Käyttäjän ate kirjoittamat vastaukset
-
Tästä markkinakikasta muistuu mieleen erään entisen sonnikauppiaan kertoma tarina, kuinka hän teki aikoinaan isäntien kanssa kauppaa. Mennessään taloon hän oli varannut lompsaansa tuhdin setelinipun, jossa oli kuitenkin vain juuri sonnin ostohinnan verran rahaa. Kun hinnasta ruvettiin isännän kanssa keskustelemaan ja kauppa oli melkein ns. kiinni, niin kauppias oli kaivanut lompsansa esiin ja ruvennut laskemaan rahoja isännän silmien alla huolellisesti. ”Sattumoisin” kävi tietysti niin, että rahat loppuivat ennen isännän pyytämää hintaa. Ostomiehen harmitellessa tilannetta isännät kuulemma lähes poikkeuksetta totesivat, että: ”Kyllä se tuo riittää”
Annelille ja muillekin yksityisteiden hallinnosta kiinnostuneille vinkiksi, että kannattaa kaivaa netistä esille Maanmittauslaitoksen julkaisu nro 117: Yksityisteiden tieyksiköinti. Tänä vuonna ilmestyneessä julkaisussa on tuorein tieto asiasta.
Esimerkiksi kesäasuntojen yksiköinnin perustana oleva painoluku on käytöstä riippuen 200-350-500 tonnia. Jos käyttöä on niin paljon, että tarvitaan talvikunnossapitoa, niin luvut ovat 600-900 tonnia. Verrokkina omakotitalo, jossa luku on 1100 tn.
Tympeintä tässä hommassa on määritellä nuo osakkaiden kiinteistöjen painoluvut. Joku lomailee mökillään ja käy muutamana viikonloppuna. Toinen ei ole mökillään kuin yhden yön, mutta ramppaa vähintään joka toinen päivä kalalla jne.
Mökkiteiden talvikunnossapitoon talvella on olemassa ratkaisu jo yksiköintiperusteissa. Talviasuttavalle mökille määritetään korkeammat yksiköt, kuin tavalliselle kesämökille. Juuri vastattain on ilmestynyt Maanmittauslaitokselta uudet yksiköintiohjeet uusine painoluvun ohje arvoineen. Olen muutamassa tiekunnassa mukana ja yhdessä mökkiläiset eivät halunneet tiekunnan hoitavan talvikunnossapitoa (korotettuja yksikköjä vastaan), vaan keskenään sopivat mökkipistojensa aurauksesta urakoitsijan kanssa ja maksavat aurauksesta suoraan hänelle.
Periaatteessahan noille talvikalastajiin voisi soveltaa samaa käytäntöä, kuin kesäisiin venepaikkoihin. Eli määrittää käyttömaksun tai jos kyseessä on tien osakas, niin huomioida se yksiköinnissä.
Muutoin metsäteillä periaate täällä on yksinkertainen: Se auraa omalla kustannuksellaan, joka tietä tarvitsee. Yleensä se on metsäyhtiö, joskus joku hankintahakkaajakin saattaa avata tien palstalleen.
Viime viikkoina on tullut liikuttua Ylä-Karjalan suunnilla. Ainakin siellä korkeimmilla alueilla tilanne on minusta huolestuttava. Lumikuorma puissa on paikoin melkoinen. Huonolla tuurilla luvassa on samanlaisia tuhoja, kuin viime talvina.
Miten GLA ja Jees päädyitte noihin tienrakennuskustannuksiinne 100/200€ /metri?
Minulla pisimmät matkat on vajaat 30 km suuntaansa. Etäisyydestä ei ole juuri ongelmaa ollut. Autolla menee vajaa puolituntinen suuntaansa, joten siihen ei elämä kaadu. Hankintahakkuilla traktori kannattaa jo jättää palstalle yöksi ja kulkea autolla työmatkat.
Työmatkan pituuden lisäksi kiinnittäisin huomiota siihen, kuinka pitkä matka palstalle on yksityistietä. Jos palstalle pääsemiseksi pitää tietä aurata /aurauttaa kilometritolkulla, niin talvisavotoille alkaa tulla hintaa. Eikähän se kesäkunnossapitokaan ihan ilmaista ole.
