Se onkin sellainen juoma, että siinä saapas heilahtaa. Kokeilkaapa mottikisailijat!!!
Kun yön aikana oli saanut 400 kpl joskus vähän enemmänkin ristikoille alkoikin jo aurinko lämmittää ja paarmat heräillä. Oli aika saapastella loppuverryttelynä pari kilometriä kotiin pesulle, syömään ja nukkumaan.
Kaveri teki vanhanaikaisella tavalla, karsi ensin tarkoin ja heitteli kasaan. Ei pärjännyt.
Täällä pohjoisessa onnistuu sähköyhtiön kanssa neuvottelu linjan alustan käytöstä.
Olemme perheeni kanssa raivanneet linjan kolmeen otteeseen. Olen sopinut yhtiön kanssa raivauksen silloin kun on raivauksen aika ja saaneet saman taksan mukaisen palkan kuin urakoitsijakin.
Raivaushalu syntyi edellisen omistajan aikaan yhtiön urakoitsijan jälkiä karsiessa kun puut oli kaadettu reilun puolen metrin pituiseen kantoon.
Myöskin joulukuusien kasvatuksesta on sovittu.
Ei se suden kiinniotto lammasarhan läheltä ja siirto uudelle paikkakunnalle vaikuta niin pelottavalta, että se alkaisi pelätä lammaslaumaa. Liekö sitten Italiassa onnistunut kun malli on sieltä?
Mutta se tappo toistamiseen tulosta auttaisi.
Suomalainen susi pannoitettiin ja siirrettiin kauas Ruotsiin kuten aikaisemmin olen kertonut. Sehän lähti kohta jolkkottelemaan takaisin kotisuomeen ja jäljet päättyivät Itä-Lapin kairoihin.
Kertokaapa nyt hyvät ystävät ja kylänmiehet, miltä teistä tuntuisi jos itseltänne vietäisiin 60 poroa vuoden aikana petojen suihin tai vastaava tulonmentys?
”Mosku” tietäisi varmaan kertoa mitä se menetys yhdelle perheelle merkitsee ?
Kyseisessä tapauksessa on kyllä ahman tekemät tuhotyöt, mutta susi voi tehdä lammaskatraassa samanlaista tuhoa.
Suharin taimikko on pohjoisrinteessä! Mielestäni se vaikuttaa aika ratkaisevasti puun kasvuun.
Lapsuuskotini metsissä sen huomasi, kuinka etelänpuoleiset rinteet kasvoivat puuta erinomaisesti ja pohjoisrinteillä ei juuri mitenkään. Maaperän ravinteisuudet olivat samanlaiset, vain valon määrä ja lämpötila poikkesivat toisitaan. Myöskin pintakasvillisuus poikkesi etelärinteiden voitoksi Kun pohjoisrinteet olivat vielä llähes lumen peitossa, alkoi etelärinteissä ruohojen kärjet pilkistää täysin lumettomasta maasta.
Omistamallani tilalla sen huomaa myöskin, vaikkei niin suuria korkeuseroja olekaan. Pohjoiseen kallistuvat rinteet ovat heikompia kasvumaita.
Kasvukauden lämpösumma vaihtelee ilmansuuntien ja maaston muotojen mukaan, Kaavamaisesti käytettynä se ei anna oikeaa tulosta joka paikassa.
Kuinka kauan saavat luontokuvaajat ja peto-elämysmatkailjoiden järjestäjät totuttaa petoja ihmisten hajuun haaskoillaan?
Heidät pitäisi panna edesvastuuseen teoistaan. Suurempia syyllisiä kuin konsanaan petojen salametsästäjät.
Kuulaa kalloon niin pedoille kuin hirvillekin. Ovat petoja molemmat. Lisään listalle vielä porotkint siellä missä niitä on liikaa ( koko poronhoitoalueella?) tuhoten monimuotoisen kasvuston.
Kuten huomaatte, kantani on kovetunut ! Siinä on minun esitykseni kun ei yhteisymmärrykseen muuta keinoa tunnu löytyvän.
Kiitokset ”Santulle” tärkeän viestin avauksesta. Olen kaipaillut Metlan tutkimusten julkaisemista selvällä äidinkielellä. Vai onko niin, että tutkija tekee tutkimuksia vain toisille tutkijoille?
Minusta tutkimuksista pitäisi kertoa aktiivisesti meillekin, tavallisille metsänkasvattajille. Uskon vakaasti, että julkaisemalla tutkimuksia saataisiin tutkimuksiin käytetyistä rahoista nopeammin ja enemmän irti.
Elämäni varrella olen saanut monia hyödyllisiä tietoja tuntemiltani Metlan työntekijöiltä tavattuani heitä muissa yhteyksissä.
Eräs opettajani sanoi, että kun heittäytyy tyhmäksi ja alkaa kysellä niin saa omille asioilleen vihkiytyneen kertomaan mielellään asioita omalta alaltaan. Sanotaanhan sananlaskussakin näin: ”Kuka härjillä kyntää se härjistä puhuu!”