Käyttäjän ate kirjoittamat vastaukset
-
Ainakin kahden eri yhtiön ”ostomieheltä” on tullut viestiä, että kuusitukin hintahuiput on tältä erää nähty ja ostoihin on lyöty jarrua päälle. Mäntytukilla näkymät vielä ehkä hieman valoisammat, mutta hintataso lienee tapissaan sielläkin.
Sinällään sattui hyvään saumaan tämä suhdanne (sellu ja saha), että lumituhometsistä kertyneille puille löytyi kivutta osoite.
Vuonna miekka ja kilpi, kun 355 tuli markkinoille ostin sen 345fx:n innoittamana. Sahan ergonomia oli mainio ja sillä olisi ollut ilo sahata, jos siinä ei olisi ollut kaikenlaisia vaivoja.
Ensin meni vuotava tankki takuuseen. Aika pian alkoi temppuilu kytkimen kanssa, mutta oppipa ainakin vaihtamaan kytkimenjouset sukkelaan. Näihin ensimmäisiin taidettiin vaihtaa takuuseen kokonaan uusia kytkinasetelmiakin? Ilmeisesti oli alimitoitettu? Tämän maanantaikappaleen taival päättyi totaaliseen konerikkoon 1,5 vuoden iässä. Yhdistettynä vielä silloisen paikallisen edustajan verkkaaseen tapaan hoitaa varaosapalvelua tuli samalla Husku kiintiö täyteen.
Tämän seikkailun opetus oli, että jatkossa olen jättänyt kaikki uutuudet vuodeksi pariksi ostokieltoon ja odottanut, että edes ensimmäiset lastentaudit saadaan korjattua. Toinen opetus oli se, että melkein tärkein ominaisuus sahassa on merkin huolto- ja varaosapalveluiden toimivuus.
Onhan näitä erikoispuunostajia olemassa jo nytkin. Mäntyjen tyvitukkeja ostaa minunkin kotiseudulla ainakin yksi yhtiö. Kriteerit ovat tosi tiukat ja jokainen katkottava tukki merkitään etukäteen (vrt.pylväs). Hintakin on muuta toista kuin tavallisessa tukissa.
Myel-työtulo määräytyy esim. viljatilalla pinta-alan perusteella. Hehtaaria kohti on olemassa ylä- ja alaraja ”työtulolle”. Näiden rajojen välistä viljelijä voi sitten olosuhteista riippuen määritellä oman ”työtulonsa”ja siten eläkemaksunsa, sekä tulevan eläketasonsa. Sama systeemihän on käytössä myös metsäpuolella myel-vakuutetuilla.
Näillä laskennallisilla ”työtuloilla” ei ole mitään tekemistä tilan todellisten tulojen ja menojen kanssa, aivan kuten ”mehtäukko” yllä totesi.
Miksipä ”jk” ei kiinnostaisi, jos sitä ”markkinoidaan” menetelmänä, jossa joka kymmenes vuosi hakataan vinopino tukkia hehtaarilta, ikinä ei tarvitse uudistaa, heinätä tai perata taimikkoa. Eikä hirvituhojakaan ole. Kyllä minullekin sellainen menetelmä kelpaisi…
Varmaan riippuu vakuutuksesta ja yhtiöstä, mutta omalla kohdalla meni seuraavaa rataa: Ilmoitin vakuutusyhtiöön, että lumituhoja on tullut. Yhtiöstä ilmoittivat, että laittavat arviointipyynnön paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen (olisi ilmeisesti puunostajakin kelvannut). Hiihtelin metsäneuvojan kanssa tuhokuviot läpi ja vahinkoilmoituksen jätöstä muutama päivä, niin rahat olivat tilillä.
Mitä sitten vakuutus korvaa, niin riippuu vakuutuksestasi. Minun vakuutuksessa on kiinteä kuutiokohtainen korvaus (tason voi valita, olikohan 32 €/m3 maksimi?) ja lisäksi odotusarvo täysimääräisenä. Taimikoissa korvataan uudistaminen jos tietyt ehdot täyttyvät.
