Käyttäjän ate kirjoittamat vastaukset
-
Minulla on metsissäni vakuutus. Vakuutusten hinnat (ja ehdot) näyttävät olevan hyvin erilaisia eri yhtiöillä riippuen siitä miten kattavan turvan ja millaisen maksimikorvauksen (€/m3) puustolleen haluaa ja tietysti millaisella omavastuulla. Kun kilpailuttaa vakuutusyhtiöitä, niin hinnat tuntuvat elävän hyvinkin paljon ns. listahintoihin verrattuna. Ilman kilpailutusta mahdotonta sanoa absoluuttista totuutta siitä, mikä yhtiö olisi edullisin tai paras.
Jossain vaiheessa kävi jo mielessä, että ilmankin pärjäisi, mutta nyt olen tullut toiseen aatoksiin. Ensin tuli myrskytuhoja nuoreen kasvatusmetsään ja viime talvena tykkylumi (ja tuuli) iskivät osaan metsistä. Varsinkin tuo tykkylumituho oli aika karvas. Siinä meni aukoksi 03-khl männikköä ja jk-kokeilukin tuli päätepisteeseensä. Eivätkä alle jääneet taimikotkaan selvinneet osumitta.
Täällä itäisessä Suomessa on pantu sama asia merkille. Merkille on pantu myös Tornatorin voimakas toiminta metsätilamarkkinoilla ja nimenomaan ostopuolella.
”Tornalle” tuntuu kelpaavan pienemmätkin tilat ja saa olla taimikkoakin ihan reilusti, niin kaupat syntyy. Puheiden mukaan tiloista maksettava hintakin on sellainen, ettei yksityisellä ole juuri saumaa kisata, jos Torna on mukana. Siellä uskottanee vahvasti biotalouteen ja metsien arvon merkittävään muutokseen tulevaisuudessa.
Onko perinteisten metsäyhtiöiden aktivoituminen pohjoisessa ja osin täällä idässäkin on seurausta ”kiinalaisten” biohankkeista? Ehkäpä halutaan pitää raaka-aineet ja markkinat omassa hanskassa ja estää uusien toimijoiden ”vapaa mellastus”. Pohjoisen Suomen metsien päätyminen ”kiinalaisten” reservaatiksi olisi paha takaisku kotimaiselle metsäteollisuudelle ja sen tulevaisuuden hankkeille.
Ainakin kahden eri yhtiön ”ostomieheltä” on tullut viestiä, että kuusitukin hintahuiput on tältä erää nähty ja ostoihin on lyöty jarrua päälle. Mäntytukilla näkymät vielä ehkä hieman valoisammat, mutta hintataso lienee tapissaan sielläkin.
Sinällään sattui hyvään saumaan tämä suhdanne (sellu ja saha), että lumituhometsistä kertyneille puille löytyi kivutta osoite.
Vuonna miekka ja kilpi, kun 355 tuli markkinoille ostin sen 345fx:n innoittamana. Sahan ergonomia oli mainio ja sillä olisi ollut ilo sahata, jos siinä ei olisi ollut kaikenlaisia vaivoja.
Ensin meni vuotava tankki takuuseen. Aika pian alkoi temppuilu kytkimen kanssa, mutta oppipa ainakin vaihtamaan kytkimenjouset sukkelaan. Näihin ensimmäisiin taidettiin vaihtaa takuuseen kokonaan uusia kytkinasetelmiakin? Ilmeisesti oli alimitoitettu? Tämän maanantaikappaleen taival päättyi totaaliseen konerikkoon 1,5 vuoden iässä. Yhdistettynä vielä silloisen paikallisen edustajan verkkaaseen tapaan hoitaa varaosapalvelua tuli samalla Husku kiintiö täyteen.
Tämän seikkailun opetus oli, että jatkossa olen jättänyt kaikki uutuudet vuodeksi pariksi ostokieltoon ja odottanut, että edes ensimmäiset lastentaudit saadaan korjattua. Toinen opetus oli se, että melkein tärkein ominaisuus sahassa on merkin huolto- ja varaosapalveluiden toimivuus.
Onhan näitä erikoispuunostajia olemassa jo nytkin. Mäntyjen tyvitukkeja ostaa minunkin kotiseudulla ainakin yksi yhtiö. Kriteerit ovat tosi tiukat ja jokainen katkottava tukki merkitään etukäteen (vrt.pylväs). Hintakin on muuta toista kuin tavallisessa tukissa.
