Käyttäjän aSanta kirjoittamat vastaukset
-
Tekoäly antoi tiivistetyn vastauksen kyseisestä raportista, mitä siltä pyysin – niin yksinkertaista se on!
”Ehkä paras jos Luke vastaisi kun me emme tiedä emmekä osaa arvata mitä kaikkea kertoimien estimoinnissa on huomioitu.”
Luken sotkeminen keskusteluun tuo tarpeetonta viivettä, joten käännyin tekoälyn puoleen ja Gemini vastasi seuraavasti:
On totta, että hakatun puuston kasvihuonekaasupäästökertoimen määrittely on monimutkainen prosessi, joka vaatii tarkkaa huomioimista moniin eri tekijöihin. Tässä tarkennetaan, miten se yksityiskohtaisesti määritetään:
Perusperiaatteet
Hakatun puuston päästökerroin pyrkii kuvaamaan sitä, kuinka paljon hiilidioksidia vapautuu ilmakehään, kun puuta hakataan ja siitä tehdään erilaisia tuotteita.
Laskennassa otetaan huomioon koko puutuotteiden elinkaari, eli hakkuusta aina tuotteiden hajoamiseen asti.
Määrittämisen vaiheet ja huomioitavat päästöt:Hakkuutapahtuma:
Hakkuussa vapautuu suoraan pieniä määriä hiilidioksidia hakkuukoneiden polttoaineen kulutuksesta.
Lisäksi maaperästä voi vapautua hiiltä, jos hakkuut aiheuttavat maaperän häiriöitä.Puutuotteiden valmistus:
Puutavaran kuljetus metsästä teollisuuteen aiheuttaa päästöjä.
Teollisuusprosessit, kuten sahaus, sellun valmistus ja paperin tuotanto, kuluttavat energiaa ja aiheuttavat päästöjä.Puutuotteiden käyttö:
Pitkäikäiset puutuotteet, kuten rakennusmateriaalit, varastoivat hiiltä pitkään.
Lyhytikäiset tuotteet, kuten paperi ja kartonki, hajoavat nopeammin ja vapauttavat hiilen takaisin ilmakehään.Puutuotteiden elinkaaren loppuvaihe:
Puutuotteiden hajoaminen kaatopaikoilla tai polttaminen vapauttaa hiilidioksidia.
Laskennassa käytetään malleja, jotka ennustavat puutuotteiden hajoamisnopeutta ja hiilen vapautumista.Ekstrapoloidut arvot:
Kyllä, laskelmat sisältävät ekstrapoloituja arvoja, jotka ennustavat puutuotteiden tulevia päästöjä.
Nämä ennusteet perustuvat tutkimustietoon puutuotteiden hajoamisesta ja hiilen vapautumisesta eri olosuhteissa.Muita huomioitavia päästöjä:
Maanmuokkaus: Metsän uudistamiseen liittyvä maanmuokkaus voi vapauttaa hiiltä maaperästä.
Metsänhoitotoimenpiteet: Lannoitus ja muut metsänhoitotoimenpiteet voivat vaikuttaa hiilen sitoutumiseen ja vapautumiseen.
Metsäpalot ja muut luonnonhäiriöt: Metsäpalot ja muut luonnonhäiriöt voivat vapauttaa suuria määriä hiiltä ilmakehään.”Kyllä poistumalla on CO2-sidonta olemassa, joka sitten lasketaan päästösi.
Mitä keskuteltavaa täässä on?”
Selittämään kasvulle ja hakkuille määritettävien painokertoimien eroavuutta.
”Hwp:ssä on puoliintumisajat eri tuotteille”
-> päästöjä, jotka ekstrapoloidaan hakkuuvuodelle.
”Kyse on hiilinielun laskennasta, jossa kasvun CO2-sidonnasta vähennetään poistuman CO2-sidonta ja saadaan hiilinielu.”
Nieluna tuo ’CO2-sidonta’ ei vähennä nielua, mutta päästönä se tekee sen, kuten laskelmien analogia esittää.
”Hakkuujalosteiden ei luulisi vaikuttavan tässä kohtaa, koska niillä on oma puutuotteiden hiilinielu hwp.”
Tottakai niillä on nielu, mutta koska ne eivät empiriassa ole ikuisia, tulee niille laskea myös päästö! Se tuleeko vientituotteille laskea päästö tuotantomaassa onkin kiperämpi filosofinen haaste – tuolloinhan fossiilituotteidenkin kuten tuontienergian päästöt tulisi sälyttää tuontimaalle kuten Venäjälle, Norjaan tai Lähi-itään öljyvaltioille.
