Käyttäjän ate kirjoittamat vastaukset
-
Muutama omakohtainen kokemus / havainto pedoista ja niiden ”hyödyntämisestä” hirvikannan hoidossa.
Susiparin/-lauman ilmaantuminen pitäjään on johtanut pikemminkin siihen, että hirvet laumaantuvat ja keskittyvät entistä enemmän ja pienemmälle alueelle. Pitäjätasolla tarkasteltuna hirvikanta saattaa olla hyvinkin tavoitehaarukassa, mutta toisella laidalla on tyhjiöitä ja toisella taas melkein tuplasti liikaa. Siinäpä sitä riittää ”hirvikokouksiin” porinaa, kun ruvetaan lupia jakamaan.
Puuki yllä kyseli, että mikä elukka putsaa vanhoja kantoja paksustakin kaarnasta puhtaaksi? Karhut ovat innokkaita kantojen putsaajia, sillä savotan jälkeen kantoihin kaarnan alle ilmestyy toukkia, jotka ovat karhujen mieleen todellisina ”proteenipatukoina”. Joskus jos saavat rauhassa olla, niin perkaavat isoltakin alalta kaikki kannot läpi illan/ yön kähmyssä ja päivät makoilevat jossain lähipusikossa.
Pöljintä on perustaa oma haaska petojen houkuttelemiseksi palstalle hirven torjuntaan. Siinä samalla tulee helposti kouluttaneeksi yhden tai useamman karhun pihakarhuiksi tonkimaan roskiksia ja omenapuita.
Berza, tästä linkistä kohta 3.1 ja kaksi ensimmäistä kappaletta.
https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48542/metsatalouden-matkakustannukset/
Ei tälläkään tavalla kuuhun lennetä, eikä Tesloja ostella valtion rahoilla, mutta halutessaan voi vähentää syntyneet kulut todellisten menojen mukaan. Siinä samalla voi kauhistella miten kallista auton omistaminen ja ajaminenkin tässä maassa on.
Pöllipaulalle esimerkki: Oletetaan, että mönkijän todellisiksi vuosikuluiksi on laskettu (bensat, huollot, vakuutukset yms. ja arvon aleneminen) yhteensä 2400. Mönkijään on kertynyt ajotunteja 80h. Tällöin mönkijän todellinen tuntikustannus on 2400/80 = 30€/h. Kun ajopäiväkirjan mukaan metsäajoa on kertynyt 40h, niin verotuksessa vähennettävää kertyy 40h x 30€/h =1200 €.
Vero-ohjeessa sanotaan, että vähennykset lasketaan todellisten kustannuksien mukaan ja jos niitä ei voida osoittaa, niin sitten käytetään verottajan antamaa arvoa. Tässä tapauksessa se olisi 14€/h. Näin menetellään silloinkin, kun laite on yksityistalouden käytössä.
Juta, laskin tuolla samalla kaavalla/periaatteella mitä tuossa linkissä on Autoliittokin käyttänyt. Muutama vuosi sitten piti selvittää verottajalle mihin laskelma perustuu ja silloin kelpasi ihan hyvin. Toki auto oli käytetty ja edukkaampi, mutta sama periaate.
Itse kustannukset laskemalla voi todeta, että auton omistaminen ja sillä ajaminen on tolkuttoman kallista. Tuossa linkissä on laskettuna kustannuksia erilaisilla autoille, joten kannattaa tutustua.
Lisäys: Autoliiton laskelmasta taisi puuttua rahoituskulut, jotka nekin on laskettava mukaan.
Pöllipaula, jos et itse laske yksityistalouden käytössä olevan mönkkärin käyttökustannuksia, niin silloin on tyytyminen tuohon 14€/ tunti korvaukseen ja silloin et enää erikseen voi vähentää bensa-, huolto- tai vakuutuskuluja. Toinen vaihtoehto on itse laskea kuiteista mönkijän todelliset käyttökustannukset (polttoaine, huolto, vakuutukset, pääomakulut jne.) ja käyttää sitä saatua lukua verotuksessa.
Sulli ja Berza, auto ei kuulu metsätalouden kalustoon, vaan on ns. tavallinen yksityistalouden käytössä oleva auto. Kun lasken auton pidon vuotuisia kustannuksia, niin yhtenä osana laskelmaa on huomioida auton arvon alenema, joka on myös kustannus siinä missä vaikkapa polttoaineen osto.