Myel-työtulo määräytyy esim. viljatilalla pinta-alan perusteella. Hehtaaria kohti on olemassa ylä- ja alaraja ”työtulolle”. Näiden rajojen välistä viljelijä voi sitten olosuhteista riippuen määritellä oman ”työtulonsa”ja siten eläkemaksunsa, sekä tulevan eläketasonsa. Sama systeemihän on käytössä myös metsäpuolella myel-vakuutetuilla.
Näillä laskennallisilla ”työtuloilla” ei ole mitään tekemistä tilan todellisten tulojen ja menojen kanssa, aivan kuten ”mehtäukko” yllä totesi.
Miksipä ”jk” ei kiinnostaisi, jos sitä ”markkinoidaan” menetelmänä, jossa joka kymmenes vuosi hakataan vinopino tukkia hehtaarilta, ikinä ei tarvitse uudistaa, heinätä tai perata taimikkoa. Eikä hirvituhojakaan ole. Kyllä minullekin sellainen menetelmä kelpaisi…
Varmaan riippuu vakuutuksesta ja yhtiöstä, mutta omalla kohdalla meni seuraavaa rataa: Ilmoitin vakuutusyhtiöön, että lumituhoja on tullut. Yhtiöstä ilmoittivat, että laittavat arviointipyynnön paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen (olisi ilmeisesti puunostajakin kelvannut). Hiihtelin metsäneuvojan kanssa tuhokuviot läpi ja vahinkoilmoituksen jätöstä muutama päivä, niin rahat olivat tilillä.
Mitä sitten vakuutus korvaa, niin riippuu vakuutuksestasi. Minun vakuutuksessa on kiinteä kuutiokohtainen korvaus (tason voi valita, olikohan 32 €/m3 maksimi?) ja lisäksi odotusarvo täysimääräisenä. Taimikoissa korvataan uudistaminen jos tietyt ehdot täyttyvät.
”Nelivetoisuus on sitä, että olet entistä kauempana avusta, kun tarvitset sitä”. Tämä Murphyn laki tiivistää hyvin nelivedon hyvät ja huonot puolet verrattuna tavallisiin ”vajaavetoisiin”.
Minusta oleellinen osa metsätalouden harjoittamista on kustannusten seuranta ja kilpailuttaminen. Omatoiminen metsänomistaja voi säästää kustannuksissa sievoisia summia, joko tekemällä itse tai tekemällä suoraan sopimuksia yrittäjien kanssa (esim. maanmuokkaus). Omienkin kokemusten valossa mhy:llä ja Otsolla on ollut vaikeuksia mieltää sitä, että heidänkin palveluitaan voidaan kilpailuttaa. Metsäyhtiöiden on taasen helppo tarvittaessa myydä palveluitaan halvemmalla, kun osa kustannuksista voidaan siirtää vaikkapa puun hintaan.
Sama pätee tietenkin myyntipuolellakin. Osaava metsänomistaja kykenee itse muodostamaan leimikkonsa ja pyytämään siitä tarjoukset myyjiltä. Niille jotka syystä tai toisesta haluavat käyttää ulkopuolista apua, on sitä saatavissa, tietysti korvausta vastaan. Itsekään en jokaista satunnaista ”pikku nökköstä” kilpailuta, mutta vuotuisen hakkuusuunnitelmani mukaiset leimikot kilpailutan omatoimisesti. Olen yhden yhtiön sopimusasiakas ja on siitä ollut taloudellista hyötyäkin, mutta silti jokaisessa kaupassa kaikki ovat samalla viivalla ja joskus tulee kaupat ja joskus ei.
Tee ensin tilakaupat ja rekisteröidy arvonlisäverovelvolliseksi. Sitten vasta sahakaupoille. Tässä järjestyksessä toimien voit vähentää verotuksessasi metsätalouden hankintamenot ja niiden mukana tulleen alv:n.
Jos metsätaloudessa tulee tappiollinen vuosi, niin syntynyt tappio vähennetään muista pääomatuloista. Jos niitä ei ole, tai silti jäädään tappiolle, niin vähennys tehdään ansiotuloista. Sahojen hakintamenot menee yleensä vuosimenoina kertapoistolla.