Käyttäjän ate kirjoittamat vastaukset
-
”Metsä-masa” !
Näinhän se menee, että sitä hakataan mitä tarvitaan jalostavalla tehtaalla. Binderin katkonnasta on parista eri suunnasta kuulunut, että näiden ”kolmen päämitan” lisäksi käytettävissä olevat muut pituudet on kuulemma hyvin tarkassa syynissä. ”Välimittojen” kokonaismäärä (%) tukkisumasta oli varsin vähäinen, joten hakkuunvalvonnassa on syytä olla hereillä niilläkin leimikoilla. Mutta jokatapauksessa varteen otettava kauppakumppani, joskin hyvin valikoiva ostoissaan.
”metsä-masalle” tukinmitoista kommenttia. Ainakin Binderholzilla kuusitukin mitat ovat säilyneet entisellään, mutta katkonnassa käytetään pääsääntöisesti vain kolmea mittaa (41,51,61). Muita mittoja käytetään varsin nihkeästi.
Jos vertaa saman kokoluokan ammattisahoja eri merkkien välillä, niin maata kaatavia eroja niiden välillä ei ole. Jos oma työtekniikka on kunnossa, niin kaikilla ammattisahoilla merkistä riippumatta pöpeliköt saavat kyytiä.
Tällä hetkellä käytössä Sthilin 460 ja 490, mutta Hva:llakin on sahattu useita vuosia. Sen verran kokemus on opettanut, että itse jätän ne ihan kaikkein uusimmat sahamallit hyllyyn. Pari vuotta markkinoilla olleissa on huomattavasti vähemmän lastentauteja. Viimeksi merkin valinnassa ratkaisi tarjolla olevien merkkien varaosa-/huoltopalvelut kotipaikkakunnallani. Hyväänkin sahaan tulee joskus vikaa ja silloin nopeasti toimiva varaosapalvelu on arvossaan.
Nykyisestä lakiuudistuksesta en olisi niin huolissani, vaan siitä mitä tapahtuu kemeran jälkeen vuonna 2020? Onko sen jälkeen enää olemassa minkäänlaista tukijärjestelmää ja jos on, niin mihin ja millä ehdoilla? Tähtäimen on oltava siellä ja vaikuttamisen aika on nyt.
Jos tuossa vaiheessa maatalouden tukijärjestelmän luojat niin eu:ssa, kuin kotimaassakin saavat ujutettua itsensä ja ideologiansa metsän puolelle, niin luoja meitä varjelkoon.
Ehkäpä olisi korkea aika pistää liikkeelle ne uinumassa olevat tiehankkeet ja muut isommat revohkat…
Ilomantsista en tiedä, mutta Lieksan ja Nurmeksen Pielisen rantamailla on hirvikanta, joka kestäisi myös metsästyksen. Rauhoitukseen päädyttiin metsästäjien keskenäisen kateuden seurauksena (”jos meillä ei ole hirviä, niin ei nuokaan saa metsästää).
Sen lisäksi, että sudet pistelevät osan hirvistä suihinsa ne myös ajavat hirvet tehokkaasti liikkeelle ja keskittyvät melko pienillekin alueille. Tämän seurauksena hirvikannoissa on jopa pitäjien sisällä hyvin suuria eroja. On alueita, joilla todellakaan ei juuri ole, mutta sitten on näitä tihentymiä, joissa hirvitiheys on reilusti yli kaksinkertainen tavoitteeseen nähden.
”Jostain kumman syystä” näiden tihentymien alueilla kannan leikkaaminen ei tunnu onnistuvan sitten millään. ”Jos meidän kulmakunnalle tulee vain 2 lupaa/ seura, niin ei noille toisille seuroille voi antaa 10 lupaa/seura”.
Vale…emävale..tilasto sanoo sananlasku. Siihen samaan listaan voisi laittaa keski-arvonkin, joihin mm. hirvitalousalueiden hirvitiheyksissäkin tuijotetaan. Jos on lähes hirvettömiä alueita ja sitten sopivasti hirvitihentymiä, niin hirvitalousalueen (tai jopa laajemman pitäjän) hirvikannan keski-arvo näyttää, että kaikki on ns. ”kunnossa”, vaikka totuus on kaukana siitä.
Jostain syystä hirvilupien jako tuntuu menevän siihen malliin, että jokaisen seuran on päästävä metsästämään (myöskin niillä vähähirvisillä alueilla), niin varsinaisten hirvitihentymien purkamiseen ei lupia enää juuri riitäkään, vaikka hirvitiheyksissä saattaa olla jopa kolminkertaisia eroja. Lopputulemana on, että osa seuroista metsästää niitä paria hirveä koko syksyn epätoivon vimmalla ja osalla luvat on käytetty parissa päivässä. Vaikuttaa siltä, että metsästyslupien jaossa kantava voima on keskinäinen kyräily, eikä hirvikannan koko. ”Jos me ei saada lupia, niin ei muillekaan pidä niitä antaa” jne.
Äärimmilleen vietynä tämä näkyy esimerkiksi ”harrastelijan” mainitsemissa Lieksassa ja Nurmeksessa. Näissä pitäjissä hirviä riittäisi Pielisen ranta-alueilla metsästettäväksi asti, mutta ns. erämaa-alueiden heikon hirvikannan vuoksi on isketty rauhoitus päälle koko pitäjään.
Kertauksena vielä mo2008:lle:
1. Kuten yllä on aiemmin todettu, niin jokaisella metsätalouden koneella pitäisi olla vuosittain ylläpidetty laskelma tehdystä poistosta ja jäljellä olevasta menojäännöksestä.
2. Tuliko kaupasta voittoa vai tappiota ratkeaa vertaamalla myyntihintaa jäljellä olevaan menojäännökseen (+myyntikulut). Laskelma tehdään lomakkeella 9 ja toimitetaan aina verottajalle. Sitä kautta menee tieto voitosta / tappiosta verotukseen.
3.2c lomakkeella on koneet ja kalusto taulukossa kohta ”luovutukset verovuotena”, johon merkitään sen myydyn koneen poistamaton menojäännös. Sillä tavalla kone poistuu sinun kirjanpidosta.
4.Muista alv, jos kone on myyty alv velvolliselle metsänomistajalle.
Nämä ohjeet on saatu verottajalta muutama viikko sitten.
Kyllä se Tolopainen kaluston myyntikin ilmoitetaan tuolla 9 lomakkeella. Verottajan ohje on hyvin yksiselitteinen. Jos et usko niin käypä lukasemassa.
MO2008: Siitä pitää tehdä erikseen lomakkeella 9 laskelma luovutusvoitosta/ tappiosta.
Aina välillä keskusteluissa vilahtaa maininta metsätalouden kalustoon kuuluvista autoista. Verottaja tuntuu hyväksyvän sellaisen ratkaisun vain äärimmäisen harvoin.
Onkos kenelläkään palstalaisista verottajan hyväksymää päätöstä auton kuulumisesta metsätalouden kalustoon? Olisi mielenkiintoista tietää ne perusteet, jolla se onnistuu.