Käyttäjän Aukusti kirjoittamat vastaukset
-
Entäpä sitten, jos pissittäisiin tuhkasankoon ja vähän sekoteltaisiin?
Erään tarinan mukaan seoksesta saataisiin hyvää hirvikarkoitetta!
Pitäisikö pihavaraston nurkkaan laittaa tuhkasankko pissimistä varten?
Ainakin pariin otteeseen aikaisemmin olen kehunut kettuperheen olleen aukollani tehokas myyräntappomenetelmä. Ja varmasti luonnonmukainen!
Lumijäljistä oli aamuisin hyvin helppoa todeta kuinka emo oli lähtenyt öiseen myyränpyyntiin. Olimme rauhoittaneet harvenuksessa ketun pesäluolaston ympäristön. Multaiset jäljet johtivat viereiselle äestetylle aukolle, jossa kettu oli kulkenut vakoja pitkin ja aina välillä loikannut sivuun ja kaivellut sammalikossa. Partioituaan tarpeeksi aukolla se oli palannut takaisin pesälle. Keväällä luolastosta kurkisteli uteliaita ketunpoikasia ihmetellen metsäretkellä olleiden lasten ääniä ja katselijoita.
Mitään taimituhoja ei aukolla ollut. Siitä kiitos kettuperheen!
Sama ketunpesä on ollut asuttuna vuosikymmeniä. Varmasti kiilusilmäiset metsästäjät ovat jonkun asukkaan saaneet tapettua, mutta aina on jäänyt uusi asukas myyriä pyytämään.
Ainakin tämä tapaus on todisteena ketun merkityksestä todella tehokkaana myyränpyytäjänä.
Enpä ole kuullut kekrikokosta täälläpäin. Juhannuskokot ovat tunnettuja täällä pohjoisessa. Niin, ja pääsiäiskokot Etelä- Pojanmaalla. Siellähän se on juhlaa ja kilpaillaan kenellä on suurin ja komein!
Yhden kerran on pääsiäisenä poltettu risukasa kesäpaikkamme törmällä. Sanoimme sitä pääsiäiskokoksi!
Työkaverini, toimistomme LVI- teknikko kehoitti ruiskuttamaan suihkepullosta vettä kuumille keskuslämmityskattilan pinnoille karstoittuneen pikikerroksen poistamiseen. Toimihan sekin konsti kun kattila oli poltettu todella kuumaksi.
Arvelutti kuitenkin, mitä se aiheuttaa pinnoille. Syöpyykö ”Jämä-Junior 1 K ” tällaisesta käytöstä?
Kourallinen galvanoituja nauloja tai pala katiskoverkkoa kuumaan tulipesään oli myöskin yksi kuulemani keino!
Mitä tuumaavat palstan kattila-asiantuntijat tällaisista keinoista?
Ainainen varsinaiseen työhön liittymätön keskustelun aihe oli toimistomme väellä siitä, mikä puu on parasta ja miten kuivaa sen piti olla. Olihan siinä monta ”kuppikuntaa” mielipiteineen.
Joku tykkäsi rutikuivasta ja toinen hieman kosteammasta.
Sytykkeenä kuiva puu on tietysti parasta. Mutta jos omasta metsästä omin voimin kerää roskapuuta,niin poltettavan puun polttoarvolla ei ole mielestäni suurta merkitystä.
Myydään ne parhaat, eli halutuimmat koivut ja poltetaan itse loput.Kerran kävi niin, että myytäni toimistorouvalle kuivia kuusihalkoja leivinuunipuiksi, niin miehensä kommentti oli: ”olitpa myynyt niin kuivat puut, että vaimon lämmittäessä ensi kerran, hänen leipänsä paloivat pilalle”.
Samoihin aikoihin (viime vuosituhannella) olin lukenut erään tieteellisen tutkimuksen lämmön siirtymisestä keskuslämmityskattilan seinämien läpi veteen. Tuloksena oli, että kosteus auttoi lämmön siirtymisessä veteen hieman paremmin kuin rutikuivaa puuta poltettaessa!
Ko. tutkimusta en taltioinut, enkä ole sitä myöhemmin saanut käsiini.
Kertoili eräs yrittäjä, joka myi tuohia Museoviraston työmaille: ”Teimme tuohettomista koivuista pilkkeitä ja myimme niitä mm eräälle mummolle hellapuiksi. Mummo oli kirjoittanut maksaessaan laskua lomakkeen viestiosaan: ”Etten ole ennen nähnyt kaljuja koivuja!”. Ja oli vähentänyt laskusta osan tuohien puuttumisen vuoksi. Ei ollut yrittäjä karhunnut mummolta koko hintaa!
Vanhan kansan viisaus tämäkin: ”Tuohta tuulessa, tervasta sateella!”
Ja kun nuotiota on tekemässä sissi, niin kuivat kuusen alaoksat ovat hyvä sytyke ja vaikkapa nuotiokin kahvin keittoon. Eikä tule savua, joka paljastaisi tulistelijan viholliselle.
Sama toivomus olisi minullakin. Jos voisi vaikkapa kopioida joitakin vanhoista asioista kirjoittamiani muisteluksia.
Olen lueskellut oman isäni kirjoituksia suurella mielenkiinnolla.
Turhaa on istutella koivuntaimia täällä poronhoitoalueella.
Kun porokarjat ovat jatkuvasti liian suuria, niin koivuntaimet joutuvat syödyiksi kesällä tai koparoilla ryhjotuiksi lumen aikana porojen kaivaessa syötävää lumen alta..
Kokemusten mukaan kulotetun alueen hyvin itäneet ja kasvuun lähteneet kylvötaimet joutuivat porotokan syömiksi jo ensimmäisenä kesänä.
Eikö se leimikko kannattaisi hakata talvtyönä, jolloin jäädytetty suo kestäisi puutavararekan liikenteen?