Muuan eläköitynyt motokuski antoi aikoinaan selkeät raamit metsätilojen ostoon. Alle kilometri valtion tieltä ja alle 200m merenpinnasta.
Kaikesta huolimatta ihan positiivinen metsävuosi tästä taisi tulla. Henkilökohtaisella tasolla tämä vuosi jää muistiin tykkylumituhojen vuotena. Onneksi kuitenkin metsätaloudessa oli hyvä suhdanne päällä, joten tuhoalueiden puut sai kaupattua nopeasti ja kohtuullisella hinnalla.
Kotimaassa mieleen jäivät metsäteollisuuden hyvä vire ja monet investointihankkeet, jotka lupaavat hyvää myös tulevaisuuteen. Ilmastonmuutoskiima yllätti koko kansakunnan syksyllä ja osalla päättäjistä ja keskustelijoista tunne ja aatteet pyyhälsivät kirkkaasti järjen ohitse.
Olen makustellut ajatuksella, että josko näistä th-kemeroista siirryttäisiin malliin, jossa metsänomistajalle myönnettäisiin ”taimikonhoitovähennys”, kun taimikko täyttää tietyt rajat puulajin, pituuden ja tiheyden suhteen. Myönnettävä vähennys voisi olla esim. 390 €/ha. Ja vähennyksen voisi tehdä suoraan verosta (vrt. kotital.vähennys). Metsäkeskus voisi vastaanottaa ilmoitukset ja tehdä kontrollit omien vaatimuksiensa mukaan.
Poistuman kyttäilyn sijaan tarkastelun kohteena olisi vain lopputulos (olipa taimikkoa sahattu 0,2 tai 5 kertaa). Kannustin toimisi mielestäni molemmin päin, sillä puukauppaa miettiessä tulisi harottua potentiaaliset taimikot automaattisesti ja toisaalta ”vähennykset” tuskin jäisivät käyttämättäkään?
Minulla on metsissäni vakuutus. Vakuutusten hinnat (ja ehdot) näyttävät olevan hyvin erilaisia eri yhtiöillä riippuen siitä miten kattavan turvan ja millaisen maksimikorvauksen (€/m3) puustolleen haluaa ja tietysti millaisella omavastuulla. Kun kilpailuttaa vakuutusyhtiöitä, niin hinnat tuntuvat elävän hyvinkin paljon ns. listahintoihin verrattuna. Ilman kilpailutusta mahdotonta sanoa absoluuttista totuutta siitä, mikä yhtiö olisi edullisin tai paras.
Jossain vaiheessa kävi jo mielessä, että ilmankin pärjäisi, mutta nyt olen tullut toiseen aatoksiin. Ensin tuli myrskytuhoja nuoreen kasvatusmetsään ja viime talvena tykkylumi (ja tuuli) iskivät osaan metsistä. Varsinkin tuo tykkylumituho oli aika karvas. Siinä meni aukoksi 03-khl männikköä ja jk-kokeilukin tuli päätepisteeseensä. Eivätkä alle jääneet taimikotkaan selvinneet osumitta.
Täällä itäisessä Suomessa on pantu sama asia merkille. Merkille on pantu myös Tornatorin voimakas toiminta metsätilamarkkinoilla ja nimenomaan ostopuolella.
”Tornalle” tuntuu kelpaavan pienemmätkin tilat ja saa olla taimikkoakin ihan reilusti, niin kaupat syntyy. Puheiden mukaan tiloista maksettava hintakin on sellainen, ettei yksityisellä ole juuri saumaa kisata, jos Torna on mukana. Siellä uskottanee vahvasti biotalouteen ja metsien arvon merkittävään muutokseen tulevaisuudessa.
Onko perinteisten metsäyhtiöiden aktivoituminen pohjoisessa ja osin täällä idässäkin on seurausta ”kiinalaisten” biohankkeista? Ehkäpä halutaan pitää raaka-aineet ja markkinat omassa hanskassa ja estää uusien toimijoiden ”vapaa mellastus”. Pohjoisen Suomen metsien päätyminen ”kiinalaisten” reservaatiksi olisi paha takaisku kotimaiselle metsäteollisuudelle ja sen tulevaisuuden hankkeille.