Puolihuolimattomasti sulkuihin laittamani poisto termi aiheutti varmaan turhaa sekaannusta. Koetin sillä havainnollistaa mitä arvonalenemalla tarkoitin.
Tässäpä vielä linkki aiheeseen, jos kiinnostaa:
https://yle.fi/uutiset/3-10042081
Omassa verotuksessani olen laskenut matkakulut todellisten kustannusten mukaan, eikä siitä ole tullut napinaa. Verottajan ohjeeessahan mainitaan, että kulut vähennetään todellisten kustannusten mukaan tai sitten verottajan antaman (0,25 €/km) arvon mukaan. Pakkohan se on verottajan hyväksyä, kun laskelma perustuu todellisiin kustannuksiin.
Vuotuisena arvonalenemana (poistona) olen käyttänyt vähän maltilllisempia lukuja, jotka löysin Autoliiton sivuilta.
Yksinkertaisin ja helpoin vaihtoehto on juuri tuo Puukin mainitsema verottajan hyväksymä tuntikorvaus.
Jos haluaa olla vähän perusteellisempi ja viitsii nähdä enemmän vaivaa, niin kerää kaikki kuitit talteen ja laskee itse paljonko ovat mönkijän käytön todelliset tuntikustannukset pääomakuluineen ja käyttää sitä arvoa verotuksessa.
Metsätalouden käyttötunneista kannattaa pitää ajopäiväkirjaa, niin ei tarvii verottajan kanssa otella. Käyttötunnit olen kirjannut sen mukaan mitä tuntimittari näyttää.
Normandy, jos ennakkoraivauksessa kuviolle jää 20-30 cm kantoja, niin ei haittaa ja ihmettelen jos konekuski siitää ryhtyisi kimpoilemaan. Sanot vaan, että raivasit talvella ja kannot voi siksi olla paikoin pitkiä ja sillä hyvä. Kannon pituudesta koituvan tappionhan kärsit sinä metsänomistajana saamatta jääneinä puukauppatuloina.
Paljon enemmän kuskia haittaisi, jos raivaus olisi kokonaan tekemättä.
Itse hoidan verokirjanpidon myös excelillä ja ”arkistoinnin” olen hoitanut seuraavasti:
Yhteen mappiin olen sijoittanut kiinteistöiden omistukseen ja hallintaan liittyvät asiakirjat tiloittain (esim. tilan kauppakirja, maanmittauslaitoksen asiakirjat, mets.vuokrasopimukset, tiesopimukset jne).
Puukaupan asiakirjat on omassa mapissaan, niin että kaupan päätyttyä samassa nipussa on kaikki paperit ( esim. mk-ilmoitus, sopimus, mittaustodistus, tukkitaulukot). Samalla kauppakirjalla kun voi olla ostettuna puuta useammaltakin tilalta.
Verokirjanpidossa jokainen vuosi on omassa mapissaan verolajeittain (metsä, maatalous jne) kaikkine tositteineen ja muistiinpanoineen. Yleensä kirjaan tulot ja menot sitä mukaa kun ne tapahtuvat, niin käytännössä veroilmoitus olisi valmis aina tammikuun ensimmäisenä päivänä. Mutta tärkeämpänä pidän sitä, että näin pystyy reaaliajassa seuraamaan eri tulojen ja kustannusten kehittymistä vuoden mittaan.
Metsätaloussuunnitelmille, kemeroille yms.on oma mappinsa.
Metsäyhtiöiden tarjoamiin ”pilvipalveluihin” en ole tallentanut mitään. Teen kauppaa monien eri yhtiöiden kanssa, niin on parempi, että kaikki on ns. omissa näpeissä, eikä ripoteltuna eri paikkoihin.
Jos jotain voisi tehdä uudestaan alusta alkaen, niin valokuvat olisin tallentanut tiloittain ja vuosittain. Mukaan vielä jokin tunniste josta selviää mistä ja miksi kuva on otettu. Kuvien arvohan tulee esiin vasta vuosien kuluttua, kun tilanne maastossa on muuttunut.