”Se minulle on selvinnyt Suomen metsien hiilinielun laskusta jo riittävästi, että jostain syystä poistumassa on raskaammat puut, jotka sitovät enemmän CO2 kuutiometriä kohden tai poistumassa on biomassaa per runkopuu enemmän.”
Analogia on virheellinen, sillä kyse on CO2-päästöistä, ei nielusta! Kerroin selittyy hakkuujalosteiden kiertoaikaodotteesta: energiapuuna se vapautuu ilmakehään nopeasti, selluna hieman hitaammin ja puutavarana jo huomattavasti hitaammin – tuo viive laskee kerrointa, joka siis määritetään tietylle vuodelle ekstrapoloiden sen vaikutukset kyseiselle vuodelle. Myöhemmät tuotepäästöt tavallaan kumuloituvat tietylle vuodelle eli mitä hitammin jaloste hajoaa, sitä pienmmät sen vaikutukset kertoimeen ovat – myös puunkorjuu ja kaukokuljetus lisää hiilipäästöjä ja korottaa kerrointa.
”Puusta valmistettuja pitkäikäisiä tuotteita pidetään hyvänä hiilivarastona ja jotkut pitävät ko varastoa hyvänä hiilinieluna.
Itse en laskisi sen varaan. Rakennusten käyttöaikahan on nykyään melko lyhyt. Kasvaakohan ko hiilivarasto todellisuudessa? En usko.”
Tämä ei ole uskonasia, vaan empiirinen havainto. Norjassa on satoja vuosia vanhoja hirsikirkkoja ja meilläkin yli satavuotiaita hirsirakenteisia kartanoita. Jos ei tuli niele tai sieni hajota, kiestää hirsitalo hyvässä vesikatossa satoja vuosia myös Suomessa. Tällöin mm. selluvilla, sellupohjaiset tuulensuojalevyt, katteen ruodepuu, lattialaudat, seinä- ja kattopaneelit, sellupohjaiset tapetit, puukuitulevyt jne. muodostavat oivan hiilinielun.
”Jos haluaa selvittää kertoimien mysteereitä, kannattaisi lukea Suomen maaraportista (National Inventory Report) metsämaan laskennan osio ja siihen liittyvät liitteet joissa laskenta on selitetty.”
En löytänyt noita dokumentteja, joten kyselin Googlen tekoälyltä, ja Gemini vastasi:
”Erot painokertoimissa:
Puuston kasvu:
-Edustaa hiilidioksidin sitoutumista ilmakehästä puustoon.-Painokerroin perustuu puuston kasvunopeuteen ja hiilipitoisuuteen.
-Kasvuun vaikuttavat muun muassa puulaji, ikä, kasvupaikka ja ilmasto-olosuhteet.
Hakattu puusto:
-Edustaa hiilidioksidin vapautumista ilmakehään puunkorjuun ja puutuotteiden hajoamisen kautta.-Painokerroin perustuu hakatun puuston määrään ja puutuotteiden elinkaareen.
-Eri puutuotteilla on erilaiset hiilivarastot ja hajoamisnopeudet, mikä vaikuttaa painokertoimiin.
-Esimerkiksi pitkäikäiset puutuotteet, kuten rakennusmateriaalit, varastoivat hiiltä pitkään, kun taas lyhytikäiset tuotteet, kuten paperi, vapauttavat hiilen nopeammin.
Näiden painokertoimien erot johtuvat siitä, että kasvaessaan puusto sitoo hiiltä, ja kun puu kaadetaan, osa siitä hiilestä vapautuu eri nopeuksilla takaisin ilmakehään.”
”Ainakin yksi selittävä tekijä löytyy poistumassa, mikä nostaa muutokerrointa on että poistuman tilavuupaino olisi suurempi kuin kasvun.”
Käytännössähän tuo on vain näennäistä, sillä tuo olisi edellyttänyt ’poistuman tilavuuspainon’ eli puun kyseisen rakenneosan tiheyden kasvun yht’äkkiä, mille ei löydy empiiristä perustetta! Koivukin nimettiin ”metsien valkoiseksi valheeksi” jo 1960-luvulla. Tähän nähden viime aikoina päinvastoin energiapuun arvon nousun myötä on koivun arvo energiatiheänä puuna taloudellisesti merkittävästi kasvanut.