Käyttäjän ate kirjoittamat vastaukset

Käytännössä mönkijä kulkee ajokoneen renkaanjäljen levyisellä uralla. Kaivurilla muokkaville kohteille olen merkinnyt muokkaamatta jätettävät ”renkaanjäljet”, joista muodostuu samalla taimenistutukseen sopiva mönkijän ”uraverkosto”. Jos jätettävällä uralla sattuu olemaan hankala kanto tai kivi, niin sen sivuun nostamiseen kuskilta ei monta sekuntia mene. Ideana on se, että uraverkosto on sen verran tiheä, että taimilaatikoita ei työmaalla kanniskella, vaan mönkijä ja taimikuorma siirtyy työn edetessä.

Nestemäistä booria en ole levittänyt, mutta tricoa kyllä. Aiemmin tein hommaa perinteisellä ”käsikäyttöisellä” reppuruiskulla. Viime kesänä investoin Ryobin akkukäyttöiseen ruiskuun. Akkuruiskulla työ kävi huomattavasti nopeammin ja miellyttävämmin kuin perinteisellä käsin pumpattavalla. Metsälehti taisi joskus aiemmin tehdä jonkun videonkin, jossa esitteli ko. vehjettä.

Metsäpehtoorin pinta-aloilla suosittelisin hylkäämään nuo käsivehkeet ja katselemaan akkukonetta. Merkeistä ja niiden eroista en osaa sanoa tarkemmin. Akkukoneilla tietysti vaikuttaa se, minkä merkkisiä akkuja talosta jo muuten löytyy.

Visakallo! Kodin ja metsäpalstan välinen ajo ei ole verottajan hyväksymää metsätalouden ajoa, jos auto kuuluu metsätalouden kalustoon. Metsätalouden ajoa olisi esim. metsätilojen väliset ajomatkat tai esim. taimien haku taimitarhalta ja niiden kuljetus metsäpalstalle.

Jos auto on yksityiskäytössä, niin km vähennyksen voit tehdä verottajan taksan tai todellisten kulujen mukaan.Verottajan tarjoama vähennys taisi olla 0,27(?)€/ km ja kun auton todelliset käytön kustannukset voivat olla vaikkapa 0,60€/km (autosta ja käytöstä riippuen), niin kuittien talteenotolla pääsee kyllä palkoilleen.

Itse olen laittanut 50% verotukseen. Puhelimella tulee maastossa käytettyä myös erilaisia sovelluksia, esim. metsätaloussuunnitelma, pinta-alojen mittaukset jne.

Kuten aiemmin on jo moneen kertaan todettu, niin ”gepsi” on loistava apuri rajojen merkinnässä, jos kartta-aineisto vain on ajantasalla (ja laitteet riittävän tarkkoja). Suosittelen käymään Maanmittauslaitoksen ”karttapaikka” palvelussa ja siellä menemään vaikkapa oman tilan kohdalle ja klikkaamaan päälle kiinteistörajat. Tarpeeksi lähelle zoomaamalla tulevat näkyviin myös rajapyykit ja pyykkiä klikkaamalla tulee näkymiin pyykin tiedot ja arvio sijainnin tarkkuudesta. Jos jonkinlainen maanmittaustoimitus on vastattain ollut, niin tarkkuudeksi ilmoitetaan 0,2 m , mutta muussa tapauksessa se voi olla jopa +/-4 metriä.  Jos aineiston tarkkuus on tätä luokkaa, niin siinä ei paraskaan gepsi ole se ”hopealuoti”, vaan pyykit on konkreettisesti etsittävä ja aloitettava siitä.

Aikanaan ostin metsätilan, jonka yhdellä sivulla oli osan matkaa tehty avohakkuu rajaan saakka. Rajan piti siis olla selvä tuolta osin. Mutta kun lohkomistoimituksessa käytiin tuo rajaosuus maastossa läpi, niin selvisikin että aukon laitaan oli jätetty koko matkalta ”turvamarginaalia” muutama metri. No tässähän ei sinällään mitään vahinkoa vielä tullut, mutta pitkässä juoksussa raja olisi siirtynyt oikeasta paikasta kuvitteelliseen.

Toinen tapaus oli sitten ikävämpi. Avustin iäkkäämpää metsänomistajaa, jonka tilalla sattui seuraavanlainen tapaus: Naapuri teki avohakkuun vankkaan männikköön. Metsäyhtiön edustaja nauhoitti rajan gps:n avustuksella ja hakkuut tehtiin ja uusi taimikko perustettiin. Muuten kaikki meni ok, mutta joko aineiston tai laitteen epätarkkuuden vuoksi leimikon raja siirtyi parinsadan metrin matkalta yli 5 metriä tämän iäkkäämmän metsänomistajan puolelle. Maastokäynnillä sitten laskettiin kantoja ja väännettiin korvauksista, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Oikea raja linja merkittiin tämän jälkeen vähintäänkin riittävän selvästi tulevaisuutta varten.

Eli metsäkäynneillä kannattaa poiketa myös pyykeillä ja pitää merkit näkyvissä ja rajalinjat näkyvissä. Vanhaa sanontaa mukaillen gps on hyvä renki, mutta huono isäntä.