”Nelivetoisuus on sitä, että olet entistä kauempana avusta, kun tarvitset sitä”. Tämä Murphyn laki tiivistää hyvin nelivedon hyvät ja huonot puolet verrattuna tavallisiin ”vajaavetoisiin”.
Minusta oleellinen osa metsätalouden harjoittamista on kustannusten seuranta ja kilpailuttaminen. Omatoiminen metsänomistaja voi säästää kustannuksissa sievoisia summia, joko tekemällä itse tai tekemällä suoraan sopimuksia yrittäjien kanssa (esim. maanmuokkaus). Omienkin kokemusten valossa mhy:llä ja Otsolla on ollut vaikeuksia mieltää sitä, että heidänkin palveluitaan voidaan kilpailuttaa. Metsäyhtiöiden on taasen helppo tarvittaessa myydä palveluitaan halvemmalla, kun osa kustannuksista voidaan siirtää vaikkapa puun hintaan.
Sama pätee tietenkin myyntipuolellakin. Osaava metsänomistaja kykenee itse muodostamaan leimikkonsa ja pyytämään siitä tarjoukset myyjiltä. Niille jotka syystä tai toisesta haluavat käyttää ulkopuolista apua, on sitä saatavissa, tietysti korvausta vastaan. Itsekään en jokaista satunnaista ”pikku nökköstä” kilpailuta, mutta vuotuisen hakkuusuunnitelmani mukaiset leimikot kilpailutan omatoimisesti. Olen yhden yhtiön sopimusasiakas ja on siitä ollut taloudellista hyötyäkin, mutta silti jokaisessa kaupassa kaikki ovat samalla viivalla ja joskus tulee kaupat ja joskus ei.
Tee ensin tilakaupat ja rekisteröidy arvonlisäverovelvolliseksi. Sitten vasta sahakaupoille. Tässä järjestyksessä toimien voit vähentää verotuksessasi metsätalouden hankintamenot ja niiden mukana tulleen alv:n.
Jos metsätaloudessa tulee tappiollinen vuosi, niin syntynyt tappio vähennetään muista pääomatuloista. Jos niitä ei ole, tai silti jäädään tappiolle, niin vähennys tehdään ansiotuloista. Sahojen hakintamenot menee yleensä vuosimenoina kertapoistolla.
Jeesille tiedoksi, että kylläpä tuota on tullut luettua itse ja kuunneltu verohallinnonkin esittämänä. Mutta kun sinä olet moneen kertaan selvittänyt, että autosi kuuluu metsätalouden kalustoon. Sitä varten pitäisi lukea tuo kohta 4.
Mutta ilmeisesti sinulla yli 50% ajoista on jotain metsätalouden muuta ajoa, kuin matkoja kodista metsäpalstalle ja takaisin? Tai sitten Harjavallassa on oma verolainsäädäntönsä.
AJ:lle: Verottajan kanta on yksiselitteinen: Auto voi olla metsätalouden kalustoa vain, jos yli 50% ajosta on metsätalousajoa. Metsätalousajoksi ei kuitenkaan lasketa sitä, kun ajat kotoa metsätilalle esim. töihin. ”Tavallisella” isollakaan metsätilalla ei noita kriteereitä pystyne täyttämään.Tässä vaihtoehdossa sen metsätalouteen kuulumattoman ajon (esim. koti-metsä-koti) kustannukset vähennetään verotuksessa pääomatuloina.
Jos/kun auto kuuluu yksityistalouteen, niin kirjaamalla ylös kaikki auton pitoon liittyvät kulut ja pitämällä täydellistä ajopäiväkirjaa voi vähentää todellisten kustannusten mukaan metsätalouden vähennyskelpoiset matkat. Mutta tällöin luonnollisesti alv:t ja poistot jäävät luonnollisesti hyödyntämättä.