Käyttäjän Aukusti kirjoittamat vastaukset
-
Kylläpä se hirvikin oppii nälissään syömään lehtikuusta.
Alkuun meni vuosia ilman, että hirvet olisivat pureskelleet lehtikuusia. Eräänä talvena hankikelien aikaan taimikoita kierrellessämme näimme jäljistä päätellen hirven syöneen lehtikuusen oksia ja latvoja.
Sitten seuraavana kesänä näimme useita kertoja autolla ajaessamme samaisen taimikon ohi, että siellä hirvilehmä ja vasikkansa olivat syöntipuuhissa. Lähempi tarkastelu osoitti, että emo opetti vasaa jo kesällä maistelemaan lehtikuusta.
Kun jahtikausi alkoi, kehoitin metsästäjiä ampumaan nämä kaksi kokelijaa pois opetamasta muille kuinka hyvältä maistuvaa se lehtikuusi on neulasineen ja talvella silmuineen.
Näin tehtiin ja sitten kuluikin taasen pitkään ennenkuin muun ruuan puutteessa hirville maistui myöskin lehtikuusi.
Nyt alueeen hirvikanta on onneksi ”ajettu alas” metsästämällä ja karhutkin ovat osallistuneet arvatenkin jahtiin. Kunpa hirviötuholaisten kanta pysyisikin näin alhaisella tasolla.
Syksykin saapunee kasveille etuajassa, kuten muukin on luonnossa tapahunut kuluneena suvena.
Kasvit tuleentuvat kun ovat kukkineetkin normaalia aikaisemmin. Valmistautuvat talven tuloon.
Myöskin karuilla alueilla poutajaksojen aikana on ollut puutetta vedestä ja se saa puut varistamaan lehtiään ja neulasiaan.
Sienitaudit kuuluvat syksyyn ja nekin alkavat vaikuttaaa koivuihin ja pajuihin nopeuttamalla lehtien varisemista.
Näin kuvittelen tapahtuvan.
Sodan aikana ja vielä jälkeenkin hirvet pysyivt kurissa kun niitä metsästettiin nälän torjumiseksi. Se oli monissa perheissä pakko hankkia syötävää. Eikä se ollut mitään huvikseen metsästystä. Jännittävää kylläkin!
Samoin kävi poroille. Niitä söivät niin saksalaiset, kuin myöskin suomaliset kun ruoka oli tiukassa. Toiset poromiehetkin ottivat naapurin merkillä olevan poron, että oma poro säästyi.
Naudoista tuli mieleen luennoitsijan maanpuolustuskurssilla kertomana, että lehmät ovat tärkeitä, sillä viimeiseksi syödään lehmät!
Saapa nähdä lisääntyykö hirvien salametsästys jos lama tästä vielä syvenee?
Laittaisin mönkkärin kärryyn kuomuntapaisen. Muuten hake lentää taivaan tuuliin.
Kun itse haketin suurehkon kasan männynoksia, kyllästyin aikaavievän hakettimen säkin tyhjentämiseen. Tein muovipeitteestä ”teltan” ja puhalsin hakkeen sinne kasalle. Näin haketus sujui nopeammin kun konetta ei tarvinnut sammuttaa aina säkin täytyttyä. Hake lumilapiolla kottikäryyn jolla puutarhan istutuksille.
Kts. ketjua: ”Ampiainen on vaarallisempi kuin kaikki suomen suurpedot yhteensä!”
Jos ”hirviövaaraa” ei ole, niin voisi antaa koivujen kasvaa perkauksen jälkeen kuusten lisänä.
Voisi myös ajatella raivattavan koivut pois ja täydentää kuusitaimikko sip. lehtikuusella.
Ainakin 8 hv silppurista hake tulee niin kovalla voimalla, etttä taimirievusta ei sen jälkeen taida omaa kuorta löytyä. Taimiin en ole kokeilut, mutta nurmikko kyllä lakosi.
Työläs konsti olisi haketus suoraan taimille ja jos hakkeen joutuisi ensin ottamaan säkkiin ja siitä sitten annostelemaan taimille, niin se on vielä töisevämpää.
Yksi , jo melkoisen suureksi kasvanut torniolaista alkuperää oleva vaahtera kasvaa täällä Napapiirillä ja pari pienenpää kesäpaikassa pihan reunametsikössä.
Kylvötaimet joutuivat 100 %:sti myyrien suihin heti alkuunsa ja metsäjänis jyrsii suurimmasta kaikki oksat kuorettomiksi mihin lumen päältä yltää. Kesäpaikan jänikset eivät osaa maistella vaahteran kuoren herkullisuutta, ainakaan toistaiseksi.
Muutama kukka vaahterasssani on ollut ,mutta itävää siementä ei ole tullut.
Haravoitavaa kyllä tulee, mutta viis siiitä, onhan vaahtera niin komea puu maisemassa. Ja harvinainenkin täällä pohjoisessa.
Kuka tietää kuinka pohjoisessa vaahteraa esiintyy istutettuna?
Eilen poimin punaherukoita sangollisen ja vaimo litrakaupalla kesän viimeisiä mansikoita.
Polttopuukuorman haku oli pääasiallinen syy käydä maalla kääntymässä.
Kyllä ainakin Rovaniemen ympäristöstä on julkaistu ns. ”hillakarttoja” jo vuosikausia sitten.
Itsekin sain sellaisen lahjaksi. En tosin käyttänyt karttaa hyödykseni kun entiset hiilasuot hieman kauempana olivat tuttuja lapsuudesta lähtien.